Paluu Rivertoniin

Jo jonkin aikaa sitten sain loppuun saakka luetuksi Kate Mortonin romaanin Paluu Rivertoniin. Se on ilmestynyt suomeksi jo vuonna 2011 Helinä Kankaan suomentamana.

Suljettuani takakannen, jäin miettimään, mitä tästä nyt sanoisin. Odotukset olivat korkealla, sillä aiemmin lukemani Mortonin kirjat Salaisuuden kantaja ja Hylätty puutarha nielaisivat minut maailmaansa lumoten ja koukuttaen. Onneksi Paluu Rivertoniin ei ollut ensimmäinen Mortonini, sillä se olisi saattanut jäädä myös viimeiseksi.

Juonessa ei ollut sitä totutunlaista imua ja piti sinnitellä yli sata sivua ennen kuin kiinnostuksen kipinä alkoi edes heikosti hehkua.

Tarina käynnistyy, kun nuori ohjaaja päättää tehdä Rivertonin kartanosta ja sen väestä elokuvan ja hän haluaa haastatella miltei 100-vuotiasta Grace Bradleyta, joka teini-ikäisenä palkattiin kartanoon töihin. Niinpä Grace joutuu palauttamaan mieleensä kaukaisia asioita ja jopa tunnustamaan, ettei historia mennytkään niin kuin se kirjoitettiin. Vahvojen sisarellisten siteiden vuoksi suuri salaisuus on säilynyt kautta vuosikymmenten. Mitä seurapiirijuhlissa oikein tapahtuikaan ja kulisseissa ennen sitä?

Halusinko lukea tämän oikeasti? En ole ihan varma. Luin kuitenkin, mutta ei ollut parasta Mortonia. Toivottavasti Talo järven rannalla, joka jo on yöpöydälläni, on parempi!