Aatto

Tänä vuonna Kotosilla meni moni jouluperinne uusiksi. Ensinnäkin esikoinen vietti joulunpyhät töissä eikä siis päässyt tulemaan kotikotiin ollenkaan. Lisäksi äiti ehdotti, että tänä jouluna viettäisimme jouluaattoiltaa jokainen omissa kodeissamme illan rauhoittamiseksi kiireeltä. Se sopi meille, ei tulisi kuopuksen koirillekaan pitkää yksinäistä aattoiltaa.

Perinteisestihän isäni laulaa kirkkokuorossa ja me muutkin osallistumme Kerimäen kirkon jouluaaton hartaushetkeen tai kai se on ihan sanajumalanpalvelus. Sen jälkeen on kiirehditty vanhempieni luo ja puuhattu jouluruoat pöytään. Vain kerran olen saanut vanhempani tulemaan meille aattoa viettämään.

Nyt aloitimme jouluaaton rauhallisissa merkeissä kotona Savonlinnassa viimeisiä joulusiivouksia sipistellen ja kuusta koristellen. Tästä perinteestä vielä pidimme kiinni. Siis että kuusi koristellaan aattona. Monet tuntuvat rakentavan joulupuun valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen joulua.

Vaikka meitä oli vain kolme joulunviettäjää, paketteja oli kuusen alle kuitenkin kertynyt hämmentävän paljon.

Kello taisi olla kutakuinkin yksitoista, kun lähdimme ajelemaan kohti Savonrannan hautausmaata. Kävimme siellä muistelemassa Kotosen sedän vanhempia sytyttämällä kynttilän.

Paluumatkalla poikkesimme popsimassa äidin hyvää riisipuuroa ja samana päivänä paistettuja piirakoita. Olipa herkkua!

Herkuttelun jälkeen kiirehdimme aaton koiralenkille. Karvanaamat saivat jälleen pinkoa ilman rajoittavia taluttimia pitkin Luotojärven tantereita. Siitä reissusta tulee oma kuvapostauksensa myöhemmin.

Isä meni kirkolle edeltä ja me muut perästä. Setä ajeli koiruuksien kanssa jo Savonlinnaan, kun naisväki jäi käymään haudoilla ennen aattohartautta. Jouluaamuisin on jumalanpalvelus jo seitsemältä Kerimäen isossa puukirkossa, mutta muutoin siellä talvisin käytetään ison kirkon taakse rakennettua talvikirkkoa.

Väki on vähentynyt tältäkin seutukunnalta. Sekö lie syynä, mutta vallan väljää oli kirkossa. Muistelimme kuinka ennen piti olla paikalla hyvissä ajoin, jos meinasi mahtua kirkon puolelle istumaan. Eteisessä ja seinän vierilläkin oli penkkejä ja silti osa kirkkovieraista jäi seisomapaikoille.

Hartauden jälkeen menimme kuopuksen kanssa sankarihaudoille kuuntelemaan Kerimäen mieslaulajien laulua. Ennen ei tähänkään perinteeseen ole ollut mahdollisuutta, kun on pitänyt kiirehtiä viettämään aattoa muissa merkeissä.

Hautausmaalla oli hyvin tunnelmallista, mutta kynttilämeri ei vielä ole parhaimmillaan.

Kotona keittelimme joulukahvit, koska kenelläkään ei ollut tarpeeksi nälkä jouluateriaa ajatellen. Siirismme sen siis seuraavalle päivälle.

Joulupaketeista paljastui mukavia muistamisia. Koiriakin oli muistettu ylenpalttisesti. Varsinkin Lumi tykkää leluista ja koekäytti jokaisen ja lopulta kävi nukkumaan tämän oranssin pehmon viereen.

Niin kului  aattomme leppoisasti. Lopuksi koirat näyttivät mallia, kuinka on tarkoitus joulunpyhinä levätä.