Lisää sukkia

On tässä syksyn aikana tullut kilkuteltua muutamatkin sukat, jotka ovat jääneet blogissa esittelemättä. Korjataanpa tilanne nyt.

Kun etsimme äidille villatakkiohjetta, selasimme vinon pinon varastoimiani käsityölehtiä. Novitan kevään 2011 lehdestä pistin merkille pitkät sukat...

Ne inspiroivat minua. Jemmoissani on jo kauan ollut mintuvihreä sukkalanka, josta haaveilen tekeväni itselleni pitkät sukat. Kaivoin nyt sen langan esille, mutta voi. Lankani on paljon ohuempaa kuin 7 veljestä -lanka. Ohjetta pitäisi soveltaa ja paljon. Ehkä etsin myöhemmin paremman ohjeen vihreälle langalle, mutta tätä lehden ohjetta lähdin kokeilemaan sateenkaaren sävyissä ilakoivalla langalla.

Vaikka lankani oli samaa kuin ohjeessa, meni silti soveltamiseksi. Ohje on tikkusäärille, mutta meidän suvun naisilla on pohkeet.  Eli loin jo alun perin enemmän silmukoita kuin ohje käski. Siksi tein kahta sukkaa samaa matkaa. Ei tarvinnut muistella myöhemmin, että mitä sitä oikein tulikaan tehtyä.

Lopulta sain aikaiseksi aivan erilaiset sukat kuin lehdessä. Tein nilkkaankin palmikkojoustinta ja jatkoin sitä kantapäähänkin. Sukista tuli myös pidemmät kuin ohjeessa.

Sukkien takana kulkee palmikkopari.

Jos sateenkaarisukissa oli pitkä varsi, toisin on näiden jämälankasukkien. Olen koukunnut kahdet melkein samanlaiset lapaset ja niistä jäi jäljelle nyssäkoita Lana Grossa -lankaa. Päätin neuloa niistä tällaiset varrettomat tossukat. Ensimmäinen neuloutui helposti ilman ylimääräisiä langanvaihtoja, mutta toisessa sukassa riitti lankojen päättelyä... Piti nimittäin tehdä se kuudesta eri kerästä. Mutta mielestäni sain tosi hyvin langat yhdisteltyä, sukat ovat melkein identtiset.

Ohje on Merja Ojanperän Sydämellisestä sukkakirjasta, mallin nimi on Vintage.

Viimeisimmäksi valmistuneiden sukkien kiehtova ohje löytyi Merja Ojanperän Kauneimmat neuleet -kirjasta.

Päivänkehrä-sukkien kuvat ja kuvailu kirjassa olivat niin vetoavat, että olihan tähän haasteeseen tartuttava, vaikka jo esittelyteksti varoitti, että ohje vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä.

Vaikka mallisukat on neulottu aurinkoisesta keltaisesta langasta, minun työhöni valikoitui ihana Gedifra Lana Mia -lanka, joka on soljuvan pehmeästi neulottavaa merinovillaa.

Ei ollut turhaa pelottelua, että malli vaatii kärsivällisyyttä. Ristikon neulomisessa sai olla tarkkana ja siirrellä silmukoita apupuikoille vuoroin työn eteen ja taakse. Vaikeaa se ei ollut, mutta vaati kyllä keskittymistä.

Seuraavat sukat ovat jo puikoilla, Niitä tehdää ihan omasta päästä ja esitellään täällä sitten joskus...