6.12.2019

Itsenäisyyspäivään heräsin pilkkopimeässä vanhempieni luona vähän ennen kuutta aamulla. Pilkkopimeässä siksi, ettei siellä maalaiskylässä katuvalot valaise. Eikä kuumollukkakaan kumottanut.

Hetken pötköttelin pitkälläni ja mietin sekä tuumiskelin. Pitkään en malttanut pohdintoja pohtia vaan pomppasin pystyyn ja kävin keittämään riisipuuroa piirakoiden täytteeksi. Koko kilo riisiä ja maitoa monta litraa, sinnikästä päivystämistä kattilan vierellä ja niin vain oli herkullinen puuro valmiina noin tunnin kuluttua aloittamisesta.

Äiti valmisti kuoritaikinan.

Ja tästä se lähtee... Äiti tekee kuoret, minä täytän ja rypytän. Tehokasta liukuhihnatyötä. Sillä aikaa kun me äidin kanssa urakoimme näitä riisipiirakoita, isä kuori perunat ja laittoi ne kiehumaan. Kuopusta varten halusimme nimittäin tehdä perunapiirakoita.

Aikamme huhkittuamme meillä oli valmiina piirakka poikineen. Ei muistettu laskea, montako niitä tuli, mutta varmaan ainakin sata.

Näissä on perunatäyte.

Jossakin välissä paikalle autoili kuopus koirineen ja setä myös, sillä kuopus oli poiminut sedän kyytiin matkan varrelta. Kummityttökin ilmestyi mummolaan, joten leipomissession jälkeen meitä lähti reipas naisnelikko vesisateiseen itsenäisyyspäivään happihyppelylle juoksuttamaan koiria. Voi sitä riemua, kun sai juosta sydämensä kyllyydestä! (Siis koirat, me ihmiset tyydyimme kävelyyn.)

Kotiin palattua availin joulukalentereiden luukut. Tähän mietelmäkalenterin ennustukseen haluan uskoa.

Pussukkakalenterin yllätys oli kauniit jouluiset nauhat.

Päivän joulukoriste on iloinen pikkuinen lumiukkopatsas. Se saa ainakin jonkin aikaa kaveerata eilisen enkelin kanssa.

Karvaiset lapsenlapset tuntuvat olevan ihan kyltymättömiä rapsutuksille. Kun kuopus sunnuntaina palaa kotiinsa, koirat jäävät meille loppuvuodeksi hoitoon. Että kyllä tässä vielä ehditään silitellä ja rapsutella yllin kyllin.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi laitoin sinisen kissapatsaan ja valkoisen puufiguurin vierelle kynttilän palamaan. Sivusilmällä seuraan myös linnanjuhlien kättelyjä. Ja kohta on aika pinkaista iltalenkille karvalasten kanssa. Olisipa vesisade jo lakannut!