Syyslomalla

Täti oli viime viikon syyslomalla ja sama autuus jatkuu vielä tälläkin viikolla. Etukäteissuunnitelmana oli tuunausta ja puunausta, mutta niin siinä kävi, että toteutuma on pikemminkin tuumausta ja puuhausta ja vähän huumausta. Ihan totta, tekemättömien töiden listalla oli mm. ikkunanpesua, jääkaapin siivousta, alakerran suursiivous, yleistä järjestyksen ylläpitoa normiarkea ponneikkaammin ja tuunausosastolla toimeen tarttumista odottivat uutta maalia pintaansa kaipaava lipasto, nojatuoli, johon pitäisi ommella uusi päällinen sekä vessan ovi. Jotain on tehtykin, mutta ihanat syyssäät kutsuivat ulos ja metsien saaliit huhuilivat poimijaa. Niin ja kuopuksen koiralapset piti taas hakea mummukkaa liikuttamaan...

En aio tästä postauksesta tehdä maratonmittaista vaan kerron tässä vähän ja jatkossa lisää. Sellaisia nieltävän kokoisia suupaloja yritän saada aikaiseksi.

Ensimmäisessa kuvassa on viime viikon tiistaina kampaajan tuolissa nauttimani kahvit. Edellisestä kampaamokäynnistä oli jo laittoman pitkä aika ja letti oli luuhake. Nyt se on paremmin kuosissa ja silmätkin löytyivät.

Koska kerrankin oli aikaa eikä kiire minnekään, menin vielä kampaajalta päästyäni Sokoksen Kulma-kahvilaan haukkaamaan suolapalaa, että jaksaisin kiertää kirpparin ennen kotiin pyöräilyä. Sain vitriinistä herkullisen lohi-kananmunaleivän ja sille kaveriksi otinkin haudutettua teetä. Maistui!

En ole ennen näihin nojatuoleihin tohtinut istua, kun olen ajatellut, että syöminen olisi siinä vaikeaa. Mutta ei ollut! Ja tuolit ovat tosi mukavat! Sitä vain mietin, että jos siinä olisi ystävän kanssa ollut, niin mitä olisi hälinän keskellä tullut juttelemisesta. Sen verran kaukana laiskanlinnat ovat toisistaan.

Keskviikkoaamuna isä ja äiti tulivat käymään kaupungissa. Kävimme Toimintakeskuksen muuttomyynnistä tekemässä älyttömän halpoja löytöjä ja sitten jo kiirehdimme Luotojärvelle. Päivän ohjelmassa oli kanttarellien metsästystä Lipetissä ja saunomista Käpälämäessä.

Lipetin vaahterassa oli kauniit syksyn värit.

Pinkaisin niitä kantarellejä etsimään, mutta löysin tällaisen kummallisen sienen. En tiedä mikä se on, joten en poiminut. Lakki näytti ylhäältä päin tatilta, mutta muu sieni se kuitenkin oli.

Siinä sieniä kuvaillessani kuulin, kuinka joutsenperheellä oli järvellä riitä käynnissä. Puiden välistä näin, että kaksi lintua lensi siivet lepattaen ja kaakattaen edeltä ja loikin nopeasti rantaan katsomaan, mitä oli tapahtumassa.

Jonkilaista ääneen torailua oli edelleen kuultavissa, mutta muuten porukka uiskenteli eteenpäin sopuisasti. Etunenässä viiletti yksi ihan valkoinen ja kolme harmaampaa lintua. Yksi valkoinen tuli verkkaan perästä. Hetken päästä poikasparveen ilmestyi jostakin piilosta vielä neljäs jäsen.

Toisen emolinnun viivyttely selvisi, kun kaukana takana lipui viimeinen mököttävä lintulapsi.

Kun joutsenet uivat matkoihinsa, jatkoin sienestystä. Lopulta oli todettava, että tällä kertaa ei kantarellejä löytynytkään täyttä korillista, mutta kelpo saaliin sain silti.

Lipetistä kipaisimme äidin kanssa Käpälämäkeen, jossa isä jo oli laittanut mökin lämpiämään ja kummityttökin oli autoillut paikalle. Vaikka syksy etenee, maisema on vielä hyvin vihreä.

Takan hiillos hehkui makkaran paistoon sopivana, joten tilaisuus oli käytettävä hyväksi.

Saunan lämmetessä katselin tyynelle järvelle. Niin kaunista!

Tuosta laiturin vierestä pinkaisimme kummitytön kanssa saunasta uimasille. Ensimmäisellä yrityskerralla minulla meni pupu pöksyyn, sillä vesi oli jo vallan viileää. Mutta koska kummityttö oli jo silloin rohkea nainen ja sukelsi veden syleilyyn, jäi minulle harmi hampaankoloon omasta jänishousuudestani. Piti siis yrittää uudelleen ja kun päättäväisesti askelsin uintisyvyyteen jäämättä rannalle kinttujani nostelemaan niin uintireissu onnistui. Tosin rintauintivetoja taisin tehdä kymmenkunta ja sen jälkeen olikin jo kiire pois jäisestä vedestä...

Jäimme kummitytön kanssa yöksi mummolaan ja seuraavana päivänä suunnistimme koko konkkaronkan voimalla puolukkametsään. Lähtöä odotellessani kuvasin vähän Sulo-kissaa, joka ei mallinurasta niin perusta.

Tämä on mystinen kuva. Ensin alkuperäinen...

...sitten siitä palanen...

...ja vaalennettu versio, jossa näkyy kissalla kolme silmää. Höh? Ei luulisi muistikorttiaikakaudella olevan mahdollista, että kaksi kuvaa valottuu samaan ruutuun... Ihan kuin silmän värit olisivat väärässä paikassa. Omituista, lieneeköhän tällekin joku järkevä selitys?

Puolukkametsästä saatiin saalista. Tosin marjojen laatu oli hyvin monenkirjava... osa oli jo ylikypsiä ja toiset vielä raakoja. Kokokin oli pienenpuoleista, mutta paikka paikoin sentään saatiin kohtuullista marjaa.

Kun marja-astiat olivat täynnä, oli taas sienestyksen vuoro. Voi että löytyi valtavasti suppilovahveroita!

Suppilovahverometsästä löytyi myös todella hyviä ja isoja kantarelleja. Olipa oiva reissu!

Kaiken touhun keskellä olen myös pötkötellyt sängyllä lukemassa hirmuisen hyviä kirjoja ja kilkutellut puikkoja. Äidin kanssa oli reissussa lauantaina (siitä tulee oma kertomuksensa myöhemmin) ja sunnuntaina autoilimme sedän kanssa Mikkelissä hakemassa koiralapset hoitoon. Siinä on sukanneule edistynyt!

Noin, nyt olen saanut suurinpiirtein kasaan viime viikon sirpaletekemiset. Vielä tulee täsmennystä juttuun jos toiseen ja tällä viikolla lomailu jatkuu. Tosin taivaalta tulee vettä ryötämällä, joten pihapuuhailua tai metsäretkeilyä tulee vähemmän harrastettua - ainakaan kameran kanssa.