Neulomuksia

Kesä meni aika vähillä käsitöillä, mutta sentään pidemmillä ajomatkoilla kilkuttelin puikkoja ja sain aikaiseksi parit perussukat.  Vedenvihreitä väkersin kun ajelimme kesälomareissullamme Länsi-Suomessa. Varsi ja jalkapöydän päällinen on napakkaa kierrejoustinta, jonka neulominen on hidasta, mutta sukasta tulee istuva ja napakka.

Ruskearaidallisia neuloin käsityömessumatkalla Kuopioon ja seuraavana päivänä, kun ajelimme sedän kanssa hakemassa koiria Mikkelistä. Loput huristelin kotona.  Lanka oli saksalaista, merkki Hot Socks London. Yleensä nämä saksalaislangat ovat hyviä, tasalaatuisia ja solmuttomia. Mutta tässä kerässäpä oli solmu! Se tuli eteen ensimmäisen sukan kärkikavennuksia tehdessä. Jätin vain langanpäät pidemmiksi, että voin ne päätellä kunnolla, muuten annoin palaa enempiä miettimättä. Virhe!

Lanka ei jatkunutkaan samasta värikohdasta. Sen huomasin tehdessäni toista sukkaa. Kärjet ovat nyt eriparia. Harmi, mutta ei niin iso harmi, että jaksaisin käydä purkamaan.

Löysin kirpparilta ihanan petroolin sinisen villakangastakin (jota en ole vielä täällä esitellyt) ja siitä se ajatus sitten lähti. Lankavarastoissani sattui olemaan sopivan väristä Seitsemän Veljeksen Polarista. Siitä voisin tekaista pipon ja lapaset.

Kesän kurpitsasato oli tänä vuonna hyvin maltillinen, tuli vain yksi kurpitsa ja sekin aika pieni. Silti se on omaa päätäni suurempi, sillä pipo oli kurpitsalle vähän nafti.

Lanka oli vyyhdillä hyvin herkullisen näköistä ja kuvittelin, että siitä saa kunnon raidat. Kissan viikset! Värit vaihtuivat hyvin lyhyin välein ja lopputulos oli kovin kirjava. Ei se nyt tuossa hatussa kai haittaa...

Hatulle kaveriksi tein lapaset. Ensimmäiset menivät metsään - siis mönkään. Käytin Broken seeds -neuletta niin että verkkopinta tuli tuosta pinkistä. Lopputulos oli puistattavan äkkimakea. Sitä paitsi toinen peukalon paikka tuli vahingossa ihan liian ylös. Epäonniset tekeleet on nyt tungettu lipaston laatikkoon odottamaan purkamista.

Toiset lapaset onnistuivat paremmin, vaikka niistä tulikin vähän tennismailamaiset. Siis aika leveät... Mutta mahtuupa paremmin hanskat alle, niin pysyy näpit lämpimänä.

Heräteostoksena nappasin jollakin markettireissulla lankakorista Novitan Kierre-lankakakun huivilangaksi. Kuvittelin virkkaavani siitä kauniin huivin, mutta vyötteen toisella puolella oli neulotun huivin ohje. Siis sitä tekemään...

Aloitetaan kolmella silmukalla ja levennetään tasaisin väliajoin. Neulotaan koko ajan oikeaa, joten helppoa on. Mutta kun olin ohjeen mukaan puolivälissä, näytti siltä, että lankaa on vielä hurjan paljon enemmän kuin puolet jäljellä. Minulla ei ole gramman tarkkaa vaakaa, joten en voinut punnita, piti luottaa näppituntumaan. Levensin kolme kertaa enemmän kuin ohje ohjasi. Sitten kävin kaventamaan.

Loppulangat olivat enemmän minun makuuni ja toivoin saavani kaikki ne neulotuksi. Mutta taas iski epäilys... Lankaa tulee kyllä jäämään jäljelle. Siis päätin jättää enemmän välikerroksia kavennusten väliin. Niinpä huivista tuli epäsymmetrinen, mutta persoonallinen. Lankaa jäi vieläkin jäljelle ja nyt pohdin, tekisinkö siitä tupsun vaikka etukolmion kärkeen... Jää nähtäväksi.

Tätä neuloessani harmittelin, että tuhlaan aikaani moiseen neuleeseen, josta en edes tiedä tykkäänkö. Mutta nyt kun se on valmis, on se kuitenkin aika kiva.

Siinäpä viime aikojen näperryksiä. Mutta ei siinä vielä kaikki. Jatkoa seuraa seuraavassa postauksessa. Olen taas jäänyt koukkuun!