Hellepäivän välipalanen

Jipii, lakkiasten jämäruoat alkaa olla käsitelty! Tänään hurjassa helteessä töistä palatessa poikkesin matkan varrelle sattuneeseen saksalaislähtöiseen ruokakauppaan. Ostoskoriin keräsin vastapaistettuja sämpylöitä, jugurttia ja hedelmiä. Heräteostokseksi nappasin mukaan kirsikoita ja kahvijuomaa.

Kotona odotti uunituore Kodin kuvalehti. Terassilta kuului kutsuhuuto, joten halkaisin yhden sämpylän, sipaisin sille lakkiaisrääppiäismunavoita, huuhtelin kirsikat ja kuopuksen kanssa vetäydyimme kahvijuominemme ja lukemisinemme ulkoruokintaan. Aah, kesä! Ihanaa!

Välipalahetken astiat ovat kirppislöytöjä. Kehrä-sarjan astioita löytyi joku vuosi sitten kirppareilta jatkuvasti. Minulla onkin sarjan juomalaseja, kakkulautasia ja jälkiruokakuppeja vaikka isommallekin porukalle. Fanta-laseja olen viime aikoina bongaillut ja ostellut. Niitä on meillä kolme ja ostan lisääkin, jos satun sopuhinnalla löytämään. Muumi-tarjotin on muutaman vuoden takainen joululahja kummitädiltä.

Tippaleipäaivoinen voi syödessään ja lukiessaan samalla tarkkailla ympäristöään. Niinpä havahduin kukkaistutusten hätähuutoon. Olin kastellut kukat jo aamulla ennen töihin lähtemistä, mutta helteisessä ja tuulisessa säässä kasteluvettä näköjään kaivataan kahdesti päivässä. Samalla ihailin juhannusruusun alkavaa kukintaa. Juhannuksena tuskin puskassa on enää yhtään kukkaa...

Prinsessa Ruususen kotona

Vaikka prinsessa itse onkin jälleen yhden pääsykoepäivän jälkeen menossa kovaa vauhtia kohti kesäseikkailuja, tällä kertaa kavereineen kotimaan rajojen ulkopuolelle, kotiväki nauttii ja ihastelee lakkiaspäivän kukkamerta. Osa ruususista on tosin jo joutunut tutustumaan kompostiastian sisäpuoleen, mutta monta upeaa kukkaa pistää vielä parastaan. Kukkien mallimaailman parhaita tähtiä yritin tänään vähän vangita filmille, että niistä jäisi jäljelle vähän enemmän kuin pelkkä muisto...

Juhlien jälkimaininkeja

Näköjään elämää on vielä esikoisen ylioppilasjuhlien jälkeenkin. Ja ylen yltäkylläistä elämää onkin, sillä juhlatarjoiluja jäi jäljelle yllin kyllin ja niitä syömme varmaan koko viikon... Niinpä on parasta kirjoittaa itselle muistiin, kuinka tolkuttomasti tulikaan ruokaa varatuksi ja miten vähän olisi oikeastaan ollut riittävästi. Nimittäin on luultavaa, että vielä jossakin välissä olen taas järjestämässä juhlaa lähimmille tai vähän suuremmallekin joukolle. Vuoden kuluttua mies on puoli vuosisataa vanha ja siitä vuoden kuluttua on kuopuksen lakkiaiset, ellei hän sitten päätäkin jakaa lukio-opintoja neljälle vuodelle, erikoislukiossa kun on. Omia viisikymppisiä kolmen vuoden kuluttua en varmasti juhli. Oma vanheneminen ei ole kaiken sen vaivan arvoista enkä muutenkaan halua olla huomion keskipisteessä.

Esikoisen juhliin kutsuttiin n. 60 henkeä. Vähän yli 40 ilmoitti tulevansa, kolmen osallistuminen oli epävarmaa. 9 ilmoitti olevansa estyneitä saapumaan juhlaan. 8 ei ilmoittanut mitään. Laskeskelin, että ilmoittautuneita ja omaa väkeä olisi 45 henkeä. Päädyin varaamaan tarjottavaa 50 hengelle.

Juhlien peruna- ja couscoussalaatin ohje oli Hellapoliisin kirjasta Kodin juhlakirja.

Perunasalaatti

10 annosta (tein viisinkertaisen annoksen)

n. 1,5 kg perunoita, vettä + 1 tl suolaa
1 hopea- tai keltasipuli
2 omenaa
2 maustekurkkua
2 prk kermaviiliä
2 tl sinappia (voisi laittaa reilumminkin)
1 - 2 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa
0,5 - 1 ruukku persiljaa hienonnettuna

Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä ja kuori jäähtyneenä.
Kuutioi perunat tasakokoisiksi kuutioiksi.
Silppua sipuli.
Kuori omenat, poista siemenkota ja leikkaa omena pieniksi kuutioiksi.
Kuutioi myös maustekurkut.
Sekoita kermaviilin joukkoon sinappi, sitruunamehu, suolaa ja persiljasilppua.
Sekoita kastike muiden ainesten joukkoon ja tarkista maku.

Jo silputessani perunoita, mielessä kävi, että taitaa tulla hiukkasen reilu määrä... Mutta eipähän ainakaan loppuisi kesken. No, ei loppunut! Kaksi annostakin olisi riittänyt loistavasti eikä aikaa aineisten pilkkomiseen olisi mennyt yhtä tuhottomasti. Salaatti on toki oikein mainion makuista, joten sitä syö mielellään vielä rääppiäisissäkin. Mutta voi olla, että kunhan sitä on tullut pisteltyä tuulen suojaan vielä viikon ajan, mieli halajaa jo muuta ruokaa.

Välimeren couscoussalaatti

30 - 60 annosta (melko väljä arvio annosten määrästä... varmuuden vuoksi tein ohjeen puolitoistakertaisena)

1 litra vettä
2 kasvisliemikuutiota
1 l couscousia
1 dl oliiviöljyä
2 kurkkua pieninä kuutioina
2 punaista paprikaa pieninä kuutioina
1,5 kg/700 g salaattijuustoa öljyssä
140 g aurinkokuivattua tomaattia hienonnettuna
200 g vihreitä oliiveja
3 ruukkua tuoretta basilikaa
4 limetin puristettu mehu tai maun mukaan

Kiehauta vesi ja kasvisliemikuutiot.
Ota kattila pois liedeltä. Lisää couscous ja anna seistä muutama minuutti.
Lisää oliiviöljy ja painele couscousjyvät irtonaisiksi isolla lusikalla.
Jäähdytä.
Sekoita joukkoon kurkku- ja paprikakuutiot, valutettu salaattijuusto (osan öljystä voit tarvittaessa laittaa joukkoon), aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit.
Hienonna joukkoon basilika.
Purista salaatin joukkoon limetin mehua maun mukaan.

Kirjan vinkin viisastuttamana lisäsin aurinkokuivatun tomaatin vasta tarjoilupäivänä, ettei tomaatin maku muuttunut pistäväksi muiden ainesten joukossa.
Salaatti oli aivan älyttömän hyvää, mutta sitäkin oli aivan liikaa. Yksi annos olisi riittänyt ja sitäkin olisi ollut turhan paljon.

Vihreä salaatti

Salaattia varten ostin kolme kerää rapeaa keräsalaattia ja neljää erilaista ruukkusalaattia. Yksi kerä olisi ollut tarpeeksi, mutta kolme ruukkua erilaisia salaattilaatuja oli vinha piristys perussalaatin seassa.

Lihapullat

Lihapullia pyörittelin neljä kertaa ja jokaisella kerralla reilusta kilosta. Pullia oli lopulta yli 400  kpl. Ohjeen otin ranskalaisen sipulipussikeittopaketin kyljestä. Reilu 100 palleroa olisi riittänyt.

Loimulohi

Loimulohifileet tilattiin Linnalohelta. Yrittäjä arvioi, että 50 - 60 henkeä söisi 7 - 8 filettä. Päädyin tilaamaan 6 filettä, joista kolme syötiin ja kaksi jäi koskematta, yhdestä oli otettu pieni sikkare. Kala on kyllä aivan mielettömän herkullista, mutta näköjään vieraillamme ei  sattunut olemaan kovinkaan kova nälkä...

Karjalanpiirakat ja munavoi

Kuopuksen rippijuhlissa kaksi vuotta sitten äidin paistamat 100 karjalanpiirakkaa syötiin loppuun hetkessä ja viimeiset juhlijat jäivät siltä osin nuolemaan näppejään. Nyt äiti oli paistanut varmaan 250 piirakkaa. Sata olisi tällä kertaa tainnut riittää mainiosti.

Joissakin juhlissa meiltä loppui munavoi kesken kaiken. Nyt esikoinen teki kunnon satsin munavoita, että varmasti riittäisi. Siihen upposi 2 suurta Ingmariini-rasiaa ja 23 kananmunaa. Puolet pienempi annos olisi ollut kohtuullisempi määrä.

Voileipäkakut

Tein kaksi voileipäkakkua kinkkutäytteellä. Tai oikeastaan täytettä tuli sen verran runsaasti, että kakkuja tuli kolme, mutta yhden laitoin päällystämättä pakastimeen. Näiden kakkujen täytteet keksin omasta päästä. Näihin tuli melko lailla samanlaiset täytteet kuin kuopuksen syntymäpäivillä tarjottuun kakkuun.

Lohivoileipäkakkuja tein vain yhden, sillä ajattelin loimulohen vähetävän kalakakun menekkiä.

Kaksi voileipäkakkua olisi riittänyt, yksi kalasta ja yksi lihasta.

Lohivoileipäkakun ohje on alun perin Kinuskikissalta.

Lohivoileipäkakku

Leipäkerrokset (3 kpl)
700 g ruisleipäviipaleita
4 viipaletta vaaleaa paahtoleipää

Kostutus
0,5 dl sitruunamehua
1,5 dl vettä

Täyte
500 g lämminsavulohta perattuna
0,5 purjoa
1,5 dl hienonnettua tilliä
1 sitruunan kuoriraaste
500 g ruohosipulituorejuustoa
200 g ranskankermaa
valkopippuria

Koristelu 150 g kylmäsavulohiviipaleita
tillinoksia

1. Vuoraa irtopohjavuoan pohja ja reunat leivinpaperilla, niin kakku irtoaa siististi.
2. Hienonna lohi, purjo ja tilli. Pese sitruuna ja raasta kuori.
3. Notkista tuorejuusto vatkaimella ja lisää loput täyteainekset. Yhdistä sitruunamehu ja vesi kostukkeeksi.
4. Leikkaa leipäviipaleista reunat ohuelti pois. Peitä vuoan pohja leipäkerroksella ja kostuta sitruunavedellä. Levitä päälle puolet täytteestä. Tee seuraava kerros samoin.
5. Laita päällimmäiseksi vielä yksi leipäkerros. Tee leipäviipaleisiin koloja muoteilla ja asettele viipaleet sitten kakun päälle. Ota vaaleista leipäviipaleista kuvioita samoilla muoteilla ja laita kuviot koloihin. Kostuta.
6. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa pari tuntia. Irrota vuoasta ja siirrä tarjoilulautaselle. Rullaa lohesta ruusukkeita ja aseta ne kakun keskelle. Viimeistele tillinoksilla.

Kakku kannattaa tehdä maustumaan vähintään päivää ennen tarjoilua. Parhaimmillaan se olikin vasta juhlan jälkeisenä päivänä...

Makeat tarjoilut

Lakkakakussa oli 6 munan perussokerikakkupohja, lakkikakkuun meni 5 kananmunaa ja suklaakakkuun myös viisi. Gluteeniton kakku on hyydytetty 24 cm:n irtopohjavuokaan. 

Kolmekin kakkua varmaan olisi riittänyt, mutta voi olla että emännällä olisi jossakin vaiheessa ollut huoli kakkujen riittävyydestä. Toisaalta, kun makeita lajeja ei ollut seitsemää sorttia, oli asiallista, että oli sentään tarjolla erilaisia täytekakkuja.

Kakkujen lisäksi tarjolla oli tuttavan tekemät 90 lusikkaleipää. Niitä jäi jäljelle varmaan puolet, mutta juhlien jälkeen kuopus on pitänyt huolen, etteivät pikkuleivät jää homehtumaan. Ihanan maukkaita ja mureita ne ovatkin!

Juomat

Melko merkillistä, mutta kahvinporojakin meni vain paketillinen. Lisäksi tarjolla oli mehua ja kivennäisvesiä, kahvipöydässä sitten lapsia varten mehulimppaa. Päivä oli poutainen, mutta ei mitenkään helteinen, joten kylmiä juomiakaan ei mennyt erityisen paljoa.

Tervetulias- ja onnittelumaljaksi oli hankittu kuohuviiniä ja Pommacia. Alkon miesmyyjä laski, että 40 hengelle riittää 7 pulloa. Ostin varmuuden vuoksi 8 pulloa ja niinpä jäljelle jäi 4 avaamatonta kuohuviinipulloa. Pommacia meni vajaa kolme litraa.

Loppuyhteenveto

Vieraat söivät ja joivat hämmästyttävän vähän. Seuraavia juhlia järjestäessä pääsee paljon vähemmällä, kun muistaa ja uskaltaa uskoa siihen, ettei syömistä tarvitse varata suursyömäreille.

Lakkiaiset

Eilen päästiin asemalle sillä matkalla, jota jo kauan on tehty. Viimeiset kaksi viikkoa vedettiin täydellä loppukirillä. Tai no - päähenkilön loppukiri sijoittui kyllä jo huomattavasti aiempaan aikaan, mutta juonen sivuhenkilöillä oli nyt näytön paikka.

Esikoinen eilen koulunsa kevätjuhlan ylioppilaan puheessa pyrki välttelemään kaikkia kliseitä. Tämä postaus taas tulee vilisimään niitä. Siksi, että ne vain niin tyhjentävästi kuvaavat asioita. Varoitan myös heti kättelyssä, että teksti sisältää paatoksellista hehkutusta, joten jos sellainen aiheuttaa näppylöitä, lukeminen on paras lopettaa tähän.

Uskomatonta, kuinka nopeasti aika rientää! Tapasin sattumalta viime viikolla entisen, jo vuosia sitten eläköityneen työkaverin. Kuulumisia vahtaessamme kerroin hänelle valmistelevani ylioppilasjuhlia. Hän oli kovin hämmästynyt ja kyseli, ketä olin auttamassa. Kun hän kuuli, että juhlaa vietetään ihan omassa perheessä, hän ei ollut uskoa korviaan. Vastahan tämä nykyinen ylioppilas oli ihan pikkuinen vauva!

Vielä sukkelammin kului kaksiviikkoinen, jonka olin lakkiaistenvalmistelulomalla. Vaikka heräsin aamuisin viimeistään kuudelta ja päivä jatkui aina yöhön saakka, olisi tekemistä riittänyt pidemmällekin periodille. Toki tuli tehdyksi sellaisiakin askareita, jotka eivät oleellisesti liittyneet pelkästään juhlapäivään, muunmuassa kasvimaan virittely kesäkuntoon tai tontin perimmäisen nurkan raivaus uutta mustaherukkapensasta varten.

Heti tänä aamuna, siis juhlapäivän jälkeen, bongasin pari työtä, jotka olisi kyllä ehdottomasti pitänyt tehdä ennen h-hetkeä. Mutta toisaalta - tuskinpa niitä kukaan vieraista huomasi!

Pääasiahan oli juhlapäivän rento ja leppoisa tunnelma, ilo ja onni. Siinä mielestäni onnistuimme ihan nappiin. Itsekin pysyin luottavaisena, tyynenä ja huumorintajuisena koko pitkän ja vaativan päivän, sillä apunani oli mahtava työkaverini Sirpa, joka on aivan loistotyyppi. Auttavan kätensä ojensivat myös kaikki rakkaan perheeni jäsenet, sekä äitini ja kälyni Sari. Kuopuskin hääräili koko päivän iloisena apulaisena, viihdytti vieraita ja singahti avuksi aina sinne minne hoksasin pyytää.

Olen aivan pakahtua ylpeydestä. Kun ajattelen sitä yhteen hiileen puhaltamisen määrää, joka tarvittaessa löytyy tästä pienestä perheyksiköstä. Tai kun ajattelen sitä valtavaa työmäärää, jonka esikoinen teki lukiossa ja sen oheistoiminnoissa viimeisen kolmen vuoden aikana. Toki se näkyi kevätjuhlassa, kun stipendejä jaettiin. Seitsemän kertaa esikoinen kävi pokkaamassa lavalla. Hän itse taisi olla kaikkein yllättyinein siitä stipendstä, jonka hän sai koulunsa parhaasta ylioppilastodistuksesta. Yllätti se iloisesti tietysti myös meidät vanhemmat. Ylpeä olen myös kaikista niistä ihanista ihmisistä, jotka eilen viettivät keväistä juhlaa kodissamme ja tekivät päivästä hienon juhlapäivän. Ja vielä olen ylpeä ja iloinen tästä meidän jokapäiväisestä ja arkisesta kodistamme joka tarpeen tullen muuttuu kuin taikasauvan heilautuksella loistavaksi juhlapaikaksi.

Näin juhlahumun jälkimainingeissa meninkin asioiden edelle. Mutta palataanpa siihen taikasauvan heilahdukseen...

Toissapäivänä työpäivä alkoi ennen aamukuutta ja päättyi illalla puolen yön jälkeen. Pitihän kaikki saada valmiiksi ennen varsinaista juhlapäivää. Pelkästään perunasalaatin perunoiden kuoriminen ja pilkkominen vei pari tuntia... ja näin jälkikäteen voin kertoa, että niitä oli todellakin liikaa. Sitä koko salaattia oli aivan liikaa. Yksi neljäsosa olisi riittänyt.... Kaikkea muutakin tarjottavaa tuli varatuksi liian paljon. Loppujen lopuksi ihmiset syövät yllättävän vähän. Tai no - jos tarjolla olisi vähemmän lajeja, niin yhtä lajia menisi enemmän.

Noutopöydästä saattoi lautaselleen poimia vihreää salaattia, perunasaattia, couscoussalaattia, mozzarellapalloja, sienisalaattia, loimulohta, lihapullia, kinkkuvoileipäkakkua, lohivoileipäkakkua, karjalanpiirakoita ja munavoita. Jälkiruokakahvin kera oli tarjolla lusikkaleipiä (joita en tehnyt itse), ylioppilaslakkikakkua, suklaakakkua, lakkakakkua ja gluteeniton kakku. Mustaherukkavalkosuklaakakku jäi lopulta tekemättä, sillä aika ei enää yksinkertaisesti riittänyt. Onneksi, sillä kakkuja jäi näinkin syömättä.

Hullunkurisin tapaus valmisteluissa tapahtui perjantaiaamuna, kun esikoisen kanssa keitimme kananmunia munavoita varten. Yksi munista ei tykännyt kuumaan veteen joutumisesta vaan kuori risahti rikki heti, kun muna oli laskettu kattilaan. No, sillehän ei mitään voi, vaan jätimme sen sinne toisten munien kanssa kypsymään. Kun keittoaika oli lopuillaan, kurkistimme kattilaan. Kappas vain! Kananmuna oli riisunut kylvyssä vaatteensa ja housut kelluivat keitinveden pinnalla!

Koti järjesteltiin juhlakuntoon ja asitoita nosteltiin esiin kaappien kätköistä. Tämän juhlan järjestelyjen aikana olen tullut ajatuksissani siihen tulokseen, että kannattaa haalia ympärilleen kauniita asioita ja esineitä. Niitä sitten mielellään hypistelee, järjestelee ja silittelee.

Suvun nuorimmat vetäytyivät herkuttelemaan juhlaruoilla kuopuksen kammariin. Siellä näyttikin jotenkin ihanan romattisen kotoisalta. Kuopuksen kummisetä oli herttaisen huomaavainen ja toi kummilapselleenkin hienon pitkävartisen ruusunkukan.

Etupihan kiveykselle sitkeän jääräpäisesti halusin aseteltavaksi entisen työpaikkani kaatopaikkakuormasta pelastamani ikivanhan ruokapöydän. Sen pinta on ajan saatossa kärsinyt, mutta mielestäni se siksi onkin kaikessa rappiossaan vetovan kaunis. Kuopus oli moisesta karmeudesta aivan järkyttynyt. Onneksi esikoisen kavereissa oli kanssani samalla aaltopituudella oleva nainen. Hän olisi heti ottanut pöydän opiskelykämppäänsä, jos se olisi ollut tarjolla.

Taas näin jälkikäteen ajatellen, olisikin pitänyt järjestää yleisöäänestys, että oliko pöytä hienouden huippu vai törkeä häväistys arvokkaassa ja hienossa juhlassa.

Kukkia tuli paljon ja kotimme muistuttaa nyt runsasta kukkakauppaa. Ihanaa.

Ruokapöydän kukka-asetelma on läheisen kukkakauppa Villiruusun käsialaa. Kävimme esikoisen kanssa yhdessä sitä ostamassa jo helatorstaina. Asetelma lähti uhkeasta pionista, joka sai seurakseen kallan ja eustomaa sekä heiniä. Kukkakauppias-Minnan visiona oli kukkaniitty ja yksin tuumin esikoisen kanssa hyväksyimme ehdotuksen.

Kahvipöydän ja ulkopöydän kukka-astelmat tein sitten aivan itse amatöörin ammattitaidottomuudella.

Äiti toi tullessaan herkän kauniin ja mahtavalta tuosuvan kielokimpun Kerimäen metsästä.

Keittiöhengettärenä toimineen työkaverini onnitteluruusun varressa tuli mukana mies...

Nyt on edessä paluu arkeen. Laina-astioita pakataan pois ja kodin huonekalut palaavat alkuperäisille paikoilleen. Mutta juhlan onnellinen tunnelma säilyköön sydämissämme ikuisesti!