Kakkuja kuopuksen kunniaksi

Kun aikaa sitten keskustelimme kuopuksen kanssa ammattiin valmistumisesta ja sen juhlistamisesta, ehdotin pienen piirin pientä kahvittelua jossakin kahvilassa. Yllättävä ehdotus ihmiseltä, joka tykkää kokeilla erilaisia leipomusjuttuja? Varmaan, mutta kahdet rippijuhlat ja kahdet yo-juhlat järjestäneenä hirvitti se tekemisen määrä, joka kotijuhlien järjestämisessä on. Kuopus oli suostuvainen ehdotukseen.

No, niinhän siinä sitten kävi, että kuopuksen valmistumisjuhlallisuudet (verkossa) olivat perjantaina. Kutsumattomana vieraana koko yhteiskunnassa jyllää tuo korona. Ei tullut kahvilakestejä. Tuli kotikestit. Vieraslista oli ennennäkemättömän lyhyt. Vain kummit ja mummit puolisoineen ja perheineen. Kahdet kummit eivät edes päässeet paikalle. Silti vähän jouduimme venyttämään koronaohjeistuksen turvarajoja, mutta porrastamalla vieraiden paikallaoloa ei ehkä ihan suurrikollisia oltu...

Lomaa sain yhden päivän torstaina ja perjantai oli viikkovapaapäivä. Parin viikon ajan kaikki vapaa-ajat pakerrettiin puutarhassa. Näinä parina viimeisenä päivänä kiillotin kotia ikkunoista alkaen ja leivoin ja paistoin. Perjantain riehuin koko päivän jalkeilla aamuvarhaisesta puoliyöhön. Ruoto kitisi ja vinkui, pysähtyä ei passannut.

Lauantaiaamuna heräsin viideltä vajaan neljän tunnin yöunien jälkeen. Ensin tein koiralasten kanssa leppoisan aamukävelyn ja kotiin tultua alustin pullataikinan. Nuoret olivat toivoneet pullaa, vaikka luulin, ettei sitä kukaan söisi kakkubuffetin äärellä. Nuoret olivat oikeassa ja minä väärässä. Hyvin tekivät voisilmäpullat kauppansa.

Jännitystä taikinan tekemiseen toi vehnäjauhojen vähäinen määrä. Puolikarkeita oli aivan liian vähän, mutta onneksi erikoisvehnäjauhopussissa oli pohjat jäljellä. Silti hirvitti, että riittävätkö jauhot yhdessäkään, mutta onneksi riitti! Olisin kokeillut ohrajauhoja lisukkeena, jos taikina olisi jäänyt liian löysäksi.

Taikina kohosi nätisti.

Siitä oli helppo pyöritellä pullapallerot.

Painelin kohonneisiin pulliin voita syvennyksiin ja sokeria päälle.

Uunissa pullerot saivat mukavasti väriä ja voin ja sokerin liitto levisi pitkin pullia ja osittain pellillekin.

Kun pullat oli paistettu oli aika siirtyä koristelemaan jo edellisenä päivänä täyttämiäni kakkuja. Kaikki kakut kostutin gluteenittomalla kauramaidolla.

Voileipäkakkujen koristelu oli tällainen hyvin simppeli. Lämminsavulohitäytteellä mentiin, toisessa täytteessä oli muussattuja keitettyjä kananmunia. Miksi kaksi samanlaista kakkua? Toinen on gluteenittomasta leivästä. (Joka oli muuten tosi hupaa, siitä piti leikata paljon pois reunoja, että sai kunnolliset viipaleet kakkuun.)

Täytekakkuun meni taas täytteeksi mustikka- ja mansikkamousset. Sellaisesta kun itse niin kovasti tykkään. Onneksi nykyään saa noita tuoreita marjoja (ulkolaisia) kaupasta jo näin varhaisessa vaiheessa. Niistä tulee kauniit ja makoisat koristeet.

Olen jo vaikka kuinka kauan halunnut tehdä suklaisen överikakun. Kerran jo luulin pääseväni sitä tekemään yllätykseksi ystävälle... hän kun antoi ymmärtää, että olisi asiallista hänelle lahjaksi kakku tehdä. Ennen kuin kerkesin toteuttaa aatteen, kävi ilmi, ettei ystävä tykkääkään suklaakakusta. Huh, onneksi en turhaan nähnyt kakun tekemisen vaivaa... Se kakku on muuten edelleen tekemättä. Hääkakkukatastrofin jälkeen en mielelläni tee kakkuja tilauksesta tai toiveesta... koska en itsekään koskaan tiedä millainen tekele lopulta syntyy. Hääkakkujutussa maksoin sen verran kalliit oppirahat, että opin kerrasta. Itselle kun tekee, ei niin haittaa jos menee mönkään.

Näiden juhlien alla näin tilaisuuteni tulleen. Nyt jos koskaan kokeilisin överikakkua!

Paistoin suklaisen gluteenittoman kakkupohjan, joka oli himppusen liian kauan uunissa, mutta onnistui muuten ihan nappiin. Väliin tuli muussattua banaania, jossa oli pikkuisen sitruunamehua ja banaanin päälle suklaamoussea, johon upotin vielä vadelmia.

Kuorrutteeksi aina toimiva ja törkeän hyvä suklaakuorrutus. Paitsi että nyt meni jokin pieleen - kuorrute oli liian löysää ja juoksevaa. Ensin olin hyvilläni, että tämäpä on helppo levittää... Mutta helposti leviävä kuorrute valui reunoja pitkin lautaselle sitä mukaa kun sain sitä takaisin nosteltua kakun päälle. Loputa luovutin ja jätin päällysteen röpelöiseksi ja kuorrutteen osittain lautaselle. Osan kuorrutteesta jouduin pyyhkimään pois jääkaapin hyllyltä, se keljutti.

Mutta vaikka kuorrutteen kanssa meni taisteluksi, olin lopulta kakkusta lapsellisen innoissani. Koristelusta tuli mielestäni ihan älyttömän kiva kaikessa ylenpalttisuudessaan.

Suklaakakku oli kivan näköinen, mutta niin imelä, että vieläkin hampaita hirvittää. Onneksi vieraat auttoivat syömisessä.

Tässä ensimmäinen kattaus. Uskaltauduimme istumaan saman pöydän ääreen. Toinen kattaus oli sitten seisova pöytä niin että vieraat saattoivat istua turvavälien päässä toisistaan.

Onnea siis kuopukselle valmistumisesta! Iso urakka ammattikorkeakoulussa on takana ja huomenna alkaa työ uudessa työpaikassa vakituisessa pestissä. Elämä on ihanasti järjestyksessä.

Onnea myös esikoiselle, joka ei ollut juhlimassa kanssamme, mutta joka on nyt suorittanut yliopistossa kandiopinnot tavoiteaikataulussa ja syksyllä jatkuu opiskelu maisteriksi. Kesätyötkin alkavat tuossa tuokiossa, kun koronarajoituksia puretaan. Siis sielläkin kaikki kunnossa.

Äiti täällä on onnellinen.

Kummitytön lakitus ja kakutus

Se kummityttö, joka aktiivisimmin pitää yhteyttä meihin kummeihin, kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi Savonlinnan taidelukiosta. Juhlan paikka!

Kummitäti ajatteli, että voisi hänkin kantaa kortensa kekoon juhlajärjestyissä, koska kokemuksesta tietää, ettei kemuja eikä kekkereitä pistetä pystyyn sormia napsauttamalla. Kysyin, jos voisin leipoa pirskeisiin kakun talkoohengessä. Jotenkin siinä sitten kävi niin, että sain luottamustehtävän pitää huolen koko kakkuarsenaalista. Onneksi äitini, lakitettavan mummo, talkoili juhliin riisipiirakat.

Tohkeissani tein kakkuja sillä innolla, ettei tekovaiheista ole kuin yksi kuva. Sen otin ensimmäisen kakkupohjan valmisteluista ja sitten kamera unohtui...

Kakkujen tekemisen lomassa mietin lahjaa ja korttia sankarille. Tapakouluttajat sanovat, ettei raha ole oikea lahja. Mutta olen sitten moukka ja tavoista piittaamaton, mutta kyllä kummityttö sai meiltä pienen summan ihan riihikuivaa tulevan opiskelijaelämän kuluihin. Tai mihin vain kuluihin. Lisäksi toki oli mukana vähän pysyvämpiäkin muistamisia. Lahjapussiin pudotettiin Marimekon pari pussukkaa ja sisällä oli onnenlantti eli vuoden 2008 erikoiskolikko, ihmisoikeuksien julistuksen 60. juhlavuoden kunniaksi lyöty kahden euron sydänraha. Tämä valikoitui onnenlantiksi sydämellisen kuviointinsa vuoksi. Mukaan tuli saateteksti, jossa kerrottiin, että niin kauan kuin raha seuraa kummitytön mukana, niin kauan myös onni seuraa häntä. Mutta jos joskus on niin tiukka tilanne, ettei ole yhtään rahaa ruokaan, kolikolla saa kauraryynejä ja teetä, joilla sitten pärjää pahimman yli. Ja huoli pois, onni seuraa silti!

Kortiksi valikoitui Anne-Mari Westin ihana ylioppilasaiheinen taitettu neliökortti, mutta sinne sisälle liimasin pari muualta löytynyttä toivotusta. Tämä allaoleva melkein itketti minua, kummia: Puut ja maat ovat meille molemmille tärkeitä, mutta ajatus luopumisesta on haikea. Pidä kiinni kädestäni - silloinkin kun olen lähtenyt luotasi. Paitsi että kummityttö se ensin on lähdössä kauas opiskelemaan... mutta niinhän se lopulta on, ettei ihmiselämä ole ikuinen. Toivottavasti hyvä ystävyytemme kantaa sittenkin, kun en ole enää siitä tässä elämässä iloitsemassa ja nauttimassa. Ja kun nyt meni näin kamalan vakavaksi, niin toivon tietenkin, että saan kulkea niin kummitytön kuin omien lastenikin rinnalla vielä kauan.

Kakkuja tein kolmen päivän aikana. Ensin leivoin kakkupohjia torstaina, perjantaina täytin niin voileipä- kuin täytekakutkin ja kokosin juustokakut. Lauantaina, siis juhlapäivänä, koristelin. Mutta perjantaina en sitten ennättänyt keskittyä ruoanlaittoon, joten ajoimme sedän kanssa Kerimäelle, kun oli vähän asiaakin. Pistäytyin pankissa ja shoppailin Suopursussa, mutta vain Kaivopirtin valtavan kokoisesta herkusta eli kerroshampurilaisesta on kuva.

Samalla Kerimäen reissulla haimme kummitytön meille vähän auttamaan kakkujen tekemisessä ja jo valmiiksi tänne lähemmäs aamullista juhlaan lähtöä.

Lauantaina heräsin varhain eikä kummityttöäkään näyttänyt nukuttavan. Oli niissä kakuissa koristelemista, vaikken suuria krumeluureja vääntänytkään. Onneksi oli itse sankari makutuomarina. Mutta palataan niihin kakkuihn tuonnempana kunhan on ensin käyty koululla juhlasssa... Saimme nimittäin sedän kanssa kunnian päästä katsomaan lakitusta, vaikka koulun pienen salin takia vieraiden määrä oli rajoitettu.

Siellä ne lavalla istuivat kaikki abiturientit hyvin vakavina. Rehtori piti puheen, ylioppilaan äiti piti puheen, yksi ylioppilaista luki ylioppilasaineensa ja saimme kuulla useita taidokkaita musiikkiesityksiä.

Sitten päästiin asiaan eli lakitukseen ja jo heltisi lavan päätähdiltä vapautuneita hymyjä. Kuva-arsenaalini juhlasta on niukka, sillä vaikka oli kyse julkisesta tilaisuudesta, on se kuitenkin näiden nuorten henkilökohtainen juhla enkä halua sillä hirveästi revitellä.

Sitten niihin kakkuihin!

Voileipäkakuilla aloitetaan ja ensimmäisenä esittelyssä on lohivoileipäkakku. Sisällä kahdenlaista erilaista täytettä. En enää muista tarkkaan mitä kaikkea laitoin, mutta lämminsavulohi oli toisen täytteen pääraaka-aine ja kaverikseen se sai ainakin remoulade-kastiketta, maidotonta "kermaviiliä" ja vege-majoneesia. Toiseen täytteeseen muussasin yhdeksän keitettyä kananmunaa ja samoja soosseja hämmensin tähänkin tahnaan, mutta mausteeksi turautin kunnon tujauksen sinappia.

Koristelohiruusujen tekeminen oli tuskaa, sillä kylmäsavulohi oli leikattu niin paksuiksi viipaleiksi, ettei se taipunut kauniisti. Koska kummityttö on kuin keiju, kakkuihinkin tuli vähän tälläinen keijuteema eli kevyttä ja kukkaisaa. Tuo vihreä yrtti on timjamia ja se näyttää kakun päällä sievältä. Käytännössä se oli hankalaa, sillä varsi on niin sitkeä, ettei sitä kakkulapiolla saa poikki. Piti siis koko yrtti siirtää leikatessa syrjään.

Pieniä tomaatteja ja viinirypäleitä väkertelin timjamioksiin kukiksi sekä pienen pieniä orvokkeja omasta kukkapenkistä. Nämä orvokit ovat viime kesän kukkien lapsia eli siementyneet sinne aivan itsestään ja hauskasti kasvoivat miniatyyrikokoisiksi. Siis aivan oivaa koristemateriaalia!

Toinen voileipäkakku oli kreikkalaistyyppinen salaattijuusto-oliivikakku. Kurkkua siihen tuli myös runsaasti vähän tsatsikin tyyliin. Täytteeseen tuli myös aurinkokuivattua tomaattia sekä ranskankermaa ja rahkaa. Oliiveja laitoin enemmän kuin ohje ohjeisti, mutta vieläkin enemmän olisi voinut olla... Alkuperäinen ohje on K-ruoka.fi:stä, mutta tekemäni kakku oli tuplaten suurempi. Lisäksi kostutin kauramaidolla ohjeesta poiketen ja  kuorrutin kakun vegaanisella "tuorejuustolla" enkä sulatejuustolla.

Makeita kakkuja tuli neljä, joista kaksi juustokakkua ja kaksi perinteistä täytekakkua. Ensin tämä Kinuskikissan Taivaallisesta mokkakakusta muokattu maallisempi kakku. Tosin maku on ihan taivaallinen, vaikka Daimit jätin kauppaan. (Kinuskikissan sivulla on kuva ihan eri näköisestä kakusta nyt... Kun tein tätä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, kakun kuva oli mielestäni toisenlainen... Enemmän samannäköinen kuin tämä meikäläisen aikaansaannos.)

Kakun kun kääntää toisin päin, koristelu näyttää ihan uudelta, heh.

Suklaa-vadelmakakusta tuli oma suosikkini. Muokkasin gluteenittomasta kakkupohjasta suklaisemman lisäämällä taikinaan kaakaojauhetta ja vähentämällä saman verran muita jauhoja. Täytteeksi tuli kaksinkertainen annos suklaamoussea Kinuskikissan ohjeella ja siihen painelin pakastevadelmia raikastukseksi. Suklaamoussen alle sipaisin ohuen kerroksen vadelmahilloa. Päälle aina toimiva suklaakuorrutus, niin a'vot - se oli siinä. Koristeeksi äidin pakastimen aarteita eli  komeita vadelmia ja omalta terassilta pikkuruusuja.

Kummitytön toive oli perinteinen kermakakku mansikka-banaanitäytteellä. Sellainen tehtiin! Gluteeniton kakkupohja, kostutus kauramaidolla (kuten kaikissa kostutusta vaatineissa kakuissani) ja väliin reilusti mansikoita ja banaania ja kaiken kruunuksi kermavaahtoa. Tämä kakku koristeltiin yksinkertaisesti muhkealla ruusulla, jonka pitkä varren katkaiseminen vähän minua kyllä harmitti. Mutta tyhmältä olisi ruusu kakussa näyttänyt varren päässä...

Toinen juustokakku oli mangoversio ja ohje on sovellettu Annin uunissa -sivuston mangokakusta. Lisäsin mangososetta täytteeseenkin ja laitoin enemmän kermaa saadakseni suuremman kakun. Liivatteen määrää en lisännyt ja vähän pelotti kuinka käy... Hyvin kävi! Kakusta tuli ihanan pehmeä ja makoisa, oikein hyvä. Nyt harmittaa, etten laittanut aineiden määriä itselleni ylös, että voisin toisenkin kerran tehdä samanlaisen herkun.

Tässä vielä kaikki samassa kuvassa.

Ja lopuksi vielä kummitytön kamerallani nappaama kuva jo hyvin huvenneesta kermakakusta.

Oli kivat juhlat. Onnea ja tasaisia polkuja elämääsi, kummityttö!

Pullaa ja kakkua

Äidilläni on tiistaina syntymäpäivä. Keskellä viikkoa ja arkena on työtätekevien hankalaa päästä kenenkään kahvikekkereille. Siksi suunnittelin kakutus- ja kukatusiskun jo viikon ainoan vapaapäivän ohjelmaksi.

Mitäpä äidille lahjaksi? Siinäpä vasta pulma! Kauppareissulla olin napannut ostoskoriini sentään mukavan paketin erilaisia jumppakuminauhoja muistellen muinoista keskusteluamme. Fysioterapeutti oli suositellut äidille kuminauhajumppaa, mutta kotoa puuttui se oikeanlainen jumppaväline. Koska kuminauhat tuntuivat vähäpätöiseltä lahjukselta, päätin käydä kukkakaupasta kauniin kimpun ja voisinhan myös viedä mennessäni täytekakunkin.

Kakkupohjan paistoin perjantaina töiden jälkeen, kuten jo kerroinkin. Eilen, lauantaina, töiden ja teatterin välissä kakku edistyi täyttämisen verran. Kostutin kakun laktoosittomalla maidolla, väliin tuli pakastimesta sulatetuilla vadelmilla jatkettua vattuhilloa ja kermaa, jonka joukkoon vatkasin paketillisen Viola Eila -vaniljatuorejuustoa.

Kakku tekeytyi illan ja yön yli jääkaapissa. Tänään oli kuorrutuksen ja koristelun vuoro. Sitä ennen kuitenkin halusin hoitaa alta pois pullanpaiston. Laskiaissunnuntaina pitää olla pirtissä ja pöydällä venhäpullaa kermavaahto- ja hillotäytteellä! Niin se vain on!

Aamun ensi askareina alustin pullataikinan. Jätin taikinan kohoamaan ja sillä välin tyhjensin ja täytin tiskikoneen. Raivailin keittiötä muutenkin ja katse osui pussinyyttiin... Mikäs paketti se tuossa on?

Höh! Sehän oli pienen muovipussin sisällä lymyillyt hiivapalanen! Se hiiva, jonka jo olisi pitänyt olla pullataikinaa turvottamassa!

Ei siinä sitten muu auttanut kuin liuottaa hiiva maitotilkkaan ja alustaa taikina uudelleen! Samalla moitiskelin itseäni, että kyllä työssä aina pitäisi olla sydämen lisäksi myös aivot mukana.

Taikina kohosi nätisti ja sain siitä kolme pellillistä pyöreitä pikkupullia. Kaksi pellillistä voitelin kananmunalla ja ripottelin päälle raesokeria. Näistä tulisi myöhemmin niitä paljon puhuttuja laskiaispullia. Viimeisen pellillisen pullat voitelin myös, mutta niihin painoin voinokareen pullan sisään ja ripotin vielä reilusti hienoa sokeria päälle. Voisilmäpullia, namskis!

Sitten oli kakun kuorruttamisen vuoro ja kermaisten laskiaspullien vierelle ajattelin tekaista suklaakakun. Neljä vuotta sitten äitienpäivän alla paikallisessa sanomalehdessä oli aivan syntisen hyvä suklaakuorrutuksen ohje. Sitä tein nytkin ja yleisön pyynnöstä julkaisen reseptin tässä.

Suklaakuorrutus

50 g voita tai margariinia
3 - 4 dl tomusokeria
2 - 3 rkl kaakaojauhetta
2 - 3 rkl kermaa
1 valkuainen

Lihavoin tuosta tekstistä ne vaihtoehdot, joita käytin.

Sulata voi. Sekoita sen joukkoon tomusokeri, kaakaojauhe, kerma ja lopuksi kevyesti vatkattu valkuainen. Levitä kuorrutus kakun päälle.

Koristelu aiheutti päänvaivaa. Periaatteessa kakku olisi kelvannut näinkin, mutta halusin siihen jotain, joka viimeistelisi koko jutun. Jospa kukkakaupasta vaaleanpunaisia miniruusuja saisi...?

Kävelin lähimpään kukkakauppaan vain todetakseni sen avautuvan vasta puolen tunnin kuluttua. Voihan nenä. Ei ollut aikaa jäädä odottelemaan.

Riensin kotiin ja saman tein tekemään lähtöä mummolaan. Keskeneräinen kakuntekele sai lähteä mukaan ilman koristeita.

Poikkesimme Kerimäelle Suopursussa ostamassa onnittelukukkaset ja kakun koristeet. Ei ollut miniruusua, mutta ostin yhden tavallisen vaaleanpunaisen ruusun. Se sai nyt kelvata.

Äidillä oli meille tarjolla lempeästi muhinutta hernekeittoa ja köyhiä ritareita. Navat killallaan tyytyväisinä nousimme pöydästä. Vain istuaksemme siihen kohta takaisin herkuttelemaan laskiaispullilla ja kakulla. Röyh!

Ihan kuin ei olisi syntymäpäivämässäilyt olleet tarpeeksi, niin kotona piti tietysti aamun pullapataljoonasta väkertää laskiaissunnuntain kunniaksi kermapullia.

Yritin syödä laskiaspullani haukkaamalla hervottoman haukun yli kaiken kermakomeuden. Kermat ja täytteet levisivät kuin Jokisen eväät, joten palasin ruotuu ja söin pulla kerros kerrallaan.

Ai mikä herkuton helmikuu? .... jäi ajatuksen asteelle....