Kuopion kissat ja Varkauden naivistit

Tiistai oli tämänkertaisen lomareissun viimeinen päivä ja se alkoi kunnon aamiaisella hotelli Puijonsarvessa. Aamupalahuoneessa oli kyllä aikamoinen vilske ja koronan turvavälejä oli suorastaan mahdoton pitää. Herkkuja oli tarjolla yllin kyllin. Parhaalta maistui maustamaton jukurtti hyvän omenahillon ja mustikkajauhon sekä myslin kera. Nam! Olin myös iloisesti yllättynyt hedelmistä, joita poimin kuppiini tuoretta ananasta, cantaloupemelonia ja makeita pieniä viinirypäleitä.

Tämän hotellin paikallinen erikoisuus oli kalakukko. Mutta minut lienee opetettu liian hyvälle, sillä sekä äidin että anoppivainaan kukot ovat paljon parempia kuin tämä hotellin kukon irvikuva. Ei se pahaa ollut, mutta ei kyllä sellaista herkkuakaan kuin mestaritekijöiden tekemät kukot.

Puijonsarvi on siitä erikoinen hotelli, että tilat ovat kahdessa vierekkäisessä rakennuksessa Minna Canthin kadulla. Rakennusten välillä kulkee maanalainen käytävä, joka on vallan hauskasti sisustettu.

Aamupalan jälkeen kävimme pienellä kaupunkikävelyllä. Nähtiin mm. Tuomiokirkko.

Minulla oli vähän asiaa Vuorikadulla sijaitsevaan käsityöliikkeeseen. Matkalla nähtiin hienoa taidetta sähkökaapeissa.

Määränpää on tässä: Kuopion Nappi ja Nauha. Vaikka olimme paikalla heti kohta kaupan avauduttua, siellä oli niin paljon asiakkaita, että sisäkuvat jäivät ottamatta. Napin ja Nauhan Heli on jo parina vuonna ollut mukana työpaikkamme teemaviikolla marraskuussa ja siksi halusin käydä kurkistamassa hänen liikettään ihan paikan päällä. Sain sieltä kiinnityshakaset tekeillä olevaan huijausneuletakkiin sekä tietenkin heräteostoksena tulin ostaneeksi vähän muutakin...

Napin ja Nauhan välittömässä läheisyydessä oli muitakin kangas- ja askartelukauppoja. Heti tuli mieleen, että tänne voisi tehdä joskus toivioretken serkun kanssa...

Kadulla kävellessä pistin merkille kaivonkannen, jossa oli tutulta kuulostava sukunimi. Kävelin ohi, mutta piti palata muutamia metrejä takaisin päin kuvaamaan tämä kansi. Kotoset tuntevat Hyvösiä monessa sukupolvessa.

Kun kerran Kuopiossa oltiin, piti käydä torilla kuvaamassa kaupungintalo ja mualiman napa.

Aamupäiväkävelyn jälkeen kello oli jo yli yksitoista, joten hotellin vieressä sijaitseva kissakahvila Tiramisu oli avannut ovensa. Koska olin siskon somepostauksista (ja myöhemmin blogista lukenut ) nähnyt hänen käyneen sisarliikkeessä Tampereella ja juoneen siellä veikeän kissacappuccinon, halusin minäkin mennä samaa herkkua nauttimaan. Houkuttelin sedänkin mukaani, kyllähän nyt jo kahvi maistuisi...

Soitimme ovikelloa ja pian meidät tultiin laskemaan sisään. Koska kissojen ylläpito vaatii pääomaa, kahvilaan on viiden euron sisäänpääsymaksu. Sen voi maksaa samalla kun maksaa nauttimansa herkut.

Sisään päästyämme meidän piti ihan ensin riisua kengät ja seuraavaksi käydä käsipesulla ja sen jälkeen vielä laittaa käsidesiä. Sitten olimme valmiita vierailemaan kissojen kodissa.

Ensimmäinen kissa, joka meitä tuli tervehtimään, oli Tähti. Tähti tykkää kengistä ja se makailee mielellään asiakkaiden kenkien keskellä.

Lumipallo makoili tyynen rauhallisena ikkunalla.

Tässä tähti nuuhkuttelee minun kenkiäni ja näinpä sen vähän nuolaisevankin kengän pintaa...

... siis ihan muina kissoina tässä... Ei sillä että kiinnostaisi...

Alkoipa tuota leuan alustaa kovasti kutittaa!

Tähti ja Lumipallo olivat kovin virkeät ja seurustelivat mielellään kahvilan asiakkaiden kanssa.

Seuraava kuva ei laadullisesti ole hyvä, mutta otin sen mukaan postaukseen, koska se on hauska. Lumipallo ravisteli päätään niin että sen korvat näyttivät olevan irrallaan.

Sitten tuli tilaamamme herkut. Minulle veikeä kissacappuccino ja sedälle taviskahvi. Molemmille päivän kakkua, joka oli suklaakakku.

Cappuccinon kissakuva pysyi kuosissaan hyvin, vaikka join kahvia vaahdon alta.

Tähden ympärillä kenkäkasa vain kasvoi.

Karvaton kissa, Kalju-Pekka, torkkui ikkunalla välittämättä vilinästä ympärillä. Sitä sai kyllä käydä silittämässä. Sen pinta oli kuin lämmintä mokkanahkaa. Ihmeellistä, mutta suloista.

Kun leluja otettiin esille, löytyi Pekka Töpöhäntäkin leikkimään. Pekka on syntynyt töpöhäntäisenä ja on Tähden lapsi. Tähdenkin häntä on puolitöpö.

Kun aloimme tehdä lähtöä, Tähti tuli pöydällemme kehräämään.

Kahvilan sisustus oli hyvin kissamainen. Toki tila oli sisustettu kissoja ajatellen, mutta kyllä oli ajateltu myös kaksijalkaisia kissojen ystäviä. Yksi hauskimmista yksityiskohdista oli tämä jakkaran kissamaalaus, jonka bongasin mennessäni maksamaan.

Kun setä istahti tuolille laittamaan kenkiä jalkaansa, Kalju-Pekka näki tilaisuutensa tulleen ja hyppäsi sedän syliin. Lähtömme viivästyi, eihän sitä nyt voinut heti siitä pois häätää.

Kuopiosta ajoimme Varkauteen. Jokakesäinen traditioni alkaa olla vierailu taidekeskus Väinölän naivistisen taiteen näyttelyssä.  Tänä vuonna näyttelyn nimeen tuli koronakevään jälkeen lisäys toivosta eli nyt näyttelyn nimi oli Iloa... toivoa - naivistit Varkaudessa. Itse talo jo pursuaa iloenergiaa julkisivuaan myöten.

Talon pihamaalla on tällainen naishahmo patsaana, mutta siitä en tiedä enempää.

Tänä vuonna näyttelyn vieraat toivottaa tervetulleeksi itse presidentti Tarja Halonen! Harmi vain, että minulle jäi epäselväksi, kuka tämän näköisnuken oli tehnyt.

Sitten itse näyttelyyn! Ensin taas desinfioitiin kädet ja sitten kirjoitettiin nimet vieraskirjaan. Vasta sitten oli aika tutustua näyttelyyn, josta seuraavaksi tarjoilen maistiaisia:

Pipa Hytinkosken veikeitä eläinhahmoja

Erja Honkasen kissaemo

Satuimme paikalle sellaisena päivänä, että itse taitelija Kikka Nyren oli paikalla maalaamassa ja jututettavana. En tietenkään osannut kysyä mitään... Menen aina ihan kipsiin, kun pitäisi keksiä jotain fiksua sanottavaa jollekin tunnetulle ihmiselle.

Kikan taidetta:

Petra Heikkilän tauluja:

Lisää ihania Pipa Hytinkosken teoksia... Näistä tykkään tosi paljon!

ABC - KISSA KÄVELEE... kivitavara

Marja Leena Mäkisen tauluja:

Marjaana Orkonevan kissataulu:

Marja Myllymäen keramiikkaa:

Erja Honkasen tanssivia figuureja:

Ihana kukkaruukku, josta ei löytynyt tekijää eikä teoksen nimeä:

Pekka ja Pätkä, tekijää en tiedä.

Tarja Lampisen harmonisen kauniita töitä:

Erja Honkasen kisun ja sen pikku ystävän voisin ottaa meille. Ihana!

Taas näitä nukkeja, joiden tekijää en tiedä ja joku näyttelyvieras siellä peilissä linssiluteena.

Tykkään Minna Lehväslaihon tyylistä. Tässä siitä yksi esimerkki:

Merja Hämäläinen oli uusi tuttavuus, mutta työt miellyttivät silmää kyllä:

Edellisessä taulussa oli kiehtova yksityiskohta:

Maarit Lassila: Tanssipari "Amor"

Alakerrassa vieraita vastaanotti Tarja Halonen. Yläkerrassa oli toinen presidentti harrastuksensa parissa:

Erja Honkanen: Donna & Bella:

Ja sitten ehkä kaikkein eniten tällä kertaa koskettanut teos, Kåiran Tenttiin lukija:

Kesken näyttelyyn tutustumisen olimme saaneet soiton, että muuttoporukka oli saapunut paikkakunnalle. Niinpä mekin siirryimme näyttelytunnelmasta sujuvasti muuttomiehiksi. Elämä (ja varsinkin kuolema) yllättää ja nyt riensimme avuksi tällaisessa yllätystilanteessa.

Koska emme olleet kissakahvilan kakkuhetken jälkeen pistäneet muruakaan suuhumme, muuttohässäkän loppumetreillä luovutimme ja suunnistimme syömään lähimmälle ABC-asemalle. Muuttosiivous on vielä tekemättä, mutta sen hoitelemme yhteisvoimin perjantaina. Nyt oli pakko luovuttaa, koska kaikilla alkoi voimat olla vähissä.

Kyllä pitsa maistui!

Sellainen oli Kotosten tämän kesän lomamatka. Loma jatkuu vielä. Perästä kuuluu.