Vielä vähän huhtikuisia hetkiä

Vaikka toukokuu on jo hyvällä menolla, palataanpa vielä sellaisiin huhtikuisiin hetkiin, jotka ovat tallentuneet kännykän muistikortille.  Ensimmäisissä kuvissa on vielä ihan talvi. Ja vaikka kevät kuukauden aikana eteni, loppukuustakin oli toppatakkikelit, vaikka lumi alkoi olla jo historiaa.

Kotona vain on edelleen pitänyt pysytellä ja kauppareissujakin oli harkittava ja harvennettava. Mutta kerran kun vein pakettia asiamiespostiin Citymarkettiin, ilahduin kun kaupan tuulikaapissa oli paljon kukkia ja kyltti "saa ottaa". Nappasin mukaani pirteän aurinkoisen tulppaanikimpun. Siitä oli iloa todella pitkäksi aikaa ja kukat piristivät etätyöläisen päiviä sekä pääsiäistä.

Yhtenä päivänä kotona pysyttelevä etätyöläinen repäisi ja tilasi lounaan Uskudar Kebabista. Ruoka tuotiin kotiovelle ja voi että maistui mainiolta kebab leivällä. Annos oli niin suuri, että siitä riitti vielä iltapalaksikin.

Kun näihin ruoka-asioihin päästiin, niin esitellään nyt sitten meidän pääsiäiskakkukin. En ehtinyt itse leipoa, joten ostimme valmista. Oli se suloinen. Ja makea...

Poikkeusajan piristeeksi olen halunnut aina uudet kukat entisten nahistuttua. Tämä puska tosin oli kukoisti yhtää aikaa ilmaisen kimpun kanssa.

Karvaiset lapsenlapset ilahduttivat läsnäolollaan useaan otteeseen. Vaikka usein tylsästi talsimme samaa reittiä aamuin ja illoin, joskus ilahdutan itseäni ja koikkuja etsimällä uusia uria. Yhtenä päivänä päädyimme kallioille Olavinlinnan taakse.

Kun metsässä tuli vastaan kivi, koirat omatoimisesti ja innoissaan loikkasivat sen päälle istuskelemaan. (Ja kuvausnamia odottelemaan.)

Toisen kerran harhauduimme tallustelemaan valtatien viereistä pyörätietä. Aurinko paistoi vastaan ja teki maisemasta sen näköisen, että elämässä on toivoa...

Samalla kävelyllä kävimme katsomassa rannassa jäiden helinää. Tuuli puhalteli navakasti ja teki kunnollisia aaltoja. Jäät saivat kyytiä.

Leiponutkin olen. Sämpylöitä tulee paistettua melko usein. Kerran sitten keksin, että koska meillä on kaapissa aika monta perunajauhopurkkia, voisinkin tekaista samalla uuninlämmityksellä maukkaan hiekkakakun. Ihan ei mennyt se homma putkeen. Kakun pinta mustui, suorastaan hiilestyi, vaikka otin kakun pois uunista varttia aikaisemmin kuin ohje käski. (Olisi pitänyt uskoa nenääni, joka jo ainakin kymmenen minuuttia aikaisemmin viestitti, että kakku tuoksuu kypsältä. Mutta jääräpäänä vain ajattelin, että aikaa ei ole kulunut tarpeeksi...)

Nallet päivystävät ikkunassa edelleen ja vilkuttavat ohi kulkeville lapsille. On hauskaa seurata toisesta ikkunasta, kuinka nalleja katsellaan.

Viime kuulle sattui syntympäpäiväni ja olen jälleen vuoden vanhempi. Syntympäpäivä ei ollut suuri juhla, mutta vähän kuitenkin. Kuopus kävi ja toi tullessaan Siiskosen leipomosta ostetun kakun. Söötti kuin mikä!

Postin mukana tuli onnitteluja, mutta suurin osa syntymäpäivän jälkeisellä viikolla. Nykyään tuo postin kulku kotimaassa on niin verkkaista, ettei tahdo viikko riittää. Kaiholla muistelen niitä vanhoja hyviä aikoja, kun tänään postitettu kirje tai kortti oli vastaantottajalla huomenna.

Esikoisen ja Ritu-siskon kortit ehtivät perille jo ennen varsinaista merkkipäivää.

Samoin työkamusen muistaminen. Sen hän oli ihan omin käsin käynyt tiputtamassa päivälenkillään meidän postilaatikkoomme.

Onnea tarvitaan aina ja onnittelupostia tuli korttikaveri Outsalta...

Outsan paketissa oli hienon kortin seurana herkullista Kouvolan lakritsia ja mainio käsityöpussukka.

Kummityttö on taiteillut onnittelukortin itse. Ihana!

Isältä ja äidiltä tuli korttipostia ja pankkitilille matkarahaa. Kunpa tästä joskus johonkin reissuun pääsisikin!

Klaukkalan kummeilta tuli hauska Minna Immosen kortti.

Viimeinen lahjus saapui vasta tällä viikolla. Setä ystävällisesti tilasi kameraani vara-akun... Sen verran monta kertaa on kuvaaminen tyssännyt akun sippaamiseen. Nyt ei pitäisi olla sitä ongelmaa.

Kiitos kaikille muistamisesta! Se niin lämmittää mieltä.

Se vaan ei mieltä lämmittänyt, että kevät otti takapakkia vähän väliä. Ensin talvi oli mitä oli ja sitten kun pitäisi mennä kesään päin, talvi ei meinannut malttaa hellittää otettaan. Lunta sateli maan valkeaksi silloin tällöin vielä huhtikuun loppupuolella. Nyt kun eletään jo toukokuuta, näyttää jo paljon paremmalta. Eilen haravoin pihaa paitahihasillani, mutta siitä ei ole kuvamateriaalia.

Isän mukana pistäydyin pikaisesti kukkakaupassa. Olipa siellä jo ihanaa kukkaloistoa!

Näin ruusuisiin tunnelmiin päätän raporttini huhtikuulta. Aurinkoisia kevätajatuksia kaikille blogin lukijoille!