Pääsiäislauantain patikka

Koronakevät patisti tädin etätöihin kotiin. En tee kotitöitä etänä, kuten tuppaan vahingossa sanomaan, vaan etätöitä kotona. Aamukahdeksasta iltapäiväneljään seurustelen läppärin kanssa. Kun sitten etäleimaan kellokorttini, ei tosiaankaan houkuttele tietokonehommat enää vapaa-ajalla. Olen ulkoillut korvaten menetettyjä työmatkoja ja neulonut hullun lailla sukkia. Niistä kerron toisen kerran lisää.

Mutta siinä selitystä siihen, ettei postauksia napsahtele tililleni. Monta juttua voi jättää kertomattakin, mutta pääsiäislauantain patikkareissusta haluan kirjoittaa. Lähdimme koirien, kuopuksen ja kuopuksen kullan kanssa liikkeelle heti aamusta ja olimmekin ensimmäisenä Koloveden kansallsipuiston Nahkiaissalon patikkapolun parkkipaikalla.

Vaikka kevät tuntui jo edenneen pitkälle, edellisenä yönä satoi lunta. Päällystetyltä tieltä oli parkkipaikalle vielä kolmen kilometrin matka. Se oli edelleen lumen vallassa ja tiellä oli jäätyneet renkaan urat... Siellä piti mennä kuin juna raiteita pitkin. Onneksi meillä oli varmaotteinen kuski ja autossa talvirenkaat!

Kenkävalinta ei sattunut tälle polulle ihan nappiin. Olisi tarvittu vielä nastoja... Polku oli talven aikana tamppautunut tiiviiksi ja näin kevään tullen se oli muuttunut luistinradaksi. Lähdimme silti polkua kiertämään. Pääsääntöisesti varovaisesti edeten matka joutui. Loppureitillä piti yksi alamäki laskea pyllymäkeä, mutta kukaan ei pahemmin loukannut itseään. Kuopus muljautti nilkkansa ja minä polveni, mutta hetken hengittelyn jälkeen pystyimme jatkamaan matkaamme. Pikkuisen extremeä tylsään elämään.

Koirat tykkäsivät, kun pääsivät uusia tuoksuja haistelemaan. Nelivetona liikkuminen oli paljon jouhevampaa kuin kahdella koivella koikkelehtiminen.

Yllättävän talviselta maisema näytti.

Mutta onneksi aurinko paistoi ja loi maisemaan hienoja heijastuksia.

Nähtävissä oli lunta ja jäätä.

Karahkaeläin? Tukkipossu?

Ihanat naavat auringonpaisteessa hehkua saavat...

Puu on mennut mutkalle. Ihmeellistä!

Laku poseeraa lumikukat kasvoillaan.

Toisenlainen lumikukka.

Lasten piti välillä nahistella samasta karahkasta.

Kansallispuistossa voi nähdä vaikka kummallisen kolon koivun rungossa. En uskaltanut kovin syvälle kurkistaa.

En muistanutkaan, että täällä polku on tosi haastava, kivikkoinen. Jalkoihinsa pitää katsoa.

Talven aikana maisema on kokenut kovia. Puita oli kaatunut niin polulle kuin polun yllekin.

Retkellä pitää tietenkin juoda myös kahvit! Ne kannoin paikalle termospullossa ja jokaiselle oli mukana oma kuksa. Eväänä oli paistamiani sämpylöitä ja koirille possunkorvia.

Taukopaikan jälkeen on Nahkiaissalon polun tiukin nousu. Lopulta olimme korkealla ja sieltä näkyi kauas. En vain älynnyt siitä maisemasta kuvaa ottaa. Piti niin läähättää.

Yhtäkkiä kuului solinaa. "Kevät tuli, puro suli, puro sanoi puli puli". Puro pysyi piilossa, mutta polku  muuttui hyvin vetiseksi. Piti kiertää metsän puolelta.

Sammaleisessa kannossa piileskeli peikko... Nenä vain näkyy vasemmalla ja silmä. Eikös näykin?

Sellainen oli pääsiäislauantain ulkoilu. Monta mukavaa muistoa sain taas tallettaa muistojen laatikkoon. Elämä on ihanaa!