Ahven

Sain sunnuntaina veljeltäni pilkkiahvenen. Kun siitä puhelimessa puhuimme, mielikuva oli sellaisesta kymmenen/viidentoista sentin sintistä, jollaisia itse olen joskus kesäisin ongella kalastanut. Mutta tämäpä olikin ihan eri kokoluokan körmyniska. Melkoinen köriläs! Telläsin kuvaan tulitikkuaskin mittasuhteita selventämään.

Tämä ahvenmamma painoi melkein kilon ja oli sen verran limaisen pullea, ettei siitä oikein kunnon otetta meinannut saada millään.

Sitten seuraa nolo paljastus: tähän ikään mennessä en ole yhtään kalaa (paitsi muikkuja!) siivonnut. Onkinut kyllä olen, mutta ihana äitini on hoitanut saaliini syötävään kuntoon. Joten nytpä iski ihmiselle tenkkapoo. Miten tästä ahvenesta saadaan siistit ja hyvät fileet? Youtube, tule apuun!

Katselin ohjevideoita ja tartuin härkää sarvista. Siis kalaa kiduksista. Ohjevideoilla homma hoitui siististi, helposti ja kätevästi. Todellisuus oli toisenlainen eikä siivoaminen sujunut kuin Strömsössä. Kala oli liukas, pullea ja piikkieväinen, myös kidukset olivat veitsenterävät. Asiaa ei helpottanut ettei minulla ole kunnon puukkoa. Jukertamiseksi meni. Ohjeen mukaan olin sujauttanut käsiini kertakäyttöhanskat työn ensimmäisenä vaiheena, mutta ne kyllä olivat vain tiellä ja repeytyivätkin kiduksiin hierouduttuaan. Joutivat repaleet roskiin!

Aikamoisen sähläämisen jälkeen kala oli palasina, pää ja iso selkäruoto irti maukkaista lihoista. Ensimmäinen kylki irtosi melko lailla epämääräisinä palasina, mutta toinen kylki alkoi jo muistuttaa ihan melkein oikeaa ahvenfilettä. Voi olla, että tämänkin työn oppisin ahkeralla harjoittelulla.

Alla kuvassa se paremmin onnistunut kalafile ja valtavan kokoinen mätipussi. Setä veisteli, että seuraavan aamun aamupalaksi voisimmekin keittää kalanmunia, heh.

Epämääräiset tuotokset pyörittelin ruisjauho-suolaseoksessa ja paistoin pannulla reilussa määrässä oikeaa voita. Ei niin kaunista, mutta ah - niin herkullista!

Nämä kalat pistelin poskeeni leivän kanssa ihan tällaisenaan. Jos olisin oikein toimelias ollut, lisukkeena olisi ollut muusia tai keitettyjä perunoita ja kananmunakastiketta. Ehkä sitten ensi kerralla...

PS. Ikioma emännän puukko meni sitten hankintalistalle ensi tilassa. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka seuraava kalansiivous tapahtuisi sukkelammin kuin tämä ihan ensimmäinen yritelmä.