maanantai 10. syyskuuta 2018

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia


Onnelliset ihmiset myös imevät itseensä aurinkoenergiaa auringonkukista. Miten voikaan kukka olla kaunis! Tämä yksilö yhä jaksaa ilahduttaa, vaikka muut yli viikko sitten poimimani kukkaset jo nuupahtivat.


Onnellisille ihmisille tulee myös postia. Tällä kertaa salaperäinen kirjekuori. Osoitteen käsialasta olin tunnistavinani lähettäjän ja oikein meni.


Sain siskolta Lontoon tuliaisia! Kiitos!


"Kirjanpitäjä" (heh heh) tulikin oikein oivaan saumaan, minulta kun näitä kirjapostauksia on ruvennut syntymään kuin sieniä sateella.


Mutta jospa tästä vähitellen siirtyisi ihan aiheeseen...


Kun kuulin kirjasta, jonka nimi on Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia, tein siihen siltä istumalta varauksen kirjastoon. Jos kirjalla on tällainen nimi, sen on pakko olla hyvä ja hieno teos!


Pian sainkin opuksen käsiini ja vähän petyin. Takakansi kertoi, että kyseessä on jälleen kerran uusi versio onnettomasta, surun murtamasta naisesta, joka - yllätys yllätys - lähdettyään suruaan karkuun uusiin maisemiin, törmää siellä epäsosiaaliseen ja töykeään mieheen, jonka taustasta paljastuu tragedia toisensa jälkeen ja tietenkin nämä kovia kokeneet ihmispolot sitten löytävät toisistaan lohdun.


Teos on Agnes Martin-Lugandin esikoinen, jonka kirjoittaja on alunperin julkaissut omakustanteena. En tosin ihmettele, että ranskalaiset kirjablogistit ovat bonganneet kirjan, sillä kirjoittajalla on sana hallussa ja kertomisen lahja. Kirjan oikeudet on myyty jo 20 maahan ja elokuvan tekijätkin ovat siitä kiinnostuneita.


Diane on menettänyt miehensä ja tyttärensa taagisessa bussiturmassa eikä millään selviä surustaan vaikka tapahtuneesta on kulunut jo vuosi. Hänen paras ystävänsä ja liikekumppaninsa Felix pyörittää Dianen kirjakahvilaa miten kuten eli huonosti. Kirjakahvilan nimi on Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. Siitä kirjan nimi. Nimen perusteella olisi voinut luulla, että kansien sisällä olisi ollut hekumallista hehkutusta lukemisen hyväätekevästä vaikutuksesta ja kahvinjuonnin autuudesta. Mutta ei. Kyseessä on aikuisen naisen kasvutarina yli musertavan surun ja lopulta vastuunottoon omasta elämästä. Myös rakkaustarina. Ja tarina siitä, että maailmassa on paljon hyvää ja vielä enemmän hyviä ihmisiä, jos vain päästämme heidät suojamuurimme läpi.


Ihan mukava lukukokemus, mutta jotenkin tuntui, että olen lukenut saman tarinan sata kertaa. Aika moni rakkausromaani rakentuu samalla kaavalla. Eli ei mitenkään mitään järisyttävän uutta ja mullistavaa tämän kirjataivaan alla.


Kirja oli makeankevyt haukkapalanen, jonka hotkaisin lähes yhdeltä istumalta lauantaitöiden jälkeen. Kirjassa on vain 218 sivua ja teksivälit ovat reilut eikä fonttikaan ole mikroskoopilla luettavaa. Vaikken ihan hirveän innostunut kirjan sisällöstä olekaan (nimi oli kirjassa parasta!) jään kuitenkin odottamaan jatkoa Dianen tarinalle. Sitä on jo luvassa heti ensi keväänä!



Kahviherkkuna pistelin poskeeni eilen leipomani kesäkurpitsamuffinin. Törkeän hyvää!


Uusi kirjanpitäjäkin pääsi testaukseen! Hyvin toimii!



Jos viimeisimmäksi lukemani kirja olikin vähän romanttista höttöä, olen kuitenkin onnellinen, olenhan lukeva ja kahvia juova ihminen. Lisäksi kävin sunnuntaina uudelleen Niemelän auringonkukkapellolla ja hain uudet ja ihanat miniauringot meille syysiloksi. Ne vaan ovat niin ihania!



6 kommenttia:

  1. Hyvä, että kirjanpitäjä tarttui heti toimeen :D Täydellinen nimi kirjalla ❤ Ja nuo auringomkukat ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heti se on toimeen tartuttava, suotta aikailemaan... ;)

      Kirjan nimi on niin <3, että olihan tuo luettava :)

      Auringonkukat <3

      Poista
  2. Mitäpä minäkään tuohon paljon voisin lisätä:)
    Olet oikiassa,ja kirja oikiassa.
    :) kahvikupponen ja lisäksi jotain nisua:),kirja toisessa kädessä,kahvikuppi toisessa,se on ihanaa elämää:)
    Kauniin ja kätevän tuliaisen /matkamuiston sait....ja tarpeellinen:)
    Voiko tuommosia "törkeän-hyviä" muffinssija laitta esille,??Alako tekkee mieli:)))
    Minun äiti oli hyvin vihainen jos luki jotain:eikö ole parempaa tekemistä,hän sanoi.
    Monta vuotta harjoittelin ,ennen kuin uhmasin,ja nyt en ennää välitä,kuka puhhuu mitä puhhuu,luen vaan:)))
    Mutta nuo Auringonkukat ...ne vaan loistaa kilpaa....auringon kanssa,:)hyvin ovat säilyneet.
    Lempeitä syys-tuulia,ihaniin hetkiisi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monen naisihmisen lukemista on paheksuttu... Sitä on pidetty laiskotteluna. Onneksi minulla on lukeva äiti, joten aina ei kirjan äärestä patistettu muihin töihin. Mutta välillä kyllä patistettiin ja niin pitikin. Miten sitä muuten mitään olisi oppinut tekemäänkään?

      Luetaan vaan ja nautitaan siitä! Tekee sitä ihmiset hölmömpiäkin hommia :)

      Aurinkoa ja pirteyttä syyspäiviin sinullekin Liisa!

      Poista
  3. Auringonkukat ovat tosi ihania ja energiaa antavia kukkasia.
    Kivan lahjan sait Lontoosta käsin. Hyviä lukuhetkiä Sinulle ja onnellista syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auringonkukat ihan säteilevät hymyä ja hyvää mieltä. Tuovat pirteyttä pimeämpäänkin päivään. <3

      Lahjasta olen iloinen <3

      Raikasta ja kaunista syksyä myös sinulle, Piipe!

      Poista