Suloinen suvisunnuntai ja heleä helluntai. Aamulla ihana herätä ajatukseen, että voin tehdä melkein mitä vain. Valinnanvaraa oli vaikka muille jakaa: pihapuuhia, imurointia, leipomista, pyykinpesua ja kiireetön aikataulu. Aamukahvin juotuani tartuin taikinakulhoon ja päätin luovasti hyödyntää jääkaapin sisältöä. Päivän kuluessa tulin tosin ajatelleeksi, että tartuin taas siihen mukavimpaan enkä suinkaan hyödyllisimpään hommaan. Miksi en voi tykätä siivoamisesta ja perusruoan laittamisesta yhtä paljon kuin leipomisesta?
Tytöt toivat aikoinaan peruskoulumaailmasta ruokapöytäämme ruoan, jonka nimi on mikalö. Mikalö ei ole kahta kertaa samanlaista eikä siihen voi antaa reseptiä. Mikalö tarkoittaa samaa kuin mitä kaapista löytyy.
Nyt meillä oli jääkaapin uumenissa vielä aineksia, joita ei tarvittukaan lakkiaisten valmisteluissa. Mutta eihän niitä suinkaan hyödyttöminä pois heitetä! Niinpä silppusin punasipulia ja purjon puolikaan ja freesasin ne oliiviöljyssä pannulla. Kun sipulisilppu oli jäähtynyt, lisäsin siihen purkillisen valkosipulituorejuustoa ja kylmäsavulohisilppua.
Piirakan pohjan tein Kinuskikissan ohjeen mukaan: 3,5 dl vehnäjauhoja, yksi pussi perunamuusijauhetta ja 1,5 tl leivinjauhetta sekoitettiin keskenään, mukaan nypittiin 200 g margariinia ja taikinaan lisättiin lopuksi 0,5 dl kylmää vettä. Taikina sai jähmettyä jääkaapissa sillä aikaa kun täyte valmistui.
Taikinan painelin piirakkavuoan pohjalle ja päälle levitin täytteen. Pikkuruisia tomaatteja oli vihanneslokerossa kolme rasiaa, joten niistä tuli piirakan päälle väriä. Lopuksi vielä hippunen juustoraastetta ja piirakka pääsi uuniin 35 minuutiksi 200 asteeseen.
Toiseen mikalö-piirakkaan tuli samanlainen pohja, mutta täytteeksi ruskistin 400 g jauhelihaa, mausteeksi mustapippuria, valkosipulijauhetta ja soijakastiketta. Jauhelihan joukkoon viskasin punasipulisilppua ja kuivattuja suppilovahveroita. Täyte näytti kuivalta, joten laitoin reilusti tomaattia päälle. Tomaatti näytti kaipaavan kaverikseen tuoretta basilikaa. Loput juustoraastepussista ripottelin tämän piirakan peitteeksi. Ei se täyte kyllä loppujen lopuksi kuivaa ollut...
En malttanut lopettaa leipomista tähän, vaan tein myös sämpylöitä vähän. Reilun litran taikina, johon tällä kertaa veden joukkoon tuli tietekin hiivaa, suolaa ja vehnäjauhoja, mutta myös kaurarouhetta, parasta ennen -päiväyksen ohittanut rahka, rouheisia sämpyläjauhoja ja aurinkokuivattujen tomaattien purkin basilikaöljyä. Tällä helteellä kohoaminen tapahtui silmänräpäyksessä eikä uuni kuitenkaan paistanut normaalia nopeammin. Joten neljästä uunipellillisestä kahden sämpylät ennättivät kohota paistamista odotellessaan vallan valtaviksi ja niistä paistui uunin uumenissa sisarussämpylöitä. Onneksi maku ei siitä huonontunut!
Lakkiaiskukista osa on jo siirtynyt autuaammille kukkimispelloille, mutta osa vielä sinnittelee silmiemme ilona. Ruokapöydän asetelmasta pioni jo kärsi sulkasadon ja kalla kumarsi nöyrästi varsi hyytelönä. Mutta eustoma jaksaa vielä ilahduttaa kauneudellaan.
Iltapäivän tullen oli tarkoitus lähteä tervehtimään iäkkäämpää syntymäpäiväsankaria. Odotellessani, että saisin jonkun perheenjäsenen seurakseni, aika riensi ja kukkakaupat sulkivat ovensa. Niinpä jouduin kaapimaan onnittelukukkaset oman pihan tarjonnasta. Poimin kimppuun pikkuruusua, päivänkakkaroita ja erilaisia heiniä ja siitä tuli sievä. Mutta jotenkin en vain tullut kuvanneeksi kimppua lainkaan! Sen sijaan ikuistin muita pihan ihmeitä...
 |
| Miniruusu kukkaistutuksessa näyttää viihtyvän hienosti... |
 |
| Alppiruusu aloittelee kukintaa! |
 |
| On se kaunis... mutta saisi kasvaa muualla kuin meidän pihamaalla! |
 |
| Keijun kaivo... vai kauneuden vesipisara? |
 |
| Miten nyt jo voi olla mansikoita? |
 | ||
| Juhannusruusu on jo täydessä loistossa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti