Työretki Oodiin

Helatorstain aattona eli keskiviikkona 29.5. oli jälleen aika laittaa uusi reissuneule alulle. Lumme-kirjastojen väki näet lähti etelän reissulle yhteisen tyhy- ja tosu-päivän nimissä!

Itse asiassa tutustumisretki tämän päivän kirjastolippulaiva Oodiin oli kehittäjäkirjastomme Kuopion AKE:n järjestämä koulutuspäivä. Ympäri maakuntaa meitä kirjastolaisia kuskattiin kahdella linja-autolla ihmettelemään uusinta uutta kirjastomaailmassa.

Aamuherätys oli aikainen, sillä heti kuuden jälkeen piti olla Savonlinjan varikolla hyppäämässä matkabussin kyytiin. Minä ja Maija ensimmäisinä olimme skarppina paikalla ja muut reissulaiset poimittiin kyytiin reitin varrelta. Tauko pidettiin Kausalassa Juustoportilla ja ne, joilla oli jo aamukymmeneltä nälkä, saattoivat siinä ostaa lounasta. Minulla on aina nälkä, joten söin tietenkin enkä katunut. Oli tosi hyvää ruokaa, monta eri vaihtoehtoa ja ihan hirmuisen hyvää kotikaljaa!

Puoleen päivään mennessä pääsimme perille kohteeseen ja pakollisten vessoihin tutustumisen jälkeen meidät jaettiin neljään ryhmään ja pääsimme ihan opastetuille Oodi-kierroksille. Myöhemmin kävi ilmi, että kierrokset olivat hyvinkin erilaiset ja se porukka, jossa joku oli älynnyt pyytää, pääsi näkemään jopa kulissien takaista Oodi-maailmaa.

Meidän ryhmässä kierrettiin vain sellaisia tiloja, joihin pääsee tutustumaan ihan yksittäinenkin kirjastovieras. Toki oli mielenkiintoista kuulla Oodissa työskentelemisestä työntekijän näkökulmasta, mutta jotenkin jäi vähän sellainen tunne, että olisi meille alan ammattilaisille voinut tarjota vähän syvällisemmän opastuksen. Sellaisen, mitä ei tavan tallaajalle esitellä.

Ensimmäisessä kerroksessa emme kierrelleet ollenkaan ja vasta myöhemmin kävi ilmi, että siellä olisi lapsille leikkipaikka, elokuvateatteri jne... Toinen kerros on harrastuskerros ja sillä oli pilvin pimein erilaisia kokoontumistiloja, tietokoneita, tulostimia ja ompelukoneita. Joka paikassa paljon kansaa ja minulle metsäläiselle tuli tunne, etten tosiaan haluaisi siellä vilinän keskellä ommella ompeluksia tai tehdä mitään muutakaan, kun ei olisi sen siunaamaa rauhallista hetkeä. Sen lisäksi, että paikalla pörrää muita ihan asian takia tilassa oleskelevia, erilaisia kierroksilla olevia ryhmiä pällistelee selän takana jatkuvalla syötöllä.

Kierros aloitettiin kiehtovien kierreportaiden alta. Portaissa on Otto Karvosen installaatio Omistuskirjoitus. Työ on syntynyt kaupunkilaisten kanssa yhteistyössä. Ihmiset ovat saaneet ehdottaa, kenelle Oodi on omistettu ja taitelija on valinnut ehdotuksista noin 600 ryhmää, jotka kaikki näkyvät nyt portaikossa.

Portaikko muutenkin on hieno ja kiehtova katseenvangitsija.

Kolmennen kerroksen seinät ovat lasia. Valo pääsee siis vapaasti sisään. Liika valoisuus häikäisee, mutta onneksi lasit on täplitetty tiuhaan, joten pahin paahde jää kuitenkin talon ulkopuolelle. Lisäksi ikkunoihin on mahdollista laskea verhot, jos pelkkä pilkutus ei riitä.

Uusi keskustakirjasto sijaitsee vallan mainiolla paikalla rautatieaseman välittömässä läheisyydessä. Julkisuvun puolen ikkunoista näkyy kattavasti julkisia ja kulttuurirakennuksia eduskuntalosta Kiasmaan, musiikkitalosta Finlandia-taloon ja kansallismuseosta stadionin torniin.

Talossa työskentelee 54 kirjastolaista. Mietimme, ettei se ole ollenkaan suuri määrä ajatellen aukioloaikoja ja valtaisia ihmismassoja, jotka ovat löytäneet tiensä yhteiseen olohuoneeseen. Oodi avautui itsenäisyyspäivän aattona viime vuonna ja jo maaliskuussa talossa oli käynyt miljoona asiakasta. Talo on uusi, mutta suosio näkyy jo pintojen kulumisena.

Henkilökunta järjestää tiloihin mm. erilaisia kirjanäyttelyjä. Edellisellä käyntikerralla ei vielä päässyt keskustelemaan Kiven kanssa, mutta nyt siihen olisi tarjoutunut tilaisuus, jos olisi malttanut irtautua tutustumiskierrokselta.

Tilaa, valoa ja avaruutta kirjastokerroksessa on. Matalat kirjahyllyt istuvat tilaan niin sopuisasti, että ne sinne melkein häviävätkin. Tuntuu, että perinteistä kirjastoaineistoa olisi tarjolla niukahkosti, mutta se luultavasti on vain optinen harha.

Henkilökunta erottuu asiakkaista kirjastoliiveillä.

Lapsiperheille Oodi on varmaan taivas. Kärryparkissa oli ruuhkaa.

Lastenosastolla on tosi paljon tilaa oleilulle ja leikille.

Kirjahyllyn takaa paljastuu salaperäinen satuhuone punaisine istuinpenkkeineen. Yksi mukana olleista lumoutui, ja huokaili, että on kuin Olipa kerran elämä - ohjelman verisuoneen sulkeltaisi.

Opastuskierroksen jälkeen meillä oli hetkinen omaa aikaa katsella vielä paikkoja tarkemmin. Minä olin sopinut kahvitreffit esikoisen kanssa ja häntä odotellessa katselin kattoon. Kattomateriaali on hyvin ääntä eristävää ja katon muoto kuin suoraan poutapilvestä. Pilvessä oli muutamia valoaukkoja auringon kurkistella sisään. Siellä valon ja varjon välimaastossa olikin mielenkiintoinen heijastuma, josta en tiedä, minkä varjo kirkkaalle pohjalle oikein kuvastui.

Kun esikoinen ennätti paikalle, pääsimme nauttimaan kahvista ja kakusta. Vieläkään en syönyt Oodi-leivosta, sillä 5,5 € kakkupalasta on mielestäni suolainen hinta. Tämä limekakku oli sentää hieman edullisempi.

Kotimatkalle sonnustauduimme taas Savonlinjan bussilla kaksi ja puoli tuntia saapumisen jälkeen.  Toinen, se Pieksämäelle suunnannut , linjabiili oli jo meitä odottamssa Finlandia-talon takana, kun pää täynnä Oodin ihmeitä palailimme parkkipaikalle. Meidän bussimme tuli paikalle viime tipassa,  oli sairas ja huokaili väsymystään kovaäänisesti. (Asiasta paremmin tietävät arvelivat ilmanpaineissa olevan ongelmia, hui.) Sen sijaan varsinainen kovaääninen eli mikrofoni ei toiminut. Reissu saatiin kuitenkin heitettyä turvallisesti ja ajallaan.

Kun lopulta illalla kahdeksan maissa olin takaisin kotona, oli reissusukka edistynyt näin hyvin.

Tai no, jos totta puhutaan, niin kärkikavennukset neuloin kotona. Nyt pitäisi päästä taas pian reissuun, että yksinäinen sukka saisi parin. Ja pääsenhän minä.. perästä kuuluu.