Tuoli, jolla ei voi istua ja muita kirppisihmeitä

Muistanette varmaan kun viime kuussa polkaisin pyörällä kirpputorille Kerimäelle? Reissuhan vähän venähti, mutta vielä enemmän on venähtänyt kirppislöydöistä postaaminen... Elämässä tapahtuu nyt niin tiuhaan, ettei blogi pysy perässä - eikä täti!

Kirppislöydöt olivat niin kivat, että haluan ne esitellä. Tylsemmät löydöt olisi voinut vaivihkaa vaieta unholaan. 

Mutta kun heti ensimmäisenä löytyi Ystävyys-muumimuki, olin myyty. Olin jo ennen tämän mukin ilmestymistä päättänyt, että Kotosella on ihan riittävästi muumimukeja, enempää ei tarvita. Vaikka mukit ovat meillä ihan arkikäytössä, voisimme varmaan pari viikkoa juoda kahvia aina eri kupista tiskaamatta välillä eikä vielä mukit loppuisi... Siis mukikiintiö on täynnä.

Paitsi...

Kun tämä Ystävyys-muki on kaikista muumimukeista ihanin (tai ainakin niiden ihanimpien kärkikahinoissa), teki mieleni vielä se hankkia... Ikinä se ei ollut alennuksessa eikä erikoistarjouksessa. Lukemattomat kerrat sitä pyörittelin kaupassa käsissäni ja laitoin aina takaisin hyllyyn. Kun ei tarvita... senkin rahan voi sijoittaa viisaammin. Hirmuista jaakopinpainia kävin.

Ja nyt se oli siinä kirppispöydässä tarjolla kympillä. Tätä tilaisuutta en voinut ohittaa. Enhän? Tarratkin kiinni vielä, eli ihan uusi kuppi.

Ritiläpannunalusen sain mukikauppiaalta kaupantekijäisiksi. Sain sen ihan itse valita rompekopasta ja tällaistahan olen jo pitkään suunnitellut hankkivani. Joten ihan loistolöytö!

Työkaveri oli ystävättärensä kanssa myyntipaikkaa pitämässä ja hänen tavaroistaa katselin pitkin silmäripsin pieniä kylpyankkoja. Kun kysyin mitä ankat maksavat, ne nakattiin pussissa kouraani eikä niistä hintaa huolittu. Eli oli niin edullista, ettei enää voinut edes tinkiä!

Ajattelin asetella ankkaparven sadevesiastiaan uiskentelemaan kunhan pahin siitepölyaika on ohi. Nyt vesi on niin sameaa, ettei siihen kehtaa koristuksia ripotella.

Marimekon puolikas unikkokukkaro maksoi vain kaksi euroa. Kotimaista tekoa ja hurjan siisti. Kai minä tämänkin tarvitsin...?

Veikein ja hupsuin löytö oli rakkaasti ränsistynyt  metallituoli kukkapurkille. Koristeet ovat jo aikansa eläneet, mutta lumoa tässä esineessä on vaikka muille jakaa. Oiva tuunattava tapaus! Kahdella eurolla sen sain omakseni ja työkaveri kamuineen kuskasi tuolin Savonlinnaan, ettei minun tarvinnut sitä pyörän tarakalla kuljetella.

Olin ja olen edelleen todella tyytyväinen tämänkertaisiin kirppisaarteisiini. Kunhan tässä aika antaa myöten, otan ja tuunaan kukkajakkaran entistä ehommaksi ja esittelen sen sitten ilolla täällä. Se on eri asia, milloin se aika oikein antaa myöten, mutta aina pitää olla pari (lue: lukuisa määrä) projektia odottamassa toteuttamista. Ettei vaan pääse pitkästymään!