Tuhat ja yksi tarinaa

Olen kirjoitellut näitä höpinöitäni tänne bloggeriin noin viiden ja puolen vuoden ajan. Edellinen postaus oli tuhannes kirjoitelma ja tämä on nyt jo ensimmäinen seuraavalla tuhannella. Jos olisin pilkkonut höpinöitäni kohuullisempiin kokonaisuuksiin maratonpostausten sijaan, tuhatluku olisi täyttynyt jo aiemmin.  Mutta turha asiaa nyt on surkutella, eihän tässä missään kilpailussa olla.

Välillä käy mielessä, onko tämä kirjoittelu silkkaa ajanhukkaa. Aina ei oikein jaksaisikaan. Tai tuntuu muuten vain turhalta. Esikoinen tuli jo pois maailman ääristä eli hänelle ei tarvitse kotikontujen uutisista raportoida.

Kuitenkin päiväkirjan pitäminen itselle muistin virkistykseksi on edelleen yksi pontimistani. Löydän täältä mm. reseptejä leivonnaisiini tai voin tarkistaa pikkuseikkoja. Lisäksi blogi on oiva paikka laittaa esille ja talteen poimintoja lukuisista valokuvistani. Olen laiska harrastelija valokuvauksen saralla, mutta tykkään silti taltioida elämää ympäriltäni. Kuvaajana näen sellaista mihin muuten en kiinnittäisi huomiota. Jos kuvat jäisivät vain tietoneen muistiin, niitä ei tulisi katseltua senkään vertaa.

Uskollisia lukijoita on vuosien varrella lähtenyt mukaan muutamia. Kiitos teille, kommenttinne ovat ihanan kannustavia ja ilahduttavat aina!

Tuhannen kirjoituksen ja juhannuksen kunniaksi päätin tekaista kakun. Jo viime syksynä ostin Tallinnan laivalta Baileys-likööriä kokeillakseni Kinuskikissan Baileys-juustokakkua.

Tein kakun kovalla kiireellä jääkaappiin hyytymään perjantaina kuopuksen saapumista odotellessani. Lauantaina oli koristelun vuoro ja kuningasideanani oli tehdä kauniit koristeet sulatetulla suklaalla. Toteutus ei mennyt kuin Strömsössä vaan pieleen. Olisi kuitenkin pitäny ujuttaa suklaa pursotinpussiin eikä yrittää valuttaa sitä suoraan lusikasta... Eikä hammastikkulevitys auttanut asiaa, pikemminkin pahensi.

Yritin pelastaa tilanteen kirsikoilla ja kultakuulilla. Sain aikaan omituisen psykedeelisen tai modernin abstraktin taiteen version.

Onneksi kakku kuitenkin maistui hyvältä. Ja se kai se on pääasia. Kuten tässä kirjoittelussa se, että ilo säilyy eikä postaamisesta tule pakkopullaa. Joten pulla poskessa hulvattomasti eteenpäin... ehkä joskus pidempien taukojen kautta, mutta silti mukana roikkuen. Kiitos kaikille teille, jotka juttujani luette ja/tai kommentoitte. Siitä saa mukavasti pontta harrastukseen!