Oikeassa paikassa oikeaan aikaan

Lauantaiaamuna heräsin himppusen ennen seitsemää Mannerheimintiellä Helsingissä esikoisen kodissa, kun auringonsäde tunkeutui sälekaihtimien läpi kutittelemaan silmäluomiani. Lämpöaallosta huolimatta olin nukkunut hyvät yöunet ja olin hetkessä pirteä heräämään uuteen päivään.

Esikoinen meni töihin puoli kymmeneksi ja läksin samaa matkaa keskustaan odottelemaan iltapäivää, jolloin juna kotiin lähtisi. Ensin nappasin pari kuvaa 100-vuotiaasta Eliel Saarisen suunnittelmasta päärautatieasemasta. On se hieno! 

Rautatieasema ja Aleksis Kiven patsas jäivät taakse kun suunnistin Kansallisteatterin ohi Kaisaniemeen. Siellä oli varauduttu jo tuleviin tapahtumiin, ehkä Helsinkipäivään tai johonkin muuhun massatapahtumaan ja iso alue Kasvitieteellisen puutarhan viereltä oli aidattu. Jouduin siis kiertämään mutkan kautta päivän retkikohteeseeni.

Reitin varrella oli remonttityömaa, joka oli aidattu korkealla aidalla. Aidassa oli taidokkaita graffiteja monilta eri tekijöiltä. Hupaisaa oli, että graffiteja katseli vanha patsas, Viktor Janssonin Convolvulus.  Mitä lie miettii tämä menneisyyden naishahmo näistä yhdenlaisen nykytaiteen esimerkeistä?

Convolvulusta vastapäätä oli tämä äitiyden onnea huokuva vivmagian graffiti.

Kaikkia taideteoksia en kuvannut, Mutta Nina Kuun työllä oli tärkeää sanottavaa. Minä riitän!

Kesken graffitikuvauksen kamera heilahti hetkeksi kohti läheistä upeaa kerrostaloa.

Vielä pari hienoa graffitia, ensin Poppamaijalta ja sitten Mimmit peinttaa, josta en oikein päässyt perille onko se kollektiivinen teos vai jonkun ikiomaa taidetta.

Yhtäkkiä vastassa oli hirvi! Keskellä kaupunkia!

Kyseessä on Jussi Mäntysen Nuori hirvi.

En jäänyt sen kummemmin patsaiden kanssa seurustelemaan vaan jatkoin matkaani kohti Kaisaniemen Kasvitieteellistä puutarhaa. Matkan varrella kukki iso hevoskastanja muhkein ja lähemmällä tarkastelulla vähän kummitusmaisin kukin.

Sitten olin perillä! Tästä portista pääsee maanpäälliseen paratiisiin. Olen jo ihan hullaantunut Helsinkiin ja sen upeisiin nähtävyyksiin. Jos asuisin pääkaupunkiseudulla, olisin varmasti usein nähty vieras tässä puutarhassa.

Onneksi ei ollut mukana sen kummemmin koiraa kuin polkupyörääkään.

Heti portista sisälle astuttuani lumouduin upeasta koristelaukasta.

Kaikkien kukkien nimet eivät jääneet mieleen... Tässä niistä yksi.

Tässä hehkuu ketokylmänkukka.

Ja keltaisen kukan nimi on hukassa...

Tällä kertaa halusin tutustua eritoten kaSvihuoneisiin, joihin emme edellisenä kesänä ennättäneet astua. Silloinkin oli helle ja pelkäsimme kasvihuoneissa olevan vielä kuumempi... Nytkin vähän hirvitti, millaiseen pätsiin olisin menossa, mutta yllättäen kasvihuoneissa olikin vallan miellyttävät olosuhteet.

Ensin palmusaliin...

Sitten savannihuoneeseen...

Kuivan metsän huone oli pieni eikä siellä ollut erityisen ihmeellistä nähtävää, jos sellaiseksi ei lasketa saintpaulioita tai rehevänä kasvavaa afrikankatajaa.

Fiikus olisi ollut hieno nähtävyys, mutta kukka oli vasta nupullaan.

Aavikkohuoneessa oli paljon kaktuksia ja mehikasveja.

On ihanan liikuttavan hellyttävää kun piikkikukka kukkii.

Aavikkohuoneessa loisti joulutähti! Noin yleensä ottaen laitoin näissä kasvihuoneissa merkille, että vaikka kasvit olisivat olleet isoja ja reheviä, kukat olivat yleensä hyvinkin pieniä ja vaatimattomia joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

Sademetsähuoneessa ei tuntunut ylettömän kuumalta, mutta kosteaa siellä oli. Eihän siellä satanut, mutta vesipisaroita putoili niskaan.

Saintpauliahuoneessa oli upea sumuinen vesiallas.

Sitten oikaisin palmusalin läpi matkalla toiseen kasihuoneeseen.

Käytävässä kasvoi iso anopinjakkara eli kultasiilikaktus.

Etelä-Afrikkahuoneessa kukki yllättävän paljon verrattuna aikaisempiin alueisiin.

Tämä ON pelargoni, vaikka kukinnot ovatkin melko vaatimattomat ja pienet.

Kiiltomikinpensas oli hieno!

Soilikissa ei ollut montaa kukkaa...

Lummehuone oli lumoava! Kaksi erilaista lummelajia oli kukassa ja varsinkin nuo pinkit kukkaset viehättivät silmää. Eniten ihailin ja ihmettelin kuitenkin noita valtavia paranjättilumpeenlehtiä. Ne näyttävät aivan lasten kahluualtailta suuren kokonsa ja hauskan muotonsa takia. Mutta ihan oikeasti ne ovat lehtiä, joissa on piikit alapinnalla, ettei kukaan pääse niitä vedenpinnan alta kaluamaan.

Nuolijuurikanna

Terttupassioni

Katara (punatalvio)

Välimerenhuoneessa oli sympaattinen kreetankistus.

Kasvihuoneiden jälkeen kuljeskelin vielä pitkään ulkopuutarhassa. Lumipalloheisi oli ihan uskomattoman täynnä "lumipalloja".

Kellukoissa on jotain hupaisaa pörröistä lumoa.

Sinipellava on lumoava ja herkkä ja vie ajatukset isovanhempien aikaan.

Ohotanlaukka on taas yksi kasvi minun mieleeni. Jotain vetoavaa on noissa pallomaisissa kukinnoissa.

Juoru voi kasvaa ja levitä puutarhassakin.

 

Pallomatara

Lähetyssaarnaajankukka

Kultakielijänönputki

Koreahohdekukka

Tämän pensaanomaisen puun kyltistä oli teksti haipunut olemattomiin, joten ei aavistustakaan mikä tämä upea kukkija on.

Aistipuutarhan laitamilla kukkia upea Rhodorendron "Aamurusko".

Samassa kasviryhmässä mahtaili valtava ja upea ukkolaukka.

 Tässä vaiheessa mietin jo puistosta poistumista. Mutta kohtalo johdatti jalkani ja sitä myöten koko tädin ja tädin kameran vielä arboretumiin haltioitumaan upeista alppiruusuista ja atsaleoista. Kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja ihan sattumalta!

Ja sitten loppui kamerasta akku! Painajainen? No, onneksi kuvaamista saattoi jatkaa kännykällä!

Puistossa kierrellessä tulikin nälkä, joten kahvila Violan lounas alkoi houkutella.

Olin paikalla jo kahtakymmentä vailla kaksitoista, joten piti vähäsen odottaa ruoan valmistumista. Hörppäsin sillä aikaa kahvit pihalla.

Oli oikein hyvä lounas ja miljöökin oli miellyttävä. Kyllä kannatti pitää ihan lounastauko, vaikka nyt kävikin niin, etten ehtinyt kierrellä keskustassa yhtään. Toisaalta se oli yhtä säästöä! Kaupoissa käynti yleensä tuppaa vähän maksamaan.

Junassa istuin jo hyvissä ajoin ennen lähtöä ja kaivelin sukankutimen esille. Työ jatkui vaikka en koko aikaa puikkoja heilutellutkaan. Parikkalasta Savonlinnaan puksutelleessa kiskobussissa oli niin täyttä ja niin kuuma, etten siellä kaivanut neuletta esiin, Jos olisin kaivanut, sukka olisi valmistunut tällä reissulla. Mutta ei tässä hätä ole saada työtä valmiiksi, kesän lämpö hellii.