Kummitytön lakitus ja kakutus

Se kummityttö, joka aktiivisimmin pitää yhteyttä meihin kummeihin, kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi Savonlinnan taidelukiosta. Juhlan paikka!

Kummitäti ajatteli, että voisi hänkin kantaa kortensa kekoon juhlajärjestyissä, koska kokemuksesta tietää, ettei kemuja eikä kekkereitä pistetä pystyyn sormia napsauttamalla. Kysyin, jos voisin leipoa pirskeisiin kakun talkoohengessä. Jotenkin siinä sitten kävi niin, että sain luottamustehtävän pitää huolen koko kakkuarsenaalista. Onneksi äitini, lakitettavan mummo, talkoili juhliin riisipiirakat.

Tohkeissani tein kakkuja sillä innolla, ettei tekovaiheista ole kuin yksi kuva. Sen otin ensimmäisen kakkupohjan valmisteluista ja sitten kamera unohtui...

Kakkujen tekemisen lomassa mietin lahjaa ja korttia sankarille. Tapakouluttajat sanovat, ettei raha ole oikea lahja. Mutta olen sitten moukka ja tavoista piittaamaton, mutta kyllä kummityttö sai meiltä pienen summan ihan riihikuivaa tulevan opiskelijaelämän kuluihin. Tai mihin vain kuluihin. Lisäksi toki oli mukana vähän pysyvämpiäkin muistamisia. Lahjapussiin pudotettiin Marimekon pari pussukkaa ja sisällä oli onnenlantti eli vuoden 2008 erikoiskolikko, ihmisoikeuksien julistuksen 60. juhlavuoden kunniaksi lyöty kahden euron sydänraha. Tämä valikoitui onnenlantiksi sydämellisen kuviointinsa vuoksi. Mukaan tuli saateteksti, jossa kerrottiin, että niin kauan kuin raha seuraa kummitytön mukana, niin kauan myös onni seuraa häntä. Mutta jos joskus on niin tiukka tilanne, ettei ole yhtään rahaa ruokaan, kolikolla saa kauraryynejä ja teetä, joilla sitten pärjää pahimman yli. Ja huoli pois, onni seuraa silti!

Kortiksi valikoitui Anne-Mari Westin ihana ylioppilasaiheinen taitettu neliökortti, mutta sinne sisälle liimasin pari muualta löytynyttä toivotusta. Tämä allaoleva melkein itketti minua, kummia: Puut ja maat ovat meille molemmille tärkeitä, mutta ajatus luopumisesta on haikea. Pidä kiinni kädestäni - silloinkin kun olen lähtenyt luotasi. Paitsi että kummityttö se ensin on lähdössä kauas opiskelemaan... mutta niinhän se lopulta on, ettei ihmiselämä ole ikuinen. Toivottavasti hyvä ystävyytemme kantaa sittenkin, kun en ole enää siitä tässä elämässä iloitsemassa ja nauttimassa. Ja kun nyt meni näin kamalan vakavaksi, niin toivon tietenkin, että saan kulkea niin kummitytön kuin omien lastenikin rinnalla vielä kauan.

Kakkuja tein kolmen päivän aikana. Ensin leivoin kakkupohjia torstaina, perjantaina täytin niin voileipä- kuin täytekakutkin ja kokosin juustokakut. Lauantaina, siis juhlapäivänä, koristelin. Mutta perjantaina en sitten ennättänyt keskittyä ruoanlaittoon, joten ajoimme sedän kanssa Kerimäelle, kun oli vähän asiaakin. Pistäytyin pankissa ja shoppailin Suopursussa, mutta vain Kaivopirtin valtavan kokoisesta herkusta eli kerroshampurilaisesta on kuva.

Samalla Kerimäen reissulla haimme kummitytön meille vähän auttamaan kakkujen tekemisessä ja jo valmiiksi tänne lähemmäs aamullista juhlaan lähtöä.

Lauantaina heräsin varhain eikä kummityttöäkään näyttänyt nukuttavan. Oli niissä kakuissa koristelemista, vaikken suuria krumeluureja vääntänytkään. Onneksi oli itse sankari makutuomarina. Mutta palataan niihin kakkuihn tuonnempana kunhan on ensin käyty koululla juhlasssa... Saimme nimittäin sedän kanssa kunnian päästä katsomaan lakitusta, vaikka koulun pienen salin takia vieraiden määrä oli rajoitettu.

Siellä ne lavalla istuivat kaikki abiturientit hyvin vakavina. Rehtori piti puheen, ylioppilaan äiti piti puheen, yksi ylioppilaista luki ylioppilasaineensa ja saimme kuulla useita taidokkaita musiikkiesityksiä.

Sitten päästiin asiaan eli lakitukseen ja jo heltisi lavan päätähdiltä vapautuneita hymyjä. Kuva-arsenaalini juhlasta on niukka, sillä vaikka oli kyse julkisesta tilaisuudesta, on se kuitenkin näiden nuorten henkilökohtainen juhla enkä halua sillä hirveästi revitellä.

Sitten niihin kakkuihin!

Voileipäkakuilla aloitetaan ja ensimmäisenä esittelyssä on lohivoileipäkakku. Sisällä kahdenlaista erilaista täytettä. En enää muista tarkkaan mitä kaikkea laitoin, mutta lämminsavulohi oli toisen täytteen pääraaka-aine ja kaverikseen se sai ainakin remoulade-kastiketta, maidotonta "kermaviiliä" ja vege-majoneesia. Toiseen täytteeseen muussasin yhdeksän keitettyä kananmunaa ja samoja soosseja hämmensin tähänkin tahnaan, mutta mausteeksi turautin kunnon tujauksen sinappia.

Koristelohiruusujen tekeminen oli tuskaa, sillä kylmäsavulohi oli leikattu niin paksuiksi viipaleiksi, ettei se taipunut kauniisti. Koska kummityttö on kuin keiju, kakkuihinkin tuli vähän tälläinen keijuteema eli kevyttä ja kukkaisaa. Tuo vihreä yrtti on timjamia ja se näyttää kakun päällä sievältä. Käytännössä se oli hankalaa, sillä varsi on niin sitkeä, ettei sitä kakkulapiolla saa poikki. Piti siis koko yrtti siirtää leikatessa syrjään.

Pieniä tomaatteja ja viinirypäleitä väkertelin timjamioksiin kukiksi sekä pienen pieniä orvokkeja omasta kukkapenkistä. Nämä orvokit ovat viime kesän kukkien lapsia eli siementyneet sinne aivan itsestään ja hauskasti kasvoivat miniatyyrikokoisiksi. Siis aivan oivaa koristemateriaalia!

Toinen voileipäkakku oli kreikkalaistyyppinen salaattijuusto-oliivikakku. Kurkkua siihen tuli myös runsaasti vähän tsatsikin tyyliin. Täytteeseen tuli myös aurinkokuivattua tomaattia sekä ranskankermaa ja rahkaa. Oliiveja laitoin enemmän kuin ohje ohjeisti, mutta vieläkin enemmän olisi voinut olla... Alkuperäinen ohje on K-ruoka.fi:stä, mutta tekemäni kakku oli tuplaten suurempi. Lisäksi kostutin kauramaidolla ohjeesta poiketen ja  kuorrutin kakun vegaanisella "tuorejuustolla" enkä sulatejuustolla.

Makeita kakkuja tuli neljä, joista kaksi juustokakkua ja kaksi perinteistä täytekakkua. Ensin tämä Kinuskikissan Taivaallisesta mokkakakusta muokattu maallisempi kakku. Tosin maku on ihan taivaallinen, vaikka Daimit jätin kauppaan. (Kinuskikissan sivulla on kuva ihan eri näköisestä kakusta nyt... Kun tein tätä ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten, kakun kuva oli mielestäni toisenlainen... Enemmän samannäköinen kuin tämä meikäläisen aikaansaannos.)

Kakun kun kääntää toisin päin, koristelu näyttää ihan uudelta, heh.

Suklaa-vadelmakakusta tuli oma suosikkini. Muokkasin gluteenittomasta kakkupohjasta suklaisemman lisäämällä taikinaan kaakaojauhetta ja vähentämällä saman verran muita jauhoja. Täytteeksi tuli kaksinkertainen annos suklaamoussea Kinuskikissan ohjeella ja siihen painelin pakastevadelmia raikastukseksi. Suklaamoussen alle sipaisin ohuen kerroksen vadelmahilloa. Päälle aina toimiva suklaakuorrutus, niin a'vot - se oli siinä. Koristeeksi äidin pakastimen aarteita eli  komeita vadelmia ja omalta terassilta pikkuruusuja.

Kummitytön toive oli perinteinen kermakakku mansikka-banaanitäytteellä. Sellainen tehtiin! Gluteeniton kakkupohja, kostutus kauramaidolla (kuten kaikissa kostutusta vaatineissa kakuissani) ja väliin reilusti mansikoita ja banaania ja kaiken kruunuksi kermavaahtoa. Tämä kakku koristeltiin yksinkertaisesti muhkealla ruusulla, jonka pitkä varren katkaiseminen vähän minua kyllä harmitti. Mutta tyhmältä olisi ruusu kakussa näyttänyt varren päässä...

Toinen juustokakku oli mangoversio ja ohje on sovellettu Annin uunissa -sivuston mangokakusta. Lisäsin mangososetta täytteeseenkin ja laitoin enemmän kermaa saadakseni suuremman kakun. Liivatteen määrää en lisännyt ja vähän pelotti kuinka käy... Hyvin kävi! Kakusta tuli ihanan pehmeä ja makoisa, oikein hyvä. Nyt harmittaa, etten laittanut aineiden määriä itselleni ylös, että voisin toisenkin kerran tehdä samanlaisen herkun.

Tässä vielä kaikki samassa kuvassa.

Ja lopuksi vielä kummitytön kamerallani nappaama kuva jo hyvin huvenneesta kermakakusta.

Oli kivat juhlat. Onnea ja tasaisia polkuja elämääsi, kummityttö!