Koirat hoidossa

Kuten jo on varmasti käynyt ilmi, kuopuksen koiralapset olivat meillä hoidossa pari viikkoa ennen juhannusta. Kahden karvaturrin kanssa liikkuessa valokuvaaminen tuppaa jäämään vähiin, mutta pakko oli välillä napsia kännyräpsyjä tästä veikeästä kaksikosta. Näistä räpsyistä muodostuu tämä postaus, joten jos koirajutut ei kiinnosta, voit saman tien lopettaa lukemisen.

Kolme lenkkiä päivittäin työmatkojen lisäksi olisi oikein mainio liikkumistahti Kotosen tädille noin niin kuin normiarjessakin. Vähemmän kertyisi vararengasta housun kauluksen yläpuolelle... Laiskuus se vain on ihmisen perisynti, joten jos ei näitä personal trainereita ole lenkille houkuttelemassa, jää kyllä lähtemättä. Onneksi nyt olivat! Tuli nautittua kesäluonnosta kaikin aistein!

Kotonakin olivat nämä vintiöt niin hyvää seuraa, ettei tarvinnut pariin viikkoon telkkaria katsella, käsitöitä tehdä eikä kirjoja lukea. Jos yritit sohvalle asettautua, heti oli kaksikko vaatimassa huomiota, hellittelyjä ja rapsutuksia.

Kuules mummukka, nyt se virkkuu pois käsistä! Tässä olisi yksi, jota voisi silitellä loputtomiin...

Kesä pisti parastaan ja luonnossa oli valtavasti kukkia. Lupiinit valtaavat alaa kaikkialla. Kauniita ne kyllä ovat, mutta silti alkuperäiskasveille katalia. Eli villisti leviävä vieraslaji, jota pitäisi suitsia. Voi olla kyllä taistelu hävitty jo etukäteen...

Meille on muodostunut tavaksi kiertää yleensä yhtä ja samaa reittiä melkein aina. Se kun on mitaltaan sopiva eikä siellä useinkaan tule vastaan muita karvakorvia. Tavaksi on tullut myös joka ikinen kerta samassa kohdassa kalliolle kiivetä, niin että mummukan pussista saa nameja syödäkseen, kun nätisti istutaan.

Koirien "lomaviikoille" sattui melkoiset helteet, joten päivän pissilenkit olivat hyvin lyhyet. Meinasi mummukkakin sulaa ja lämpöön läkähtyä, vaikka voi vetää ylleen hellevermeet, mutta karvaisten lastenlasten asu oli taatusti lämpöinen, jopa kuuma. Siksi piti pidemmät haistelukierrokset tehdä aamun ja illan "viileydessä", vaikkei silloinkaan paleltanut.

Onneksi meillä täällä Itä-Suomessa on järvi ihan rannassa ja myös koirille sallittuja uimapaikkoja löytyy helposti. Pienempi koira onkin kova uimari, ihan vesipeto. Vanhempi villokas vain kahlailee vatsaa myöten vedessä ja nauttii olostaan.

Ja ihan yllättäen saa ulkoiluttajakin viilennystä vesisuihkun muodossa. Vaan eipä haittaa. Sen kesä kuivaa minkä kasteleekin.

Normiarkeen palasimme viime viikon sunnuntaina, kun kävimme kyyditsemässä koiralapset ja kuopuksen takaisin kotiinsa. Nyt on Kotosalla hiljaista, rauhallista ja siistiä ja tosi tyhjää... Ikävä on noita vintiöitä. Onneksi esikoinen tuli kotikotiin lomalle, ettei ihan ikävään näännytä!