Kukkajakkaratuunaus

Muistatkos tuolin, jolla ei voi istua, jonka ostin Kerimäen kirpputorilta ja jonka työkamunen ystävättärensä kanssa toi Kerimäeltä kaupunkiin, että pyöräilijätäti pääsi helpommalla? No, joka tapauksessa tuoli on nyt tuunattu! Tämän projektin sainkin tehtyä yllättävän ripeällä aikataululla ja se johtunee ensinnäkin siitä, että tarvikkeet olivat helposti löydettävissä ja toisekseen siitä, että Suomen suvi on lyhykäinen, joten pidempi tuumausaika olisi saattanut johtaa siihen, että työ olisi viivästynyt vuodella... Ja sehän nyt ei tullut kysymykseenkään!

Itse asiassa metalliosat olivat ihan hyvässä kunnossa, mytta koristeet olivat ajan hampaan nakertamat.

Linnusta oli jäljellä vain puolikas...

... ja rusetti mureni käsiin.

En tiedä oliko hitti vai huti huitaista metalliosiin valkoista kalkkimaalia. Alakuvassa maalaus on tehty, mutta huonosti tuosta erottaa, miltä lopputulos oikeasti näytti.

Kalkkimaalin ominaisuus on, ettei maalatusta pinnasta saa tasaista. Koska jälki oli rosoinen, eikä ehkä ihan sellainen kuin olin etukäteen suunnitellut, päätin hioa hiekkapaperilla kehikkoon rosoa lisää. Halusin uuteen pintaan ajan patinaa.

Tästä vaiheesta kuvia napsiessani laaduntarkkailijat rynnistivät paikalle. Linssiluteet!

Mutta siis tällainen siitä tuli. Ja tässä kuvassa ei juuri näy hiekkapaperin avulla aikaan saatu ajan patina. Höh.

Otetaanpa siis pari lähikuvaa!

Nuorempi koirista ainakin oli lopputulokseen tyytyväinen. Ilmeestä päätellen...

Mutta mitäs uutta entisten koristeiden tilalle? Pengoin varastojani ja olin varma, että jotain löytyy. Mutta vaikka jemmoissa on yhtä sun toista, mikään ei lopulta kelvannut minulle. Väri tai muoto tai tyyli tai joku muu ei täsmännyt. Alkoi jo tuskastuttaa.

Sitten luulin keksineeni kuningasidean. Tekisin soman helminauhan vanhoista askarteluhelmistä (akryyliä) ja vanhan seinäkalenterin irroitetusta selkärautalangasta!

Mutta helmien reiät olivat liian pienet tai rautalanka liian paksua. Pujottelutyö ei onnistunut. Voihan nenä!

Onneksi Kotosen tädin jemmoissa oli ohuempaakin rautalankaa muinoisten lusikkaperhosten askartelun jäljiltä. Tähän lankaan helmet solahtivat hyvin ja helmillä somistettu pinkki rautalanka kieputtui helposti paksumman valkoisen ympärille.

Tadaa! Valmista tuli! Helminauhani oli muotoiltavissa vaikka sydämeksi.

Mutta jakkaran somisteeksi se ei lopulta kuitenkaan kelvannut. Tyyli oli liian kitcshiä. Luovutin ja nakkasin Suopursusta aiemmin ostamani ja uuteen ruukkuun istuttamani amppeliharson koristeettomalle jakkaralle. Ehkä se ei enempiä kruusauksia kaipaakaan. Sovitaan, että tässä tapauksessa vähemmän on enemmän. Sovitaanko?