Väripilkkumatto

Ehkä muistat (luultavammin et...) että sain joululahjaksi lahjakortin Taito Shopiin ja ostin sillä heti vuoden alkajaisiksi harmaata Lilli-ontelokudetta (https://kotosella.blogspot.com/2019/01/aleostoksia.html). Mielessä oli mattoprojekti, mutta se viivästyi ja vetkuuntui, kun en vain osannut päättää, millä ohjeella maton tekisin. Sekin hidasti työn aloittamista, että tiesin kudetta olevan niukasti tarkoitukseensa.

Mutta sitten näin somessa kuvan matosta, jonka joku oli tehnyt uusimman Ruutu- ja palavirkkaus -lehden ohjeella. Heti pinkaisin ostamaan lehden! 

Lopulta en kuitenkaan tehnyt mattoa sillä mallilla, jonka perusteella lehden ostin vaan toisella, värikkäämmällä ohjeella. Tähän mattoon saisin sopivasti upotettua aiemmista tekeleistä yli jääneitä ontelokuteita ja sillähän harmaan kuteen tarve vähenisi. Mikä mainio tuuma!

Koukku viuhuen virkkasin värikkäitä sisuspyörylöitä ja niihin harmaita kehyksiä. Vähän muokkasin ohjetta keskusympyrän kohdalta enemmän mieleisekseni. Virkkasin kaikki pylväät koukaten silmukan alta vaikka ohjeessa niin piti tehdä vain joka toisella pylväällä. Sain näin ehjemmän ympyrän palan keskelle.

 
Ai niin, tuo hempeän vaaleanpunainen kude on kirppislöytökerästä... Sen ostin joskus kauan sitten Kympintorin pöydältä kuljeksimasta. Siitä riitti vain neljään ympyrään.

Virkattuani 27 palaa valmiiksi, harmaa kude loppui! Kuusi joulun jälkeen ostettua ja yksi vajaa vanha kerä eivät riittäneetkään. Piti siis naputella tilaus Lankavalle. Työ keskeytyi harmillisisti reiluksi viikoksi, sillä vaikka kuteet tulivat kohtuullisen nopeasti, piti odottaa niitä muutama päivä ja juuri kun tuli viesti, että kudepaketti on noudettavissa, läksin itse reissuun.

Noista pienistä harmaista jämänyssäköistä ei paljon ole iloa isossa virkkaustyössä. Mutta mainiosti ne riittivät palojen yhteenompeluun.

Jee, uudet kerät ovat saapuneet! Tilasin varmuuden vuoksi kolme vyyhteä (n. 3 kg) että varmasti riittää!

Kun kaikki palat olivat valmiit, pelasin niillä pasianssia melkein loputtomiin. Mikä käy minkä viereen parhaiten? Yritin välttää liian suuria punaisten tai sinisten keskittymiä ja saada aikaan harmonisen tasapainon. Lopulta piti vain päättää, että nyt riittää ja järjestys on ihan hyvä.

Mutta päänvaivaa aiheutti ohje, jossa käskettiin ompelemaan palat yhteen. Ompelemaan? Ontelokuteella? Mistä niin suuri neula löytyisi?

Apu löytyi Suopursusta Kerimäeltä. Niin arvelinkin. Menin sinne ja kerroin pulmani ja eikös vain ystävällinen omistajapariskunta hetken pähkäiltyään keksinytkin ratkaisun! Myynnissä oli virkkuukoukku, jonka toisessa päässä oli silmä. Mihin tarkoitukseen tällainen koukku alun perin on tehty, se jäi minulle epäselväksi, mutta tämä ihmekapistus pelasti kyllä minun päiväni ja maton valmistumisen!

Ja sitten se yhtäkkiä olikin valmis! Ei se täydellinen ole, mutta ei anneta sen haitata. Palat ompelin yhteen lattialla istuen. Samoin kökötin maton päällä virkatessani reunuksen kolmea kerrosta. Olen jo jonkin aikaa tuskaillut sitä, että tässä iässä ihminen pääsee vaikka mihin asentoihin, mutta ei niistä pois... Oli melkoinen nivelten venytysharjoitus.

(muoks myöhemmin... Unohtui juttua naputellessa kertoa, että mattohan valmistui samalla, kun Suomen joukkue otti mittaa Kanadasta. Peli oli niin jännä, että oli kyllä hyvä juttu, etten ehtinyt keskittyä siihen täpöllä. Kanada teki ensimmäisen maalin, mutta niin vain Suomen poijaat olivat parempia 3-1 ja Suomi on uusi maailmanmestari, maailmanmestari, maailmanmestari.... Onnea Leijonat!)

Matolla on kokoa niukin naukin 180 x 215 cm. Siis se on iso. Ja PAINAVA. Sitä ei kevyesti ravistella päivittäin terassin rappusilta. Ja hirvittää ihan ajatella, mitä se sitten painaa kun se pestään...

Niin iso se on, että oli ihan vaikea kuvata ja piti muita kalusteita siirrellä pois paikoiltaan.

Pöydän alla se ei kyllä näytä yhtään isolta. Suurempikin voisi olla.

Kuvissa on jo vilahdellut orvokki kahvikupissa. Sieltä Suopursusta ostin pari orvokin tainta sunnuntain pyöräretkellä. Kupit ovat kirppislöytöjä keväältä. Näitä orvokkiasetelmia olen mielessäni suunnitellut jo pitkään, mutta nyt vihdoin sain toteutettua!

Tällaisia nämä minun puuhani tuppaavat olemaan. Ehdin suunnittelemaan paljon enemmän kuin ikinä toteuttaa. Mutta onneksi aina joku idea lopulta päätyy ihan valmiiksi saakka.