Salainen puutarha CraftCornerissa

Juna puksutteli Helsingin päärautatieasemalle ajallaan vähän ennen kahta. Tuli iloinen ja vapaa olo, loma alkamassa, reissu aluillaan ja kevät heppeimmillään. Mikäs tässä tädillä ollessa!

Esikoinen oli luennolla, olisi vielä tunnin. Kävin nakkaamassa reppuni aseman alakerran säilytyslokeroon ja lähdin määrätietoisin askelin kohti Kauppatoria, vaikken torille ollutkaan menossa. Torin välittömässä läheisyydessä on Helsingin Taito Shop ja CraftCorner. Sinne yritimme esikoisen kanssa käymään jo edellisellä Helsingin reissullani, mutta jäimme räntäsateessa suljetun oven taakse. Oma vika - kannattaisi tarkistaa aukioloajat etukäteen eikä vain olettaa, että kaikki on Helsingissäkin auki aina, myös sunnuntaisin.

Aurinko paistoi ja Uspenskin katedraalin kullatut kupolit hehkuivat kilpaa auringon kanssa. Kevät kupli ilona mielessä ja ruukkuihin istutetut narsissit lisäsivät kevätmieltä. Talvi on tehnyt tehtävänsä, se saa nyt mennä. On kevään vuoro tarttua tahtipuikkoon ja pian on käsillä kesä. Ihania nämä vuodenajat!

CraftCornerin kukkapurkissa oli oikea narsissimeri. Kuvailin näitä ja sitten maalaisena pöllöilin kaupan edessä etsien ovea... Löytyihän se, ihan talon kulmasta.

Kaikki Taito Shopit on sisustettu hyvällä maulla ja ostoksiin houkutteleviksi. Nyt olin kuitenkin ottanut asiakseni tutustua Taito-lehden viime vuotisen yhteiskirjontakampanjan valmiiden töiden näyttelyyn. Yksi työkaverinikin osallistui tempaukseen, muttei lähettänyt valmista työtään näyttelyyn.

Sama malli ja sama ohje, mutta oi ihanuus kuinka omaperäisiä ja uniikkeja kirjontatöitä syntyikään! Valaistus tilassa oli jälleen haastava, enkä kaikista töistä saanut kunnollista kuvaa. Mutta on sitä ihanstelemista näissäkin!

Jokainen osallistuja sai itse päättää, mihin kirjontatyö päätyisi. Tyynynpäällisiä oli selkeästi eniten, mutta muutama upea tunika ja laukku oli töiden joukkoon päätynyt. Työn saattoi tehdä jättikokoisena...

... tai minipikkuisena. Suuri oli näyttävää, mutta tämä pieni nukkekotikokoinen hyvin hellyyttävää.

Näyttelytila oli oivaltavasti somistettu kukin ja tilaan mahtui muutakin kuin kirjontatöitä.

Näyttely oli hieno ja inspiroiva. Silti en vielä innostunut itse kirjomaan, puikot ja koukku ovat omimmat taisteluvälineeni. Seinältä löytyi päivän ensimmäinen oivallus, mietelause.

En päässyt kaupasta ulos ihan ilman ostoksia. Silmäni keksivät hamppulankalaatikosta sen ainoan turkoosin lankakerän ja olihan se ostettava pois kuleksimasta. Ja pari kaveria sille myös. ettei sille tule suru. Mitä langoista mahtaa syntyä, on toistaiseksi arvoitus.

Näyttely ja kauppa oli sen verran pikaiseen nähty, että esikoinen edelleen istui oppia saamassa. Siispä jatkoin matkaa itsekseni vielä tovin. Minne menin, siitä seuraavassa jaksossa.