maanantai 29. huhtikuuta 2019

Kevättä Sulosaaressa

Savonlinna on norpan kotikaupunki. Näitä kömpelöitä veijareita voi nähdä joskus vesillä liikkuessaan ja aina enenevässä määrin ihan keskustan rannoillakin. Yksi rohkea yksilö on lepäillyt ja poseerannut tänä keväänä Sulosaaren rantojen jäälautoilla monen päivän ajan. Kuvia tuosta luontokappaleesta olen saanut ihailla monen somekaverin seinillä ja työkavereiden kännyköissä. 

Vihdoin eilen lähdimme sedän kanssa toiveikkaina mekin norppaa bongaamaan, mutta vedimme vesiperän. Ei ollut veitikka jäälautallaan, vaikka se oli eilenkin useampaan otteeseen siellä nähty. Hetken seisoskelimme rannassa, mutta kylmyys hiipi luihin, joten jatkoimme matkaa pitkin Sulosaaren suloisia polkuja. Mieletön luonnontilainen kaunis saari ihan kaupunkikeskustan tuntumassa tämä Sulosaari. Oikea helmi Savonlinnalle!

Norppa ei näyttäytynyt, mutta talitintti kipitteli pitkin koivun runkoa ja vähän myöhemmin valkoposkihanhi poseerasi linssiluteena.














Ja ihan varoittamatta hanhi päätti vaihtaa maisemaa. Ihan en kameroineni kestänyt perässä.










Tänään töiden jälkeen menin toivioretkelle uudelleen. Sulosaareen mennään siltoja pitkin ja mennessä kiinnitin huomiota vastarannan kiehtoviin kallioihin.



Miltä näyttää, jos kuva käännetään pystyyn? Hui, aika pelottava!


Siltojen väliin jäävä kalliokieleke näyttää melkein norpan pyrstöltä.


Norppaa ei taaskaan näkynyt, mutta tänään minulle poseerasi ja pyrstöään keikutteli  kevään airut, västäräkki.






Sulosaaressa voi ihastella valkovuokkoja ja jo melkein kukintansa lopettaneita sinivuokkoja.









Vesi alkoi jo näyttää aika houkuttelevalta, vaikka varmasti on vielä hyytävän kylmää.


Saarelta poistuessani seurasin vielä hetken tämän pienen linnun touhuja. Ajattelin, että se on joku tiainen, mutta en ole varma... Tuo rinnuksen musta alue on niin iso ja päälaki on hämmentävän harmaa. Ehkä se onkin pörhistelevä västäräkki, kun nokkakin on noin pitkä. Olen niin surkea tunnistamaan lintuja!



Norppaa ei näkynyt, mutta monta muuta mukavaa kevään merkkiä löytyi. Ei mennyt hukkaan nämä norpanbongausreissut.

4 kommenttia:

  1. Kiitos tästä luontomatkasta ❤ Pystyynnostettu kalliokuva ei minun mielestäni ole hui, vaan siinä melko karvainen ja luppakorvainen koira soittaa nokkahuilua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😆 tuo onkin ihana tulkinta ♥️ Itse tuijotin olennon syviin mustiin silmiin enkä tiennyt, onko katse julma vai lempeä, heh.

      Poista
  2. Iso Kiitos! kauniista palasta Suomea!!
    ei minuakaan pelottanut,tuo kalliokuva,siinä muinais esi-isät..,puhaltavat lasia....?tai puhaltaa torveen ,kutsuakseen kylän koolle ...erittäin mielenkiintoinen kuva:)
    Kiitos!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain tuollaista voisin minäkin kalliokuvassa nähdä. Silti tuntui, että muinaiset maagiset menot eivät ole tarkoitettu minun silmilleni 😊

      Poista