Koirakaverit

Meillä oli ilo saada kuopuksen koiralapset pariksi viikoksi hoitoon. Tänään nämä karvakaverit palasivat takaisin kotiinsa ja meillä tuntuu tosi tyhjältä. Ikävä on, joten kuvia on katseltava. 

Kovin paljon ei kuvia tullut napsituksi, sillä kahden vilkkaan villokaan kanssa tilanne on ohi ennen kuin kamera on edes käsissä. Poseerata ne osaavat kyllä ja sen näkee, heh.

Jos joku sattui avaamaan jääkaapin oven, sillä oli heti kavereita, vaikka hetkeä aikaisemmin koirat olisivat olleet umpiunessa.

Yhtenä päivänä pääsiäisenä vaalea koira, se nuorempi, oli tunkenut syliini. Isompi koira vyöräytyi kuopuksen hellittäväksi. Kun pikkuinen sai sylissä olemisesta tarpeekseen, vanhempi koira vaihtoi paikkaa. Siinä sitten syliteltiin oikein kaulakkain.
 

Lenkkejä on kävelty enemmän ja enemmän. Hyviä personal trainereita nämä tällaiset lapsenlapset.

Vaikka kevät on edennyt hurjin harppauksin, vielä löytyy varjopaikoista lumisia paikkoja. Ne vetävät näitä lappalaisia puoleensa kuin magneetit.

 

Vaikka on vasta huhtikuu, punkin pahkeiset ovat jo heränneet kiusaamaan viattomia luontokappaleita. Poistettuani koirista kolme punkkia, päädyin ostamaan Prismasta punkkibandanat, jollaisia työkaveri suositteli. Ensin en oikein osannut laittaa huiveja tyylikkäästi, mutta onneksi mannekiinini olivat kärsivällisiä ja namipalkalla poseerasivat kiltisti.

Sinne siis menivät kotiinsa. Toivottavasti tulevat taas antamaan meillekin tassuterapiaa!