Mää mää ja bää bää

Lammastiloilla on keväisin kiirettä, kun karitsat syntyvät. Siitä huolimatta Tiisanmäen lammastila on ottanut tavakseen järjestää vähän ennen pääsiäistä teemapäivän tanhuvillaan. Kaikki ovat tervetulleita ihastemaan pieniä karitsoita ja tutustumaan tilan elämään muutenkin. Tarjolla on talutusratsastusta, paimennusnäytöstä, suuhunpantavaa ja tilamyymälässä voi suorittaa ostoksia

Monen vuoden ajan olen haaveillut, että pääsisin mukaan ja nyt onnisti. Serkku oli menossa poitsun kanssa eläimiä katsomaan ja otti minut kyytiin. Moni muu oli innostunut samasta asiasta ja ihmisiä parveili kaikkialla. Onneksi nähtävää oli useammassa paikassa, joten aina jonnekin mahtui määkijöitä katsomaan. Ensin mentiin lampolaan. Siellä oli emolampaita ja pieniä karitsoita sulassa sovussa.

Onko tässä sellainen mustapää?

Lampaat pysyttelivät niin kaukana aidasta, ettei niitä yltänyt silittämään. Mutta onneksi yksi pieni karitsa oli käynyt levolle aivan aidan viereen. Pääsi poitsu sitä paijaamaan.

Yksi pieni lammaslauma oli päästetty ulkoilemaan. Siellä ne isolla pellolla pysyttelivät ihan vieri vieressä. Laumaeläimet... katsoivatkin koko ajan samaan suuntaan.

Navettapihassa (?) kävi kuhina. Siellä oli kauniit koristeet viritelty vanhoihin maitotonkkiin. Siellä myös jonotettiin talutusratsastukseen, siellä oli tuttipullolla syötettävät karitsat, siellä oli kanttiini ja käynti myymäläpuotiin.

Pienet tuttipullokaritsat ovat syntyneet maaliskuussa. Niillä ei kuitenkaan ollut nälkä eivätkä malttaneet pysähtyä syömään. Ympärillä on niin paljon ihmisiä ja vilinää, ettei lammaslapsia tuttipullo kiinnostanut. Hirmu suloisia olivat!

Tuli niin mieleen Laura Latvalan runo:

Ulla, pieni karitsa

villakerä vanttera

emon lemmikki

vihreällä niityllä 

paimentytön perässä 

kulkee kiltisti,

Eikä Ulla olekaan

mikään tuhma lapsi

kukkia ei polekaan,

niitä poikki napsi.

Ruoho vaan ruokanaan

raitis vesi juomanaan

tahtoo pikku Ulla

suuremmaksi tulla.

Tilan emäntä nappasi yhden kainaloonsa ja kokeili, maistuuko maito. Ei oikein maistunut.

Noista söpöläisistä sitten tehdään paistia pääsiäispöytään. Elinkeino yrittäjälle, mutta minulle iski hellämielisyys. En haluisi Pikku Marjan eläinkirjan kilttiä Ulla-karitsaa pistellä poskeeni. En ole oikein koskaan ihastunut lampaan lihaan (maistuu villalta), joten en nytkään karitsapaistista innostunut. Mutta lammasnakkia maistoin ja hyväksi havaitsin. (Sitä paitsi ymmärrän, ettei tällaista määrää määkiviä pikkuisia kukaan tarvitsisi, jos niistä ei ruokaa laitettaisi. Joten jos ei olisi lihalle ottajia, ei olisi näitäkään teemapäivän suloisia tähtiä, pieniä villakeriä vantteria.)