Mitäs sitten tekis?

Ei ollut aprilliä, että Kotosen tädillä oli 1.4. vapaapäivä jo koko loppuviikko lomaa.  Keikkakalenterissa samalla viikolla omituinen jänöotus kyseli, että mitäs sitä sitten tekis... Ja tätihän teki! Ei varmaan ikinä ennen ole ollut yhtä täyteen buukattua viikkoa tämän naiseläjän kalenterissa. Ja lauantailta jo pyyhin pois Jyväskylän kässämessut, vaikka sielläkin olisi vallan helposti päässyt Kososen järjestämällä retkellä käymään. Että ei mikää löhöloma tämä!

Päivityksiä viikon varrelta on luvassa useampia, mutta tässä postauksessa otetaan vaan vauhtia ja seurataan reissusukkien valmistumista. Pitihän sitä nyt pitkälle junamatkalle tekemistä ottaa mukaan. Luova työ oli kuitenkin viisainta tehdä omalla kotisohvalla. Samoin piti neuloa ensimmäiset rivit vakaasti paikallaan. Ne kun nuo julkiset kulkuneuvot tuppaavat heilahtelemaan ja tärisemään ennalta arvaamattomasti ja silloin voi joku silmukka lähteä omille teilleen, jos ei työssä olla vielä vakailla vesillä.

Siis silmukat luotu.

Ja ensimmäiset kerrokset neulottu.

Junamatka sattui juuri lounasajaksi. Piti siis ottaa eväät mukaan ja syöpötellä junassa. Maistui!

Neulomisen edistymistä haittasi vähän, että oli tutustuttava tuohon Koiramäen Suomen historiaan, jonka Elli Kotonen sai ihan signeerauksen kera kirjamessuilta 2017.

Olin menossa pääkaupunkiin teatterireissulle ja ohjelmistossa oli juuri tämä, Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia. Hieman tässä opusta lukiessa alkoi epäilyttää... Kovin oli sotaisaa tuo Ruotsin vallan aika. Onkohan esitys pelkkää sotimista?

Oliko? Se selviää myöhemmin.

Kotimatkalle sonnustauduin jo heti tiistaina. Joensuuhun menevässä junassa minulla oli vieruskaveri koko matkan, joten omat matkaharrastukset suvpistuivat neulomiseksi ja ikkunasta ulos tuijotteluksi. En kehdannut valokuvausstudiota alkaa rakentelemaan... Mutta taajamajunassa oli niin väljää, että siellä viritin kahvipulloni, sukankutimet ja evässuklaat ikkunalaudalle ennen välipalahetkeä.

Ensimmäisen sukan viimeistelin kotona ja toinen sukka oli alkuvaiheessa, kun torstaina oli uuden reissun aika. Minne tällä kertaa? No, se selviää myöhemmin.

Kaikkien reissujen myötä sukkapari valmistui perjantaina kotisohvalla. Kokoa näillä on jälleen sen verran, että omalle jalalle ovat turhan väljät ja setä Kotoselle eivät mahdu. Ehkä joku käyttäjä joskus jostakin löytyy.

Sunnuntain kohdalla kalenterissa on pelkkää tyhjää. Sehän ei tarjoita pelkkää lonkanvetoa... Keittiön ikkunat ovat nyt putipuhtaat ja välissä on talviasetelman tilalla vähän pääsiäistä. Eikä villakoirat juoksentele enää pitkin nurkkia. Joutuivat imurin kitaan mokomat viilettäjät. Ja loppuillan yritän urakoida reissuraportteja tänne blogisivustolle. Katsotaan, mihin saakka jaksan ja viitsin...