Viljelijän villitykset

Mieltä on painanut jo pitemmän aikaa tekemätön istutustyö. Perunat olisi pitänyt saada mullan alle jo ajat sitten, että satoa olisi päässyt korjaamaan aikaisin kesällä. Vaan kun aika on rajallinen ja kevät on ollut vallan viileä, perunanistutusinto on antanut odottaa itseään.

Eilen käänsin kasvimaan ja tänään vinhan tuulen puhallellessa ja auringon paistaessa täydeltä terältä, tämä täti vihdoin veti kumpparit jalkaan ja suunnisti mullokselle lapion kanssa. Tuuli vei mukanaan kaikki lentävät ja pistävät maamiehen kaverit, joten olin tuulesta kiitollinen. Varsinkin, kun kuitenkin tarkeni pelkässä t-paidassa huhkia.

Aloitin kasvimaan tekemisen rakentelemalla ensin kurpitsoille pedin. Siihen työhön kuuluu talven aikana lämpökompostorin sisuksiin kipatun ja hyvässä maatumisen alussa olevan talousjätteen kuskaaminen pedin pohjalle. Vaikkei komposti varsinaisesti pahalle haise, niin ei se kyllä ruusultakaan tuoksu. Tymäkkää navettamaista lemua haistelin puolipakolla työn ohessa.

Saan äidiltä pari kesäkurpitsan tainta. Ne eivät vielä ole meillä, mutta niillekin on jo paikka valmiina. Jätti- ja spagettikurpitsa pääsivät jo paikoilleen. Toivottavasti lähtevät hyvin kasvuun!

Ennen perunavakojen kaivamista tein avomaankurkuille penkin. Ei mitään käsitystä, kuinka tiheään taimet pitäisi istuttaa... google olisi senkin varmaan kertonut, mutta enpä viitsinyt kesken puutarhapuuhailun lähteä tietokoneen ääreen asiaa selvittämään vaan käytin samaa metodia kuin usein aiemminkin. Eli yrityksen ja ehkä erehdyksen kautta oppien.

Olin ostanut Tolvanniemen putarhalta taimien sixpackin, mutta yllätys yllätys: mukana oli seitsemäskin, ikään kuin bonustaimi.

Sitten ei auttanut muu kuin aloittaa perunahalmeen valmistelu. Sai siinä lapio kerran jos toisenkin heilahtaa, ennen kuin vaot oli ensin lapioitu auki ja sitten vielä kiinni. Välillä piti kyykkiä asettelemassa itäneet siemenperunat vaon pohjalle. Homma oli hyvää jumppaa.

Raparperipuska vähän kärsi maan mylläyksessä ja vielä enemmän se harveni, kun katkoin pois kaikki kukkaoksat. Samalla irtosi vahingossa lehtivarsiakin. Eikä niitä tietenkään voi hukkaan heittää, joten päädyin paistamaan raparperipiirakkaa.

Etsin reseptiä netistä ja valitsin ensimmäisen, johon oli ainekset kotona valmiina. Paitsi että eihän meillä ollutkaan munia! Olin käyttänyt ne loppuun edellisenä viikonloppuna, kun tein kananmunakastiketta, enkä ollut muistanut ostaa uusia. Kun yötyöläinen heräsi, kävimme pikaisesti kaupassa täydentämässä varastoja ja sitten valmistui sunnuntaiherkku.

Raparperi-mansikkapiirakka

(Alun perin Valion sivuilta)

pohja:
200 grammaa voita
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

täyte:
1 litra raparperinpaloja
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoa
3 rkl vettä
 1 litra mansikoita

Valmista ensin täyte. Laita raparperinpalat ja sokeri (sekä tilkka vettä) kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä kunnes raparperit pehmenevät. Lisää veteen sekoitetut perunajauhot ja anna seoksen kiehahtaa. Jäähdytä seos.
Käytin pakastemansikoita ja pohdin, olisinko voinut laittaa jäiset mansikat kuumaan raparperikiisseliin. En kuitenkaan tohtinut kokeilla.

Tee pohja.
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen samalla koko ajan vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.

Painele taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (pellille). Levitä raparperiseos pohjan päälle ja lisää mansikat.

Paista 175 asteessa 20 - 30 minuuttia. (Paistoin 40 minuuttia, sillä jäiset mansikat pidensivät paistoaikaa)

Illalla vielä ajattelin istuttaa viimeiset kesäkukat. Homma jäi kesken, sillä kesäkukkamultaa ei ollutkaan riittävästi. Mutta hyvällä alulla jo...

Onneksi on kottikärrit! Painavien ruukkujen roudaaminen on työnnellen huomattavasti helpompaa kuin kantamalla.

Valmis istutus. Toivottavasti kasvit pöyhtyvät pian ja täyttävät tyhjän tilan.

Joku voisi ensi keväänä muistuttaa minua näistä idätyskokeiluista... Nämä neilikat eivät viikkokausiin ole jalkojaan jatkaneet,  mutta sinnittelevät kyllä edelleen hengissä. Kysymys kuuluukin, kuinka kauan jaksan niitä katsella ennen kuin esittelen näille kompostin sisäpuolelta...

Nämä odottavat uutta multapussia.