Kesän avaus

Savonlinnassa oli tänään virallinen kesän avaus ja koko päiväksi oli monenlaista ohjelmaa koko perheelle. Kuopus on kumminsa kanssa Helsingissä Live Aid -konsertissa ja setä veteli aamulla sikeitä yövuoron jälkeen. Siksipä olin jo eilen miettinyt, että kotoa on lähdettävä metelöimästä ainakin aamupäiväksi. Siis ohjelmatarjonnasta nauttimaan oman viipaleeni!

Heräsin aamuviideltä kurjaan painajaiseen, jossa juostiin sedän kanssa rappuja ylös toivottoman kovaa vauhtia ja silti myöhästyttiin lentokoneesta. Eihän sitä moisen pettymyksen jälkeen enää voinut nukkua vaan piti vääntäytyä jo päivää aloittamaan. Istuin pitkän tovin sohvan nurkassa taistelemassa kesäkassikäsityön kanssa... kunhan se valmistuu, kerron projektista enemmän.

Vähän ennen kymmentä hyppäsin pyörän satulalle ja polkaisin torille ja matkustajasatamaan. Satamakirppiksen tarjontaa tutkaillessani kuuntelin samalla Saimi Hoyerin ja Jukka Rintalan haastatteluja.

Tapahtuman järjestäjät olivat tilanneet loistosään täksi päiväksi. Se olikin mainio asia, sillä kyllähän kesän avauksessa pitää olla kesäinen keli eikä sellainen sateen sekainen tuulimyrsky joka pitkin viikkoa on ollut. Kyllä kelpasi auringon kilottaessa vaellella pitkin katuja ja toria ihmetellen kirppispöytien tarjontaa.

Torin ympärillä tapahtui monenmoista. Normaalin toiminnan lisäksi siellä täällä musisoivat katusoittajat ja olipa paikalle saapunut jonglöörikin.

Torillakin pyörähdin, mutta pidin kukkaron nyörit tiukalla. Väinölän luomutilan kojusta kävin tosin varaamassa terhakat jätti- ja spagettikurpitsan taimet, ettei kävisi köpelösti ja joku muu olisi ostanut kaikki... Kun sitten kaiken kiertämisen jälkeen palasin kojulle, taimet odottivat minua siellä jo valmiiksi pussitettuina.

Olin liikenteessä juuri sopivaan aikaan ja pääsin seuraamaan myös vesipelastusnäytöstä.

Kesän ensimmäiset mansikatkin olivat jo myyntipöydällä. Mikä ihana tuoksu! Söin silmilläni, mutta varsinainen herkuttelu jää kyllä myöhempään ajankohtaan.

Minulla oli nimittäin mielessäni ihan toiset herkut. Siksipä siirryin torilta sillan yli Kasinon saarille. Hetkeksi pysähdyin seuraamaan Wanhan Casinon pihaan lastentapahtuman ilmapallotemppuilua.

Jatkoin matkaa vielä vähän. Muutaman sadan metrin päässä vilkkaan torin vilinästä on rauhallinen luontokeidas ja keskellä sitä keidasta sympaattinen lettukahvila Kalliolinna. Jo menomatka on jotain käsittämätöntä... maailman kaunein järviluonto pistää parastaan! Kahvila on iloisten ja toimeliaiden nuorten kesäyritys. Heillä oli tänään huomattavan vilkasta, mutta hymyt eivät hyytyneet ja palvelu oli parasta A-luokkaa.

Sain kassalta mukaani ruokailuvälineet ja kahvin sekä vuoronumeron. Lettua odotellessani istuskelin keskellä kaunista luontoa ja ihailin puiden välistä pilkistävää Saimaata sekä taivaalla purjehtivia pilviä. Tässä hektisessä  maailmassa harvoin enää pääsee nauttimaan näin täydellisestä kiireettömyydestä ja levollisuudesta.

Hetken aikaa istuskeltuani minulle lennätettiin iloisen hymyn saattelemana suussa sulavan herkullinen lettu. Valitsin suolaisen täytteen (fetaa ja pestoa), sillä päivä oli pyörähtänyt jo iltapäivän puolelle ja aamupalasta oli jo kotvanen. Nam, hyvää oli! Mutta joskus vielä haluan kokeilla myös makeaa räiskälettä!

Lettuherkut syötyäni ajattelin käydä vielä nauttimassa jälkiruoaksi vähän taidetta. Matkan varrella bongasin poliisiveneitä Casinon laiturissa.

Päivän aikana kaupungin katukuvassa näkyi muutenkin erityisen paljon päätä kääntäviä ajoneuvoja. Sekä sympaattisia vanhoja kulkupelejä että laivan kokoisia amerikanrautoja ja muita erikoisia menopelejä. Vanhojen autojen Puruveden ympäriajo starttasi aamusta ja reitin ajettuaan autot kokoontuivat kirkkopuistoon.

En ole autointoilija, enkä haluaisi itse omistaa vanhaa autoa, eihän minulla ole uuttakaan... Mutta arvostan ja nostan hattua niille, jotka jaksavat säilyttää historiaa ja rakentaa ja puunata ja pitää aikaa nähneitä kärryjä edelleen liikenteessä.

Kaikkein sykähdyttävin näky minun mielestäni oli, kun satuin näkemään peräperää ajaneet ikivanhat palo- ja poliisiautot. Harmi, että kamera ei siinä vaiheessa ollut valmiusasemissa.

Taito Shopilla on kesän ajan jälleen Jukka Rintalan näyttely. Olin suunnitellut käyväni katsomassa sen tänään, mutta melkein jo muutin suunnitelmia, kun luin mainoksista, että herra itse olisi siellä paikalla. Onneksi hän oli siellä vain osan päivästä, joten sijoitin vierailuni niin, että maestro olisi jo poistunut. Vaan siellähän hän yhä oli! Mutta onneksi virallinen esiintyminen oli jo ohi, joten yleisö oli hänelle ilmaa eikä tarvinnut yrittää harrastaa meille suomalaisille niin vaikeaa small talkia.

Näyttelyssä ei saanut kuvata, mutta myymälästä sentään nappasin pari kuvaa. Minä niin tykkään noista käyttöesineistä ja -tekstiileistä!

Viime vuoden ylioppilasjuhlaan ostin Rintalan kaitaliinan, vaikka hinta kirpaisikin. Mutta kyllä olikin hyvä liina! Siinä on sellainen likaa- ja kosteutta hylkivä pinta. Eikös vain meillä kaatunutkin liinalle yksi kiikkerä kukkamaljakko! Vesi vain juoksi pisaroina pitkin liinaa eikä liina kastunut yhtään!

Kun päivän olin humputellut pitkin kaupunkia, piti ennen iltaa ryhdistäytyä ja käydä vihdoinkin kasvimaan kimppuun. Hyttyset hätyyttelivät, mutta niin vain on multa myllätty ja jos sade ei olisi uhkaillut, osa istutuksistakin olisi ehkä jo tehty. Mutta nyt jään vain odottamaan huomista päivää.

Taustalla kukkii naapurin omenapuu ihan tolkuttomasti.

Vaikka kauppoja en kierrellyt ja torillakin olin nuukapussi, vähän ostoksia tuli tehtyä kirpputorilla. Löysin vetoavan peltitarjottimen ajatellen ripustavani sen leikkimökkikasvihuoneen seinälle. Ostin myös muutaman alpakkalusikan ensi syksyn lusikkakorukurssia varten, vetoketjuja kasseihin sekä sekalaisen helmipussin.

Helmipaljoudesta erottuivat nämä,

ja siksi ostopäätös syntyi. Muutama helmen voisin ehkä antaa työkaverille... ovat niin hänen väriään.

Vaan mitähän mukavaa keksisin näistä erikoisista otuksen päistä? Ideoita?

Kesä on nyt onnistuneesti avattu. Nauttikaamme!