Vähän leivoin

Olen iloinen ja vähän ylpeäkin kunniasta, että sain taas leipoa juhlatarjottavat tuttavien pojan syntymäpäiväjuhliin. Sankari itse soitti viikolla ja kyseli, josko täti leipoisi... ja tätihän leipoo! Tällä 10-vuotiaalla nuorella miehellä oli hyvinkin tarkasti tiedossa, mitä hän haluaa. Kanelipullia, sämpylöitä, tiikerikakku ja täytekakku kermavaahdon, mansikoiden, persikoiden, banaanien ja viinirypäleiden kera. Neuvottelimme täytteistä ja sain sovittua, että viinirypäleitä laitetaan kakun päälle, mutta ei täytteeksi.

Eilen töiden jälkeen paistoin täytekakkupohjan ja tiikerikakun. Samalla vaivalla leivoin maistiaiskakun myös meille itsellemme.

Mitä vuokien alta paljastuu?

Kuopuksen työpäivä alkoi aamulla jo kuudelta. Siksi äitikin nousi viideltä aloittelemaan omaa vapaapäiväänsä. Ensin alustin sämpylätaikinan ja kun se alkoi olla leivottavissa, alustin kohoamaan myös pullataikinan. Sai toimia rivakkaan tahtiin, kun yhtä aikaa leivoin, voitelin, paistoin ja siirsin valmiit pois pelliltä jäähtymään, että sain vapautettua pellit uusien leivonnaisten alle. Tehokkaan työskentelyn jälkeen pullat ja sämpylät olivat valmiit yhdeksän jälkeen.

Eilisellä kauppareissulla en saanut kakkuun tarvittavia mansikoita, ne kun olivat illalla jo loppuneet. Siksi singahdimme sedän kanssa kauppaan heti aamupäivästä. Hyvä että singahdimme, siinäkään vaiheessa mansikoita ei enää ollut suurta määrää. Sen verran kuitenkin, että meille riitti ja pääsin väkertämään toiveiden mukaista täytekakkua.

Kakun päälle piti laittaa mansikoiden lisäksi viinirypäleitä ja säilykepersikkaa. Olin yrittänyt miettiä, miten koristelu olisi viisainta toteuttaa, mutta suunnitelma ei ollut vielä läheskään valmis, kun ensimmäisen mansikan telläsin keskelle kakkua. Mutta siitä se sitten lähti syntymään...

Koska kakkuun tuli ennentestaamattomia täytteitä, kiinnosti tietää miltä lopputulos maistuisi. Siksi piti tekaista koekakku kotiinkin. Siitä tuli osittain kovin muodinmukainen nakukakku, sillä en halunnut enää avata uutta kermapurkkia. (Isompaan kakkuun upposi litra (!) kermaa. Siis täytteisiin ja kuorrutukseen.)

Iltapäivällä vielä iski into tehdä raparperimansikkapiirakkaa hyväksi koetulla reseptillä. Ja tuumasta toimeen! Ensin piti pilkkoa monen monta raparperin vartta, että sain litran palasia.

Raparperin palat keitin kiisseliksi sokerin kanssa. Kiisselin jäähdyttyä levitin sen hyvän pohjan päälle ja lisäsin vielä sulaneita pakastemansikoita kaiken kruunuksi. Lopputulos on kylläkin paremman makuinen kuin näköinen...

Päivä on mennyt aika lailla keittiössä pyöriessä, mutta kauppareissulla sen verran katselin pihassa ympärilleni, että bongasin ensimmäisen kukan juhannusruusussa. Viileän alkukesän hyöty on se, että kaikki kukat eivät kuki yhtä aikaa ja kuihdu pois hetkessä. Ehkä nyt juhannusruusu onkin parhaassa kukoistuksessaan juuri oikeaan aikaan!