Canthin kakku ja kahvit

Tänään on Minna Canthin päivä ja tämän suomalaisen vaikuttajanaisen syntymästä tulee kuluneeksi 175 vuotta. Kakun paikka!

Aikojen saatossa olen saanut molemmilta aktiivisilta korttikavereiltani postikortin, jossa on Minna Canthin kakun resepti. Nyt oli oiva aika testata se. Ensin tarvikkeet esille.

Ihan vahingossa maustepusseista muodostui kirjainyhdistelmä PIN. Siis salasana... mikähän se mahtaa olla? Vapaus? Tasa-arvo? Oikeudenmukaisuus?

Vai onko salasana hyvä taikina? Ainakin se maistui mainiolta ennen paistoa... vähän kuin kermaista piparkakkutaikinaa.

Minna Canthin kakku

2 dl siirappia
2 dl sokeria
2 munaa
4 dl hyvää kermaa
6 dl vehnäjauhoja
1 rkl pomeranssinkuorta
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
2 tl soodaa
4 rkl sulatettua voita

Vaahdota kerma.
Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.
Yhdistä vaahdot.
Sekoita kuivat aineet ja siirappi vuorotellen vaahtoon. Lisää voi.
Kaada taikina voideltuun vuokaan.
Paista 1/2 tuntia 175 asteessa ja noin 1/2 tuntia 150 asteessa.

Vähän arvelutti sokerin ja pomeranssinkuoren määrä... Mutta näin hieno kakku tuli!

Hienon kakun kaveriksi piti keittää kunnon sumpit Mikkelistä ostamastani Mokkamestareiden Minna Canth -kahvista.

Reilua kauppaa, mikäs sen parempaa. Tätä kahvia ostamalla voimme tukea kehitysmaiden naisia voimaantumaan ja työskentelemään tasa-arvon puolesta. Kahvi on sekoitus indonesialaisten ja perulaisten naisviljelijöiden tuottamia Female Farmed -erikoiskahvilaatuja. Kahvia kuvaillaan matalahappoiseksi voimakkaalla ja rikkaalla suutuntumalla, aromissa on suklaata ja hiven vaniljaa ja neilikkaa, paahtoaste 3/5. Kuulostaapa hyvältä!

Näyttääkin hyvältä!

Kahvipöydän tulppaanit kumartavat nöyrinä herkuilleni.

Kakun päälle ripottelin varovaisesti tomusokeria. Ettei vaan tulisi liian imelä kokonaisuus!

Jokohan sitä voisi kahville käydä? Ei, vielä pitää kuvata!

Aika leikata kakku. Miltähän se näyttää?

Kakku on ihanan kuohkea ja pehmeä. Mutta tuhtia tavaraa, ei kovin paksua palasta pysty kerralla herkuttelemaan.

Oli vielä kanttia ottaa lukemistoksi Canthia. Kunnon herkkuhetki!

Maistuisiko palanen?

Riihisaaren Barbiet

Barbie-nukke täytti 60 vuotta toissa lauantaina, 9.3.2019. Nukke on vanhempi kuin minä, mutta huomattavasti paremmin säilynyt ja nuorekkaampi. Sen sain todeta viime kesänä Helsingissä kansallismuseon Barbie-näyttelyssä, joka oli valtavan upea, kattava ja kiehtova.

Paikallisin voimin koottu Riihisaaren museon Nukkekoti Suruttoman Barbie-näyttely, joka avautui nuken syntymäpäivänä, on paljon pienempi ja kotikutoisempi, mutta silti suloinen ja sympaattinen, uniikki ja paikallisuutta korostava.

Ensimmäisissä vitriineissä oli Barbieita vuosien varrelta, huonekaluja, vaatteita ja muita tavaroita unohtamatta.

Taustalla vanhaa Savonlinnaa...

Hieno muotinäytös!

Minulla lienee jonkinlainen kumma linssiludepakkomielle kuvata itseni näyttelyjen peileissä. Outo olen, heh.

Kunnon garderobi!

Tässä asussa on jotain tuttua... Luulen, että minulla on pienenä ollut nukke, jolla oli hyvin samankaltaiset vetimet.

Kukkaisbarbie on hyvin tutun näköinen. Omilla tytöillä on ollut samanlainen.

Katsokaa nyt näitä morsiuspukuja ja muita prinsessamekkoja! Ei liene ihme, että nämä vetoavat pikkutyttöihin.

Kesäjuhliin Barbien kanssa, kivaa!

Parasta tässä näyttelyssä oli paikallisten ja muiden maankuulujen vaatesuunnittelijoiden asut. Ensimmäisenä Muotikuun Jaana Varkki-Terhon puvut. Tälläiset voi Muotikuusta ostaa itselleen ihan ihmisen koossa.

Sitten muita suunnittelijoita!

Riitta Röpelisen Talventuojan asu Norppa-oopperasta sai minut huokailemaan ihastuksesta ja nostalgiasta. Meidän esikoinen sai kunnian esiintyä tuossa oopperassa tuollaisessa asussa!

Jenni Purmonen Savonlinnan teatterista oli suunnitellut Barbielle ihanan raikkaan ja keveän kevätmorsiamen puvun.

Oopperajuhlilta oli näyttelyssä toinenkin asu, suunnittelijana ja toteuttajana Päivi Astikainen.

Suosikkisuunnittelijani on kerimäkeläinen Kaisa Turtiainen ja myös häneltä oli keväisen raikas, hyvin kaisamainen mekko näyttelyssä.

Kansainvälistäkin  mainetta niittäneet suunnittelijat Jukka Rintala ja Paola Suhonen olivat myös pukuineen edustettuina:

Myös paikalliset harrastajat olivat päässeet vaatettamaan nukkeja. Taso oli vaihteleva, mutta erityisen kunniamaininnan ansaitsee nukkemuseon perustaja Käpy Tarus nukeille toteuttamistaan kansallispuvuista.

Kerimäki

Etelä-Savo

Häme, Padasjoki ja Säkylä

En intoutunut kovasti kuvaamaan muita harrastajien asuja, mutta alla yksi kuva sentään.

Yhdessä vitriinissä oli Barbien eksoottisempia hahmoja, nmm. Pocahontas. Tällainen meillä oli, kun tytöt olivat pieniä.

Lopuksi vielä kesäistä päivää Barbie-landiassa, mukana koirat, poni, auto ja vespa.

Päätin kierrokseni katselemalla viimeisen vitriinin Barbie-kopioita, mutta ne eivät innostaneet napsimaan kuvia. Kuuma jo ahdisteli, kun en ollut jättänyt nuttua naulakkoon. Luulin selviäväni näyttelystä nopeammin, mutta olisi pitänyt olla fiksumpi. Olinhan museossa jo kolmatta kertaa tänä vuonna, joten olisi luullut minun tietävän, ettei siellä ole ainakaan kylmä. Minusta on tullut hikoileva museohiiri...

Kotiin kävellessä en voinut olla ihailematta rautatien alikulun jääpuikkotaidetta.