Taikkarin Pyhä

Kummityttö on Savonlinnan taidelukion abiturientti. Kuvataidelinjalaisten päättötyönäyttely on nyt muutaman viikon ollut esillä galleria Eteisessä ja kummitytön työ(t) ovat siellä myös. Olihan ne käytävä katsomassa! Ystävänpäivä oli sopiva päivä näyttelyyn tutustumiseen, setäkin ehti mukaan,

Tänä vuonna töiden teemana oli Pyhä. Eikä näyttelyyn näistä ovista astuva voinut tietää, kuinka monella tavalla nuoret näkevät pyhän.

Heti aulaan astuttuani tiesin, mitkä taideteokset ovat kummitytön tekemät. Kuvakimarassani ei ole kaikkia näyttelyn töitä. enkä kaikkien taiteilijoiden nimetkään tulleet muistiin. Kerron kuitenkin, että kuvissani vilahtaa töitä mm. Jasmin Heikkilältä, Irina Karviselta, Phoebe Leimenstollilta, Vilhelmiina Muukkoselta, Jaakko Myllykseltä ja Anette Partaselta, Emma Sairaselta, Joonas Tiaiselta ja Saija Tiaiselta. Sitten näyttelyyn! Valaistus oli kuvaamista ajatellen aika hankala, mutta toivottavasti jotain saatte kuvista irti.

Melko modernilla otteella mennään...

Nuori, kaunis nainen ja kyyhkyset, alakuvasta tulee vähän peikkomainen tai muuten satumainen tunnelma. Onko nuo mustat verisuonia vai jotain abstraktimpaa? Harmi, että portfolio puuttui (Kuopus arveli, että se on juuri voinut olla opettajalla arvioitavana), olisi ollut mielenkiintoista lukea taiteilijan ajatuksia ja töiden syntyvaiheita.

Oma keho voi olla pyhä, niin se on tässä maalauksessakin.

Tuossa pallossa oli pieni peikkovauva. tai ehkä se oli ihmisvauva... Onko pallo kehto vai kohtu? Tässä vaiheessa oli niin kuuma, etten jaksanut lukea portfoliota. Mutta voisin tulkita, että taulut nostava esiin Suomen itsenäisyystaistelut ja sen, etteivät naisetkaan kotirintamalla helpolla päässeet.

Hauska yksityiskohta edellisessä taulussa...

Tämä huovutettu metsämaisema oli pysäyttävän hieno!

Vallan supersöpöt eläinvauvat.

Väri-ilotulitus...

Ööh... tästä en sano mitään.

Vallan sympaattinen oli tämä Pyhä, jossa pienellä hyllyllä oli keskeneräinen neuletyö, mummon sämpylöiden resepti, taskukello, vanhan ihmisen silmälasit, muumimuki, kartta ja joku laatikko, jota en tunnistanut.

Pieni patsas ja vesivärimaalaus toisiaan täydentämässä.

Asetelma kuin jonkun olohuoneen seinältä...

Vielä vitriinissä uuden elämän saaneita vanhoja kirjoja, jotka eivät kuuluneet varsinaiseen näyttelyyn. Hieno!

Sitten tultiin kotiin ja piti ottaa vielä kuva joululahjaksi saamastani amarylliksestä, joka kukkii yhä vaan. Ja kukkii muuten edelleen, nyt kahdella kukalla.

Romanttinen ruusu ja kortteja

Meillä ei erityisesti juhlisteta ystävänpäivää, mitä nyt minä lähetän muutamia kortteja maailmalle. Mutta nyt oltiin sedän kanssa ystävänpäivänä ruokaostoksilla marketissa. Siellä oli myynnissä hienoja, napakoita ja terhakoita ruukkuruusuja ja minä niitä siinä ihastelemaan. Setä sanoi, että nosta kukka kyytiin ja niin sain ihanan vaaleanpunaisen ystävänpäiväruusun. Tykkään!

Postilaatikosta löytyi lisää ystävänpäivyllätyksiä. Soma virkattu liina...

...ja kortti. Kiitos Lissu!

Kupillinen kahvia ystävälle, Kiitos Rita!

Katse ylöspäin, kehottaa söpöläinen koiruli Kirjastokuningattaren kortissa. Kiitos!

Ihanaa ystävänpäivää toivotti Outsa, suurenmoiset kiitokset!

Postiset on turhake, mutta joskus sen välistä voi löytyä aarre. Niin kävi nyt. Tämän voisi lähettää jollekin, mutta enpä taida.

Muutakin korttipostia on laatikosta löytynyt. Esikoinen käväisi Dublinissa ja jaksaa aina muistaa reissuillaan myös vanhempiaan. Kiitos!

Outsan korttikaveruuskortit ovat hyvin ystävänpäivähenkisiä, vaikkeivat varsinaisia ystävänpäivätervehdyksiä olekaan. Kiitos näistäkin!

Kotikaupungin ystävänpäiväilme

Viime viikon torstaina oli ystävänpäivä ja niinpä Savonlinna Illumination pisti toimeksi ja valaisi kaupungin teemaan sopivin värein ja kuvioin. Keskiviikkona kävelin iltavuorosta kotiin mutkan kautta ja kuvasin kännykällä hienoja näkymiä.

Kauas ei tarvinnut työpaikalta kiirehtiä, kun jo mutkan takaa näkyi ensimmäiset sydämet Sokoksen seinällä.

Koko julkisivu oli hyvin sydämellinen.

Matka jatkui kohti kotia ja seuraavaksi sain ihastella Seurahuonetta.

Sitten tein mutkan matkaan enkä patikoinutkaan suorinta tietä kotiin. Maakuntamuseo Riihisaaressa hehkui punaisena.

Ja kun käännähdin ympäri niin vau!

Tallisaari hehkui myös punasävyisenä.

Linna kohosi kaiken yllä suurena ja majesteettisena. Miltei pelottavana.

Tähän aikaan ei enää päässyt linnaan sisään ja suunnittelin käyväni katsomassa keskushallissa pyörivän Janne Aholan pihlajatyttö-aiheisen videomapping-teoksen lauantaina. Tauti päätti toisin ja kuume kumosi tämän tädin vällyjen väliin, joten jäi tämä ihme nyt sitten kokonaan näkemättä elleivät esitä sitä myöhemmin uudelleen.

Kotimatkan edistyttyä lähelle päätepistettä ihastelin lumipalleroista puskaa. Ei se näissä kuvissa yhtä hauskalta näytä, kuin näytti todellisuudessa.

Tunnelmallista on, vaikkei valo olekaan punaista...