Pölyn pesä

 

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesä pesä!
Onko se variksen siiven alla?
Onko se pilvissä korkealla?
Missä on kesän pesä?

Kesän pesästä on loruillut kivasti Hannele Huovi. Vaan arvaatteko missä on pölyn pesä?

Se on meillä. Tai se OLI meillä. Katu- ja remonttipölyn määrä on käsittämätön ja lisäksi meillä on viime aikoina elämä ollut sellaista matalalentoa paikasta toiseen, että kotitöitä on hoidettu pikaisesti toisella kädellä. Eikä Kotosen täti ole himosiivooja muutenkaan vaikka tykkääkin siististä kodista. Kun nyt sattui sellainen viikonloppu, ettei ollut ylenpalttisesti ohjelmaa, päätin pitää kunnon siivouspäivän. Kannustusta päätökselle sain loppuviikon aurinkoisista päivistä, kun lisääntyvä valo paljasti armotta kaiken sotkun.

Matot ja petivaatteet pääsivät ulos ja sitten kävin taluttelemaan imuria. Silloin kun siivotaan perusteellisesti, sohva ja matala lipastokin siirretään pois paikoiltaan. Niiden alla majailleet pölyvillakoirien kennelit saivat huutia. Olikin jo korkea aika...

Imurin kanssa tutkimme, mitä sohva oli syönyt. Hyh hyh. Istuintyynyjen välistä löytyi murunen jos toinenkin. Murut pääsivät samaan säiliöön pölyjen kanssa.

Imuroinnin jälkeen moppasin ja voi kun alkoikin näyttää koti paremmalta! Vielä paremmalta näytti, kun tasoilla lepäilleet pölyhiukkaset oli pyyhkäisty olemattomiin.

Keittiön lattiaa pyyhkiessä mietin, että on tosi hyvä, että nykyään siivousvälineetkin ovat kauniita. Iloisella rätillä lattiaa pestessä mielikin ilostuu!

Kun koti kiilsi, teki mieli lähteä kukkaostoksille. Myös käsittämättömän keväinen sää suorastaan vaati kukkaistutuksia. Vähän oikaisin ja kipaisin lähimmästä K-kaupasta pari ruukkunarsissia. Jouluksi ostettu kartiovalkokuusi sai väistyä värikkäämmän silmänilon tieltä.

Eihän siihen koristeruukkuun mahtunutkaan kuin yksi muoviruukku. Toiselle piti keksiä muunlainen ruukunsuojus... Vanha paperipussi nurin ja vähän rullalle... Valmis!

Koska silmänilokukkaset ovat keittiön ikkunan takana terassin pöydällä, oli pestävä ikkunakin. Kylläpä tulikin kirkasta! Kuvissa tosin on vielä pesuvedet kuivaamatta.

Näin mahtavana päivänä ei ketuttanut, mutta kylläkin letutti. Siksipä sekoitin litraan maitoa viisi kananmunaa, 5 dl vehnäjauhoa, ripauksen suolaa ja ropsauksen sokeria ja jätin taikinan oman onnensa nojaan hetkeksi turpoamaan.

Ingmariinia pannulle ja johan alkoi räiskäleitä syntyä! Paistan aina kahdella pannulla yhtä aikaa niin ei tarvitse kauaa hellan vierellä vanhentua.

Sydämellinen lettu. Löydätkö sydämen?

Hetkessä oli herkullinen pino ohukaisia valmiina ja pääsimme herkuttelemaan. Omatekoista omenahilloa ja mansikkamarmeladia oli kyytipoikana. Nam!

Toisen mukillisen hörpin terassilla kevättä hengittäen ja auringosta nauttien. Kevät, mikä ihana vuodenaika!

Meissä kaikissa asuu pieni Sulo Vilén

1980-luvun legendaarinen tv-sarja Tankki täyteen elää edelleen Sulo Vilénin viljelemässä lausahduksessa "Ostin kun halvalla sain". Meitä arkielämän sulovilénejä on Suomi pullollaan. Sen osoitti taas kerran todeksi paikallisen kirjakaupan loppuunmyynti, jossa kaikki tuotteet myydään puoleen hintaan. Loppuunmyynti polkaistiin käyntiin tiistaina kymmeneltä ja kauppa oli ollut hetkessä täpösen täynnä ostohysterian vallassa säntäilleitä sulovilénejä.

Itse en ollut paikalla ryysiksen alkuhetkillä, mutta työkaveri oli. Hän sanoi, että käytävät olivat niin täynnä kansaa, ettei tuotteita edes päässyt katselemaan ja kassajonossa meni sujuvasti reilu tunti. Kun innokkaimmet olivat hamstranneet parhaat palat, menin minäkin osille töistä päästyäni. Väentungos oli edelleen käsittämätön ja jonottamiseen sai hupenemaan hyvän tovin. Jos en olisi löytänyt perheen lukiolaiselle oppikirjoja, en olisi viitsinyt jonossa vanheta.

Kun suurin ryntäys oli ohi, palasin vielä alehyllyille torstaina töiden jälkeen ja sorruin heräteostoksiin. Olin harkitsevainen enkä suinkaan käynyt holtittomasti haalimaan tavaraa kasaan vaan mietin tarkkaan jokaisen ostoksen tarpeellisuutta.

Palapeli, oppikirjoja, korttipeli, ääriiivatarroja, lyijytäytekynä, terotin, kirja kummitytölle, Globe Hopen nipsupussukka, puuvärit ja  - yllätys! - postikortteja!

Opiskelijan tarvikkeita

Olihan se vähän noloa käyttää loppuunmyyntiä hyväkseen. Olo oli kuin hyeenalla haaskalla. Olen huono asiakas kirjakaupoille koska en koe tarvetta omistaa kirjoja. Kirjastot ovat loistolaitoksia, joista kaiken tarvittavan luettavan saan helposti ja luetusta kirjasta pääsee kätevästi eroon palauttamalla sen.

Kirjakaupan myyjät ovat vuosien saatossa kuitenkin tulleet tutuiksi ja olo on heidän puolestaan murheellinen. He tekevät loppuunmyynnissä tolkuttomia työpäiviä, kuuntelevat ihmisten valitusta jonotuksen vaivoista tai siitä että tietyt tavarat ovat loppuneet ja samalla lopettavat omaa työpaikkaansa. Silti he jaksavat pitää yllä asiakaspalvelijan naamaria ja hymyä ja ystävällisyyttä. Toivottavasti heille kaikille löytyisi uusi työpaikka mahdollisimman pikaisesti!

Ettei ajatus jäisi murheelliselle vaihteelle, postauksen lopuksi vielä kuvia tämän keväisen pakkasaamun työmatkalta. Upea päivä!

Maailman helpoin makaronilaatikko ja muita naistenpäivän kotkotuksia

Hyvää naistenpäivää kaikille kanssasisarille sekä muillekin blogin lukijoille!  Ensin voimat ja viitseliäisyyden vei tauti, sitten kiire ja remontti. Eli edellisestä postauksesta on monta päivää ja sen edellisestä myös. Olen vähän kärsinyt vieroitusoireista, mutta vielä siedettävissä määrin sentään.

Meillä remontoidaan vihdoinkin saunaa ja pesuhuonetta! Mutta koska siitä on tulossa ihan oma raporttinsa, niin ei remontista nyt enempää kuin maininta, että koko kotona oleva perhe on saanut mahdollisia aggressioitaan purkaa purkamalla laattaseinää, laattalattiaa, kyprokkiseinää, paneliseinää, sähköjohtoja ynnä muita saunan ja pesuhuoneen rakenteita. Pölyistä touhua!

Aloitin naistenpäivän paukuttamalla pesuhuoneen lattiasta laattoja irti. Tiukassa olivat ja asento oli - no, ei niin hirveän ergonominen. Kömmittyäni takaisin asuinkerrokseen ja huilattuani hetken, pistin vireille päiväruoan valmistuksen. Koska nyt ei ollut aikaa eikä paukkuja monimutkaisiin väkertelyihin, tein vain maailman helpointa (ja älyttömän hyvää!) makaronilaatikkoa.

Homma käynnistyy jauhelihan ruskistamisella ja maustamisella sekä sipulin haudutuksella.

Seuraavaksi mittasin kattilaan litran vettä ja paloittelin Koskenlaskijan. Koskenlaskijapalat kippasin veteen liukenemaan. Sulatejuuston ei tarvitse sulaa kokonaan, nesteen sekaan saa jäädä sattumia,

Kun jauheliha ja neste on valmista, kaadetaan raa'at makaronit astiaan ja lisätään ruskistettu jauheliha joukkoon. Makaronit ja jauheliha sekoitetaan.

Neste (vesi+sulatejuusto) lisätään ja vielä vähän hämmennellään, että juustosattumat eivät jää yhteen klönttiin.

Sitten vain vuoka puoleksi tunniksi uuniin kahteensataan asteeseen. Tadaa, herkkuruoka on valmis!

Samoilla lämpimillä leivoin naistenpäivän päiväkahville kaakaomuffinseja, Käytin perusohjetta (ohje löytyy tästä linkistä), mutta korvasin desin vehnäjauhoja kaakaojauheella ja nesteeksi laiton kahvia. Valmiit muffinsit kuorrutin tomusokerikuorrutteella, johon laitoin sekaan myös kaakaojauhetta ja nesteeksi kahvia. Koristeeksi liimasin simpukkakonvehteja, joita sain äidiltä jokin aika sitten.

Kotosen setä muisti meitä naisia ostamalla reilun kaupan ruusuja meille kaikille silmän iloksi.

Naistenpäivän iloksi vielä Heli Laaksosen runo naisen elämästä:

Naise elämää?

Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.
Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liian kiltti.
Ku sää sano, mitä sää ajattel, sää ole rääväsuu.
Jos sää ole hiljaa, on sus jotta kummallist.
Jos sää anna, sää ole helppo nakki.
Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.

Yritä täsä sit olla. Jua pari lasi kuaharii.
Venytel tualis semmottos, et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi.
Hiukka hianon näköst.

Ei iloseks tulemiseks enemppä tarvita.

Pan lähettäen kaikil, joil o väsymyst ja kaikil, joil ei ol ja si kaikil, joil halut viesti laitta.

Kyl o helppo ol naine!!!

Potilaspäivä

Reissun jälkeen elämä on kutistunut ankeaksi ja elinpiirikin pieneni huomattavasti. Torstain yritin häätää flunssapöpöjä kotona. Coldrex ja Burana auttoivat ja tuntui, että elämä voittaa. Perjantaina porhalsin töihin ja lauantaksikin pukkasi työvuoroa. Lauantai oli jo rankka päivä, sillä flunssa otti revanssin. Sunnuntai oli surkea päivä, kun nenäliinapaketti oli sitkein seuralainen. Olo oli sellainen, ettei töihin meno maanantaina tuntunut järkevältä. Niistämisellä ja aivastelemalla vain tartuttaisin kaikki muutkin tähän inhaan vaivaan.

Nukkumiseen meni iso osa päivästä, mutta iltapäivällä muutin majani sohvalle. Onneksi olin lainannut kirjastosta elokuvan Billy Elliot. Se on ollut meillä jo jonkin aikaa odottamassa sopivaa katseluaikaa. Nyt katsoin ja vetistelin... liekö syynä elokuvan koskettavat kohtaukset vai flunssan aiheuttamat  nenänkirvelyt. Ihana elokuva siitä, että ihmisen kannattaa tehdä töitä unelmiensa eteen ja vastoinkäymisistä huolimatta on uskottava unelmiinsa.

Iltapäivästä jo jakson selailla viime viikolla tulleita lehtiäkin. Pirkasta löytyi mielenkiintoinen uusi resepti: juustokakkusmoothie. Koulusta ja autokoulusta palailevalle kuopukselle halusin sitä tehdä. Ja teinkin! Siihen sai somasti upotettua pakastimesta mansikoita.

Raikasta ja makoisaa, muttei kuitenkaan tavallista smoothieta kummempaa. Tulihan testattua.