Täkkitakki ja karkkikorsetti eli vielä kerran Jyväskylästä

Maistuisko muffinssi?

Otatko drinkin?

Sunnuntaina meillä lomaviikonlopun viettäjillä jäi muutama toimeton tunti hotellin huoneenluovutuksen ja bussin lähdön väliin. Vaikka päiviin oli mahtunut jo monenlaista, vielä oli intoa tutustua Suomen käsityön museon näyttelyihin. Kuuden euron pääsylipulla pääsi tutustumaan museon perusnäyttelyyn sekä vaihtuviin näyttelyihin, jotka tällä kertaa olivat lasitaidetta ja japanilaista katumuotia.

Ensin ihmettelimme hienoja, luovia ja värikkäitä lasitaideteoksia teemalla Soodaa ja sirkushuveja. Ihan uskomattomia!

Museon toisessa kerroksessa olisi ollut myös työpaja, jossa olisi voinut askarrella esimerkiksi tuohisormuksen, korvakorut tai muuta mielenkiintoista. Olisi siellä voinut ottaa osaa vaikka kimppakirjontatyöhönkin istumalla hienolla tuolilla

tai jos olisi ollut arki, olisimme voineet esittää kiperiä kysymyksiä kansallispuvuista kansallispukukeskuksen tietopalvelulle.

Ensimmäisen kerroksen näyttelytilassa oli esillä japanilaista katumuotia ja cosplay-pukuja. Hienoja!

Kellarikerroksessa on museon perusnäyttely ja siellä hämärässä valaistuksessa ilman salamavaloa kuvaaminen oli haasteellista. Vanhojen käsitöiden ihailu vei meiltä paljon aikaa. Näyttelyssä oli niin paljon hienoa, ihmeellistä ja muistoja herättävää. Siellä olisi voinut myös kutoa kangasta ja neuloa yhteisöllistä kaulaliinaa.

Se saikin minut pohtimaan, että kun meidän murteessa kangaspuilla kudotaan ja puikoilla neulotaan, niin mitä kangaspuilla tehdään niissä murteissa, joissa puikollakin kudotaan...

Itse juutuin pitkäksi aikaa tuijottamaan "tunteella ja taidolla" tehtyjä Juhla Mokan vanhoja mainoksia. Ne olivat niin ihastuttavan nostalgisia!

Yhtä kiehtovia olivat vanhat ohjeet perheen äidille. "Toimessa oleva perheenemäntä voi järjestää toimensa seuraavasti: perjantai-iltana vaatteet kylmään liotusveteen, lauantai-aamuna ennen toimeen lähtöä vaatteet pataan hautumaan, lauantaipäivänä toimesta päästyä pesun loppuunkäsittely." Luojalle kiitos pyykkikoneesta!

Neulominen on ollut suomalaisen naisen ahkeruuden symboli. - Niinpä! Siksi tätikin vinguttaa neulepuikkoja innoissaan, vaikka ei sentään kävellessään kuitenkaan.

Perusnäyttelyssä oli esillä uudempiakin käsitöitä, joissa oli käytetty kekseliäästi vanhoja tai kierrätysmateriaaleja. Täkkitakkia en kuitenkaan itse tahtoisi ja vaikka karkkipaperikorsetti näyttikin makealta, sekin voisi olla melko epäkäytännöllinen...

Lopuksi kiersimme katselemassa käsitöitä ihmisen elämänkaaren varrelta. Näyttelyssä oli mm. villapaita, jossa oli paikka paikan päällä. Neuleella oli ihana tarina: tyttö ja poika kasvoivat yhdessä jossakin Suomenlahden saaressa ja heidän piti mennä isona naimisiin. Mutta poika joutui sotarintamalle ja sillä aikaa tyttö meni naimisiin toisen miehen kanssa. Naimisissa ollessaan tyttö neuloi lapsuudenystävälleen villapaidan, jota tämä käytti seuraavat viisikymmentä vuotta! Miehen sukulaiset antoivat miehelle uusia villapaitoja, että tämä voisi heittää puhkikuluneen paidan pois. Mutta mies vain käytti uusia paitoja paikatakseen vanhaa paitaansa. Hellyttävää!

Näyttely loppui kuten elämäkin kuolemaan ja hautajaisiin.

Tässä vaiheessa olimme jo lähdössä pois näyttelystä, mutta huomaisimmekin, että meillä oli vielä yksi nurkkaus katselematta. Siellä oli liinavaatteita, käspeittoja ja pyyhkeitä runsain mitoin.

Ennen museosta poistumista piti tietenkin kurkistaa vielä museokaupan tarjonta ja kuinka ollakaan... ostin pari korttia!

Poistuessamme museosta bussin lähtöön oli vielä reilu tunti. Päätimme etsiä kahvittelupaikan. Anttilassa oli kovin ystävällinen myyjä, joka huomasi että etsimme jotakin ja tuli kysymään, että mikä meiltä oli hukassa. Hän neuvoi meidät Konditioria Wilhelmiinaan, joka on sympaattinen kahvila Jyväskylän vanhimmassa talossa Nikolainkulmassa.

Kanarieskat olivat maistuvaiset, samoin tee, jonka päätin ottaa kahvin sijasta. Näillä eväillä sitä jaksoikin hyvin matkustaa takaisin kotiin ja normaaliin arkeen. Jyväskylähehkutukseni päättyy tällä erää tähän.

Made with love

"Lainahöyhenissä on musikaali, jossa on SUURI SYDÄN! Sen showmainen, hyräiltävä ja mieleen jäävä musiikki on ihastuttanut katsojia ympäri maailmaa. Sen inhimilliset tuntemukset: rakkaus, ystävyys, hyväksyminen ja humaanius ovat osoituksena tämän teoksen valovoimaisuudesta. Näyttävät tanssinumerot, silmiähivelevät puvut ja riemastuttava ote elämään takaavat nautinnollisen illan musikaalin ystäville! Lainahöyhenissä vie meidät Ranskan Rivieralle, St Tropez´n showmaailmaan. Georges (Jouni Innilä) on värikkään ja huomiota herättävän yökerhon johtaja, ja hänen puolisonsa Albin (Joni Leponiemi) on häikäisevä La Cage aux Folles´n dragtähti Zaza. Kun Georgesin entisestä elämästä tuloksena syntynyt poika Jean-Michel ilmestyy kotiin, ja kertoo rakastuneensa patavanhoillisen PPM:n eli Perinne, Perhe ja Moraali -puolueen edustaja Dindonin tyttäreen Anneen - on soppa valmis! Georgesin ja Jean-Michelin  täytyy saada Albin pois kotoaan, ja hälyyttää oikea äiti paikalle, kun Dindonit on kutsuttu vierailulle. Mutta yllätykset seuraavat toinen toistaan, kun kaikki ei menekään niin kuin on suunniteltu."

Nämä sanat ja toisen esitteen väite ratkiriemukkaasta musikaalista saivat minut varaamaan meille Jyväskylän viikonlopun perjantai-illaksi teatteriliput Lainahöyhenissä-musikaaliin. Teatterissa oli hyvät tilat ja toimivat käytännöt. Ihan kademielellä muistelin oman kaupungin ahtaita ja sokkeloisia teatteritiloja - Kisalinna ei ole paras mahdollinen, mutta ei Savonlinnasaliin siirtyminen ahtautta ja jonotusta poista.

Esitys oli ammattitaitoinen ja näyttävä ja ihan taatusti rakkaudella tehty. Silti nyt taas arvostan oman kaupungin muutamaa kaikkensa antavaa näyttelijää entistäkin enemmän. He kun tekevät jokaisessa esityksessä useita, loistavia rooleja ja kaikki lavasteetkin nyhjätään tyhjästä. Jyväskylässä oli hyvät näyttelijät, taitavat tanssijat ja avustajat. Kaikki toimi ja näytelmä oli hyvä, Silti en ollut ulos tullessani niin haltioitunut, kun monesti viime aikoina oman kaupungin teatteriesitysten jälkeen. Tai no - Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen ei ihan niin sytyttänyt... ehkä teatteritilan pitäisikin olla pieni ja intiimi, jolloin katsoja on niin lähellä tapahtumien keskipistettä, että on ikään kuin mukana tapahtumissa.

Ei jäänyt dragshow tai muu meno kummittelemaan uniin vaan yö nukuttiin hyvin ja sikeästi. Aamulla pomppasimme pirteinä pystyyn, aamupalalle ja vesijumppaan. Puolilta päivin matkustimme Linkillä jälleen keskustaan. Nyt olimme menossa Palviljonkiin Käsityömessuille.

Messuilla en kuvannut, vaikka kameraa mukana raahasinkin. Siellä oli sellainen tungos, ettei kuvaaminen olisi ollut helppoa. Enkä jaksanut kysellä kaikilta näytteilleasettajilta kuvauslupaa. Oli yksinkertaisempaa pitää kamera kassissa.

Ostoksia toki tein. Houkutuksia oli hirmuisesti, mutta onneksi en jaksanut lähteä kovin paljoa tavaraa kotiin kantamaan. Ostin koru- ja kassitarvikkeita, pikkuisen pussukan, kortteja ja kirjankin. Pellervo-lehden sain ilmaiseksi, tietenkin ajatuksena, että tilaisin sen myöhemmin itselleni. Vaan enpä taida...

Tuo kirja oli kyllä oikea hölmö älynväläys ja heräteostos. Messuilla oli pilvin pimein käsityökirjoja 10 €/kpl ja koska tiedän, kuinka hirveän kalliita käsityökirjat oikeasti ovat, tuli sellainen "pakko ostaa"-fiilis. Miksi sitten menin ostamaan juuri tuon, kun en oikeastaan koskaan nykyään ompele?!

Nuo pienet Made with love -sydämet ovat äärettömän sympaattisia ja ihania, joten en voinut olla ostamatta niitä. Sellaisen voi ilolla ommella omatekemään käsityöhön, jos sen antaa lahjaksi.

Messuravintolassa nautimme hyvää ruokaa. Tarjolla oli jänniä kuorineen paistettuja lohkoperunoita, kanafileitä ja vihanneksia sekä salaattia. Hyvin vatsa täyttyi. Mutta koska olin lukenut Ritan blogista herkkuja tarjoavasta Pannukakkutalosta, niin halusin ehdottomasti käydä testaamassa sen. Nälkä ei ollut sisään mennessä, mutta ei varsinkaan Pannukakkutalosta poistuessa. Listalla oli vaikka minkälaisia vaihtoehtoja suolaisesta makeaan. Äiti meni suoraan pöytään istumaan ja jätti valitsemisen minulle. Siispä tilasin hänelle pannukakun lakkahillolla ja jäätelöllä, itselleni sitruunalakritsakastikkeella ja jäätelöllä. Kun annokset tulivat, nielaisin... olivatpa suuret annokset! Mutta niin hyvää, että kaikki oli pakko syödä!

Joskus vielä kokeilisin mielelläni Pannukakkutalon suolaisia vaihtoehtoja.

Vatsat täysinä matkustimme jälleen Linkillä. Tällä kertaa hotellille päin. Hetken huilasimme, sitten vielä menimme saunomaan ja uimaan kylpylän puolelle. Oli meillä mukava ja tehokas päivä! Ei tarvinnut kauaa unta odotella!

Musta lammas ja vaalileipää

No niin. Eilen jo hehkutin, kuinka elämyksellinen pitkä viikonloppu meillä äidin kanssa oli Jyväskylässä. Lisää hehkutusta luvassa tässä jutussa.

Perjantaiaamuna lähdimme tallustelemaan pitkin katuja kohti keskustaa. Sää oli suosiollinen, sillä aurinko pikkuisen pilkisteli eikä sateesta ollut tietoakaan. Tuima viima tosin puhkui ja pöllytti katuhiekkaa, mutta pikkuasioiden ei pidä antaa haitata.

Kuten eilen jo kerroin, poikkesimme ensimmäiseksi korttiostoksille kortteilijoiden unelmakauppaan eli Harjun paperiin. Eilen raportoin jo postitetuista korteista, tässä loput:

Reipas kävely raikkaassa kevätsäässä sai matkantekijöillä nesteet liikkeelle ja piti pohtia, missä tähän vaivaan olisi kätevimmin löydettävissä helpotusta. Onneksi Jyväskylän kirjasto oli ihan kulman takana. Kirjastot ovat muutenkin mainioita paikkoja, mutta myös vessat ovat niissä poikkeuksetta siistejä ja kunnollisia. Monesti ne ovat käytössä aivan maksutta, mutta Jyväskylässä ovi avautui 20 sentin kolikolla. Hyvinkin kohtuullinen korvaus hädän hetkellä.

Kirjastossa oli heti ala-aulassa mainio nuorten taiteentekijöiden näyttely. Upeita töitä! Yhden nuoren taiteilijan työt sykähdyttivät erityisesti ja esikoinen arvannee syyn...

Kirjaston kahviossa oli hyvät ruoan tuoksut ja harkitsimme palaavamme sinne syömään myöhemmin. Hotellin tuhti aamupala painoi vielä vatsalaukuissa, joten heti ei ollut nälkä. Samalla ajattelimme tehdä kierroksen kirjaston tiloissa, sillä kirjastotäti on kirjastotäti lomallakin. No - lopulta emme ikinä ennättäneetkään kirjastoon takaisin. Onneksi edes "tiedon portaista" tuli napattua kuva.

Lopulta pääsimme perille varsinaiseen päivän tutustumiskohteeseen eli Toivolan vanhalle pihalle. Siellä meitä kiinnosti erityisesti Väinölän Luomutilan koju, sillä Hommantouhua-blogin puutarhuli on entinen työkaverini, joka on yksi parhaista tuntemistani asiakaspalvelijoista. Hän maamiehensä kanssa tekee mm. taidetta koivunrisuista, joita mm. vanhempani heille keräävät.

Pääsiäispihalla oli paljon nähtävää ja ihasteltavaa. Miljöö on upea keskellä kaupunkia ja yrittäjät ovat luoneet pihasta tunnelmallisen ja vetoavan. Mahtava paikka! Pihalla majailevat myös Toivolan vanhan pihan lampaat, tällä hetkellä vajaan vuoden ikäiset neitokaiset. Olivatpa sympaattisia määkijöitä!

Siinä vaiheessa kun avasin Lankakauppa TitiTyyn oven, tiesin olevani tekemässä virhettä. Oi mikä käsityöharrastajan aarreaitta!

Kotona on korit ja kaapit lankanyssäköitä pullollaan, joten yhtään mitään en tarvitsisi. Vaan olisi siellä ollut lankoja vaikka minkälaisiin projekteihin.

Lopulta sorruin ostamaan herkullisen värisiä bambulankoja ekologisiin tiskirätteihin. Myös uusia neulepuikkoja himoitsin, mutta onneksi järki voitti. Vaikka kuinka hienoja ovat nuo uudet koivuiset tai bambuiset tai jopa hiilikuituiset työvälineet, entiset metalliseni toimivat oikein hyvin. Vaan näyttää neulomisesta ja virkkaamisestakin olevan tulossa välineurheilua. Hurjasti on houkutuksia heikolle luonteelle.

Langat eivät olleet ainoat ostokseni Toivolan vanhalta pihalta, vaan ostin myös postikortteja (kuvissa jo eilen) sekä kauan harkitsemani avainkaulanauhan töihin.

Yhden pienen huoneen pienestä korista löytyi houkuttelevia pieniä korun osasia, joita ostin ajatellen keskeneräisiä lusikkakorujani. Katsotaan myöhemmin, yhdistyvätkö nämä pienet ihanuudet vanhoihin lusikoihin.

Pihan makasiinessa oli monenmoista houkusta myynnissä, mutta onnistuimme välttämään melkein kaikki kiusaukset olemalla harkitsevaisia ja tiukkoja. Mutta sitten löytyi vallan hauskoja käsintehtyjä suklaalevyjä. Näitä ostimme tuliaisiksi.

Tyytyväisenä kaikesta näkemästämme ja kokemastamme poistuimme pihan portista. Mutta vielä portilla meitä odotti yllätys. Vänkä polkupyörä etukoreineen oli tullessamme tyhjä,

mutta kun lähdimme, pyörän kori oli täynnä paperipusseja, joita ystävälliset nuoret naiset jakoivat markkinavieraille. Kas - pussillinen vaalisämpylöitä. Tokihan leipä kelpasi meille. Pussissa oli kolme maukasta jyväsämpylää, mutta ääntäni ei ehdokas saa. Ollaan eri vaalipiirissä ja muutenkin olen epäpoliittista vaalikarjaa. Äänestän kyllä, mutta en koskaan puoluetta vaan aina henkilöä. Mutta ei siitä tämän enempää. Jyväskylän reissusta sen sijaan riittää pureskeltavaa vielä muutamaankin postaukseen.