Valpurin päivänä

 

 

Mietin munkkien paistamista jo heti herättyäni, ennen kuin olin edes kömpinyt pois peiton alta. Munkit kuuluvat vappuun kuin nenä päähän, kulunutta vertausta käyttääkseni. Mutta olisiko järkevää käydä niitä paistamaan? Vaikka kuinka yrittäisi pientä taikinaa vääntää, munkkeja tulee kuitenkin koko kasa. JA kun Lotta-serkku kävi keskiviikkona, hän toi kahvipöytään munkit tullessaan. Munkkeja oli reilusti, monta rinkeliä syöjää kohti.

 



Lisäksi kuopus oli jo haaveillut mummolan simasta ja munkeista... Vieläkö näiden herkkujen lisäksi tekisin näitä sokerisia rasvapommeja itsekin?

Pohdinnan lopputulos oli, että tekisin!

Kävimme eilen ruokaostoksilla siinä automarketissa, jossa asioimme harvemmin. Margariinihyllyllä pyörittelin käsissäni munkkirasvapakettia, mutta päädyin kuitenkin jättämään sen hyllyyn ja ostamaan munkkien paistamiseen ihan tavallista rypsiöljyä. Paitsi että unohdin ostaa sen öljyn! Niinpä tänään piti vappuajelua harrastaa toiselle puolelle kaupunkia ABC-asemalle. Sielläkin oli kato käynyt ruokaöljyhyllyllä ja jäljellä oli vain oliiviöljyjä. Mitäs sitten...? Aikamme ihmeteltyämme löysimme kaupasta venäläistuotteiden hyllyn ja sieltä auringonkukkaöljyä. Kai munkit voi siinäkin paistaa?

Koska en halunnut tehdä tolkutonta munkkivuorta, tein pikkuruisen 2,5 desin taikinan. Yleensä teen aina vähintään litran hiivataikinat, joten tämä neljäsosan taikina tuntui ihan leikkitaikinalta. Siitäkin tuli 18 munkkia, jossa on 15 liikaa...

Siinä vaiheessa kun munkit valmistuivat, vatsa oli vielä killallaan päiväruoasta, joka oli possun sisäfilettä, perunamuusia ja amerikkalaisia vihanneksia. Silti oli pakko maistaa yksi munkki siman kanssa. Simaa juotiin häälahjalaseista.

NAM!

Jälkiä siivotessa kämmäilin ja sirottelin pöydälle runsaasti sokeria. No, menköön nyt vappujuhlinnan piikkiin!

Tässä vaiheessa kuulin, että kummityttö oli metsäretkellä Luotojärvellä. Heti alkoi omaakin metsävarvasta kutittaa armottomasti. Kuopus makasi pimennetyssä huoneessa migreenin kourissa, eikä jaksanut ajatellakaan mukaan lähtemistä. Mutta sanoi pärjäävänsä kotona, joten me sedän kanssa lähdimme vappuajelulle Luotojärven suuntaan.

Isäni oli levittämässä kuorikkeita marjapensaiden alle ja kanat olivat täysillä touhussa mukana. Pienet apulaiset... :)

Äidin kahvit juotuamme ja herkkumunkit syötyämme vetäisimme kumpparit jalkaan ja suunnistimme metsän kautta hakkuuaukiolle. Sieltä löytyi... tippaleipiä??

Sää oli leppoisa ja keli niin mukava, että kävelimme pitkin metsää vielä sienet saalistettuamme. Hirven papanoita oli läjäpäittäin vähän väliä, mutta olipa siellä sammaleella sellaisiakin jätöksiä, jotka näyttivät muroilta! Isä tunnisti ne teeren tai metson ulosteiksi. Hirvet olivat tehneet istutuksilla tuhojaan ja myyrien reikiä oli maassa siellä täällä.

Ruusu?

Luonnossa oli ihanaa. Kun pysähtyi kuuntelemaan, ei kuulunut mitään. Paitsi puron lirinää, tuulen huminaa ja lintujen liverrystä. Voimaannuttavaa!

Kesä on viittä vaille valmis. Ihan vielä ei koivuissa ole hiirenkorvia, mutta melkein...

Taivaita ei tähytty, mutta metsäretkeltä tultiin silti takaisin hyvän saaliin kanssa!

Olipas mukava vapun päivä! Kippis teillekin!