... ja suvi suloinen

Maailma on nyt niin hennon vihreä, kaunis ja raikas. Luonnossa voisi kulkea loputtomiin ihastellen kasvun käynnistymistä ja kuunnellen lintujen konserttia. Metsä ja luonto lataavat akkuja paremmin kuin mikään muu. Mutta on se ihan kummaa, miten nopeasti viikonloppu hurahtaa ja taas on työaamu edessä. Mutta tänään vielä nautittiin vapaasta olemisesta ja kesän lähestymisestä.

Setä ajeli aamulla hakemassa esikoisen eilisiltä riennoiltaan. Pikaisesti tehty esikoisen juhlakampaus oli kestänyt koko päivän ja oli vielä yön nukkumisenkin jälkeen edustuskelpoisessa kunnossa. Minä tein letitykset ja kuopus taiteili upean nutturan. Koska kampaus jäi kuvaamatta edellisenä päivänä, esikoinen vetäisi juhlamekon vielä päälleen ja korjasimme unohduksen tänään. Nuttura oli yön jäljiltä pitänyt kasata uudelleen, joten kuvissa ei ole se alkuperäinen luomus.

Kuvaussession aikana kuopus kerkesi punoa voikukista seppeleen.

Illasta ajelimme mummolan rantasaunalle kylpemään ja uimaan. Vesi järvessä oli edelleen hyvinkin raikasta eikä siellä pitkiä aikoja tehnyt mieli lillua. Mutta maisema oli taas niin kuvauksellinen!

Ja metsästäkin löytyi monen monta kukkaa!

Metsikössä vaellellessani muistelin Risto Rasan runoa

Antaisin sinulle kukan,

mutta täällä on niitä niin vähän,

vain oravalle marja ja ketulle leipä.

 

 

 

Huomenna onkin jo kesäkuu. Minulle tulee töissä taas uusia opastettavia, sedän työrytmiä muutetaan jälleen kerran, esikoinen lentää takaisin maailman ääriin ja kuopus astuu kesätyökenkiin. Elämä on...