Siivoten ja shopaten

Voihan kehvatsu, kuinka pitkiä ja puolitehoisia ovatkaan tädin lomapäivät olleet siksi, että taivaan hanat aukesivat maanantaina ja vettä on saatu pitkin viikkoa tasaisen varmasti. Aika monta to do -listan töistä olisivat vaatineet tai ainakin kaivanneet poutasäätä ja miksei myös aurinkoa. Kylmä ja märkä sää aiheuttaa ponnettomuutta ja aikaansaamattomuutta. Mieli askartelee vain niiden puuhien kimpussa, joiden tekeminen ei sadesäässä onnistu eikä houkuttele. Sateen sattuessa täti on vain käpertynyt sohvannurkkaan virkkuuksien kanssa tai pötkähtänyt pitkälleen sängylle kirja kourassa.

Mutta eilen aurinko paistoi! Sekös sai tädin miltei sekopäiseksi ilosta ja ihan samalla sekunnilla olisi pitänyt pistää mattoja pihalle, imuroida, luututa, pestä pyykkiä ja ikkunoita, kuopsutella kukkamaita, kääntää kasvimaata, jatkaa kesken jäänyttä leikkimökkiprojektia ja... ja... ja vaikka mitä! Olkoonkin päivä aurinkoinen, mutta tunteja ei ollut normipäivää enempää ja lonkkanivelet toppuuttelivat liikaa innostumasta. Eli oli pakko priorisoida, kuten hienosti sanotaan. Siis asiat tärkeysjärjestykseen tavallisen ihmisen kielellä.

Koska tälle päivälle oli suunniteltu humputtelumatka (oli  minulla ihan oikeitakin ostamisia mielessä), oli eiliselle pakko ottaa ykkösohjelmaksi kodin puunaus. Aamuvarhaisella jo kiikutin mattoja ja muita irtotekstiilejä ulkoilmaan raikastumaan.

Koska olin herännyt aikaisin, mattojen imuroinnin ja puistelun jälkeen kymmenen korvilla oli jo välipalan aika. Valosta valaistuneena kaivelin jääkaapista juotavaa hedelmää. Tällä kerralla Froosh-pullo oli pienempi kuin viimeiksi ja makukin oli mango & appelsiini. Tuoteseloste kylläkin kertoo, että 250 ml:n pullossa oli 1,5 omenaa, 3/4 mangoa, 1/2  banaania, 1 appelsiini, sitruunanmehua ja 1/2 passionhedelmää. Ihan hyvää. Mutta oli se isossa pullossa ollut sekoitus vielä enemmän suun mukaista.

Oi kuinka ihanan sininen voi kevättaivas olla vaahterankukkien takana!

Imuri oli paras kaverini pitkin päivää. Auringon paiste oli armoton ja paljasti monta laiminlyöntiä, joita piti pikimmiten paikata. Niin paljon lotrasin pesuainevesillä, että käsistä lähti viimeisinkin kosteus ja kämmenselät toimivat loistavasti raspina, niin karheat ne olivat. Juu - olen kuullut suojahanskoista, mutta ne ovat vauhdissa vain tiellä.

Pölyjen pyyhkimisen jälkeen pääsin sovittamaan amatsoninliljan pöydälle uutta kirppishankintaa. Ostin liinan kolmella eurolla Kympintorilta. Nyt on vaihtoliina tällekin pöydälle!

Loppujen lopuksi aika loppui kuitenkin kesken! Illalla olin ihan rättipoikki kaiken touhuamisen ja juoksemisen jäljiltä. Sauna virkisti sen verran, että jaksoin vielä yötä vasten täyttää voileipäkakun maustumaan. Täytettä tuli tehtyä taas moninkertainen määrä tarpeeseen nähden. Mutta keksin konstin, kuinka sen voi hyödyntää! Siitä kerron joskus toiste jossain toisessa postauksessa.

Kaaduin sänkyyn vähän ennen puolta yötä enkä tietenkään saanut heti unta. Mutta kun keksin, kuinka voin hyödyntää tämän päivän pitkät automatkat, olin saanut pohtimiset valmiiksi ja matkustin tyytyväisenä Höyhensaarille vain herätäkseni hetken kuluttua herätyskellon vaativaan meteliin.

Sedän ja kuopuksen kanssa lastauduimme Avensikseen ja auton keula kääntyi kohti Matkuksen ostos... paratiisia? Vai -helvettiä? Tänään siellä sattui olemaan kesän avajaiset ja väkeä oli liikkeellä kuin pipoa. Kaltaistani metsäläistä moinen tungos melkein ahdisti, mutta sitten ryhdistäydyin enkä enää välittänyt ohitseni rynnivistä, tönivistä ja päin kävelevistä kanssakulkijoista. Minulla ei ollut kiire, eikä minun tarvinnut hermostua, vielä vähemmän paeta tai pyydellä anteeksi olemassaoloani, joten jos jollakulla muulla pinna kiristyi, niin ihan vapaasti!

Koska mielenkiinnon kohteet kolmella reissaajalla kummasti eroavat toisistaan, teimme sopuratkaisun. Setä kierteli itsekseen ja me kuopuksen kanssa vietimme laatuaikaa keskenämme. Kuopus löysikin mukavasti uutta kevätgarderobia. Luulin ensin, että minulle ei löydy mitään kuitenkaan kaikesta ennakkosuunnittelusta huolimatta, mutta huoli oli turha.

Ihan ensin kävimme Clas Ohlsonilla, sillä sedällä oli sinne asiaa. Mekin kuopuksen kanssa menimme ihmettelemään, että mikäs kauppa se tämmöinen on, kun emme olleet siellä ennen käyneet. Rakastuin siellä keittiövaakaan. Nii'in. Vaakaan. Se oli niin houkuttelevan näköinen ja kauniin värinen ja se huuteli hyllystä, että haluaisi muuttaa meille. Olin kovana, enkä sortunut houkutukseen, vaikka entinen keittiövaakani on yli 20 vuotta vanha ja sen kuppi on kulunut ja värjääntynyt ja huolestuttavasti halkeamassa.

Kun ostoskeskuksen puoli oli kutakuinkin tarkastettu, suuntasimme ihmemaa Ikeaan. Mutta koska aamupalasta oli jo aikaa eikä Varkaudenportin sydänmunkki ja kahvikaan

nälkää pitäneet loitolla, päätimme lounastaa Ikean ravintolassa. Saman päätöksen oli tehnyt noin miljoonakolmesataaneljäkymmentäneljätuhatta viisisataaseitsemänkymmentäkahdeksan ihmistä.

Varkaudenportin huoltoaseman kahvilasta on kyllä kerrottava, että siellä ei ollut ollenkaan riittävästi henkilökuntaa töissä. Kahvijonossa oli koko ajan hämmentävän paljon väkeä ja siellä on systeemi sellainen, että täysi tarjotin pitää kantaa muutaman metrin päähän kassalle. Normioloissa ei kummoinenkaan suoritus. Tänään meillä oli tarjottimelle lastattu kaksi kahvia, yksi lasipullossa ollut mehu ja sitä varten juomalasi, yksi lasillinen vettä, kaksi sydänmunkkia ja toscapulla. Olin ottanut tarjottimen nopeasti käsiini sormien varaan. Kun kassajono ei vetänyt ollenkaan ja jonotusta oli jo kestänyt luvattoman kauan, huomasin sormieni käyvän tärisemään. Aikani seurasin tilannetta huolestuneena ja lopulta pyysin setää auttamaan, että sain tarjottimesta otteen koko kädellä. Huh, onneksi en pudottanut mitään! Kun lopulta saimme ostokset maksettua, kahvi oli jo niin jäähtynyttä, että kai se kävi kauneuslääkkeestä. Ainakin väittävät, että kylmä kahvi kaunistaa. (Tähän sanoisi appivainaa, ettei sekään ihmeisiin pysty...!)

Ikean jono veti hyvin kaikesta kansanpaljoudesta huolimatta. Laskin entten tentten lihapullien ja perunamuusin sekä kasvispullien, vehnänjyväpilahvin ja paholaisen hillon välillä. Lopulta rohkeana naisena päätin maistaa hurjalta kuulostavaa hilloa sekä pilahvia, joka myös oli uusi tuttavuus. Tuhlasin vielä jälkiruokaankin eli marjarahkaan. Annos ei ollut hinnalla pilattu, sillä pääruoka maksoi 3,95 ja jälkiruoka 2,50. Hyvältä maistui ja vatsa täyttyi!

Kuopus söi lohta ja vihannesröstiä sekä jälkiruoaksi sydämen muotoisia vohveleita hillon ja vaniljavaahdon kera. Setä ei halunnut Ikean pöperöitä joten hän seikkaili itsekseen etsimässä evästä. Eli siitä en osaa nyt kummemmin raportoida.

Täydellä vatsalla oli hyvä lähteä ostoksille. Olin haaveillut metallihyllyköstä ulkokäyttöön, samoin parista houkuttelevasta tuolista sekä saman sarjan pöydästä. Hyllykkö osoittautui mahdottomaksi kuljettaa henkilöautolla ja pöytäryhmän pöytä oli liian suuri ajattelemaani tarkoitukseen. Pitkällisen harkinnan jälkeen ne jäivät kaikki kauppaan. Harmi. Mutta ei ole järkeä ostaa sellaista, joka ei lopulta ole sopivaa.

Ikean kierroksen jälkeen palasin vielä Clas Ohlsonille... ja Varkaudessa poikkesimme Prismaan, sillä muistin että äitini äitienpäivä oli vielä viettämättä ja huomiseen kokkailuun tarvittavista raaka-aineista puuttui niin purjo kuin herneenversotkin.

Eli ostoksia oli monta kassillista. Tässä minun ostokseni:

Äidille on aika melkoisen vaikeaa hankkia lahjoja. Siis ihmiselle, jolla on jo kaikkea ja jos hän jotain tarvitsee, sen hän ostaa itse. Mutta päädyin muistamaan pienesti eli vaaleanpunaisella marketalla, kukkakorilla, istutuslapiolla, oksasaksilla ja suu makeaksi Geishalla.

Kuopukselle on jo kauan ollut hakusessa päiväpeite 120 cm leveään sänkyyn. Mieleistä ei vain ole löytynyt. Tänään teimme villin ratkaisun eli ostimme parivuoteen tuplatäkin päiväpeitteen virkaa hoitamaan. Samalla shoppailimme pari jättityynyä ja niihin päälliset, että sängyssä saa paremman lukuasennon.

 

Kuopus ihastui hassuihin servetteihin ja kysyin, josko hän haluaisi sellaiset syntymäpäivänsä kahvipöytään. Halusihan hän! Värikkäät eläinservetit 18-vuotiaan kekkereillä on melko vänkä ratkaisu.

 

Tarjotinhyllyllä ihastuin isoon peltitarjottimeen, jota ajattelin mainioksi ison kakun alustaksi. Joopa! Kakku mahtuu hyvin, mutta tarjotin ei mahdu jääkaappiin! Että se siitä hyvästä ideasta.

 

 Mitäs varten minä sinne ensimmäiseen kauppaan sitten palasin? No, hakemaan sen vaa'an tietenkin! Se ei jättänyt rauhaan ja kun huomasin, että ostokseni olivat kovin kohtuulliset, päätin antaa kiusaukselle koko käden. Eli ostin vielä pursotussetin peltirasiassa ja uuden pulloharjan. Vaakasta olin niin iloinen, että melkein leijuin autolle takaisin... ja tunsin itseni ihan höpsöksi.

Vaakan kanssa piti kotona vähän askaroida, että sen sai koottua. Onneksi on ruuvimeisselit!