Levoton sielu levottomassa ruumiissa

Kun kaksi viikkoa sitten jäin lomalle, keksin niin paljon projekteja ja tekemistä, että varmasti kiirettä piisaisi, enkä ehtisi käydä pohtimaan syntyjä syviä. Loma meni lennossa ja lomalukemiseksi varaamani kirjat odottavat yöpöydällä koskemattomina enkä edes lehtiä ole saanut luettua pintapuolista selaamista lukuun ottamatta. Kevät juoksuttaa eikä mihinkään jaksa keskittyä.

Yhä lukematta, vaikka on tainnut jo uudetkin numerot ilmestyä...

Nyt iloitsen vapaasta viikonlopusta. Tosin eilen illalla laitoin kännykkään herätyksen, ettei hyvä vapaapäivä kuluisi hukkaan nukkumalla. Tälle päivälle oli nimittäin kaupungissa tapahtumia enemmän kuin kohtuullista ja lisäksi halusin nytkäyttää eteenpäin muutamaa omaa projektia.

Kahdeksan korvilla hyppäsin fillarille ja polkaisin Agrimarketiin. Mutta voi. Se aukesi vasta yhdeksältä, joten enpä viitsinyt jäädä odottelemaan reilua puolta tuntia. Prisma oli jo auki ja sielläkin kesäpihalla luullakseni tarjolla kaikenlaista. Agrimarketin lenkki ei suinkaan ollut turhaa ajelua, sillä bongasin ojan pientareelta iloisena loistavat rentukat.

Prisman kesäpihalta lastasin koriini pensas- ja kirsikkatomaatin taimet, kurkkuamppelin ja kanankakkapussin. Kassalla hämmästyin hintaa. Avajaisten kunniaksi oli vielä voimassa 15 prosentin alennustarjous ja näistä tuotteista sen sai kaikista. Pyörän kyytiin ei suuria lasteja saa lastattua, muuten olisin jatkanut ostoksia saman tien.  Mutta näine saaliineni pyöräilin kotiin.

Multasäkit on hankittu jo aiemmin odottamaan istutuspäivää.

Säätiedotus oli luvannut tälle päivälle kurjaa keliä ja vesisadetta. Aamusta saakka oli kuitenkin kirkas auringonpaiste, vain navakka, puuskittainen tuuli riepotteli niin pyöräilijää kuin myös myöhemmin pyykkien ripustelijaa. Koska oli kaunista, nappasin muutaman kuvan pihan kukkasistakin.

Nämä tulppaanit hämmästyttivät puhkeamalla kukkaan ensimmäistä kertaa vuosiin.

Yksi päivän monista tapahtumista oli entisen aikuiskoulutuskeskuksen, nykyisen Kurssipesän (miksi ihmeessä liittäisin tuohon nimeen puoliväkisin etuliitteen kon- ?) tilojen esittely ja muut tapahtumat tiloissa ja piha-alueella. Koska siellä oli ollut pöytiä vuokrattavana kirpparin pitoon ja kuulin, että useita myyjiä oli tulossa paikalle, pinkaisin katsomaan, mitä aarteita siellä oli kaupan. Ja olihan siellä!

Parisängyn päiväpeitto 2 €.

Avainkaappi 2 €.



Kaksi Tupperwaren (tai kipporvaaran, kuten ystäväni mies mainiosti ilmaisee) kannellista kippoa ja sitruspuristin yhteensä 5 €.

Tässä vaiheessa kuopuskin oli jo herännyt ja mietimme yhteistä tekemistä. Haapakalliossa Niskavuoren portilla olisi ollut kasvienvaihtopäivä ja kirpputori, mutta sinne on 9 kilometrin matka. Yksikseni olisinkin voinut sinne polkaista, mutta kuopusta tapahtuma ei kiinnostanut. Torillakin oli tapahtumia ja kirpparipöytäämme piti käydä järjestelemässä, joten päätimme pyöräillä keskustaan. Torilla ei loppujen lopuksi ollut mitään meitä kiinnostavaa ja oma kirppispöytä oli nopeasti siivottu.

Taito Shopilla olisi Rintalan näyttely, mutta sinne ehtii myöhemminkin. Linnalassa olisi ollut kierrätysmuotinäytös ja tuunauspäivä, mutta loppujen lopuksi emme ehtineet sinnekään. Meillä oli nimittäin nälkä.

Tovin tuumailtuamme suuntasimme kulkumme tuttuun ja turvalliseen pitseria Caperoon. Repäisin, enkä tilannutkaan tavanomaista Gorgonzola-pitsaa vaan pastaa pestolla, sipulilla, oliiveilla ja fetalla. Kuopus tilasi fetapitsan. Niin siis jo vähitellen valmistauduimme Kreikka-leikkiin, josta kerron myöhemmin.

Iiik, miten ihania tyynyjä siellä Caperossa onkaan!

Caperon vieressä on Suomalainen kirjakauppa ja avoin ovi imaisi meidät sisään. Hups... siellä olikin meneillään kirjailijavieraiden haastattelu. No, katselimme tarjontaa ja kuuntelimme samalla Satu Piispa-Hakalan, Pasi Luhtaniemen ja Matti Rautiaisen jutustelua. Kuopus sai kemian ja ruotsin kertauskirjat ja minä sain järkyttävän edullisen Teemakakut arkeen ja juhlaan -kirjan sekä Jussi Adler-Olsenin Pullopostia -pokkarin.

Kun selvisimme ulos Suomalaisesta, alkoi se ennustettu vesisade. Siis kiireesti pyörän selkään ja vinhaa vauhtia kohti kotia. Vaan hetkinen! Eikös vain rinnakkaisväylän kevyenliikenteen väylän vierellä patsastellutkin valkoposkihanhipariskunta tyynen viileänä. Kriiik, jarrut pohjaan ja kuvaamaan! Tosin pariskunta ei olisi filmaajasta välittänyt. Pyrkivät kääntämään selkänsä ja pyrstösulkansa kohti kameraa ja lopulta pitivät minua kai liian tuttavallisena, sillä suuntasivat uimasille.

Kotipihaan päästyämme sade oli jo tauonnut, mutta hyytävän viileää oli ulkoilla. Päivällä avoimena rehottaneet tulppaanitkin olivat supistaneet kukkansa nupulleen.

Kylmyys ei tätä tätiä lannistanut, vaan vetäsin jalkaan lämpimämmät housut ja päälleni toisen paidan ja sitkutin pyörän jälleen kerran kohti Prisman kesäpihaa. Ajattelin käyttää hyödyksi 15 prosentin alennuksen ja ostaa ainakin osan kesäkukista. Niin teinkin. Mutta kukista lisää tuonnempana.

Kotona hörppäsin pikaisesti kahvit naamariin ja painelin jälleen pihalle puuhaamaan. Naapurien kanssa jutustelun lomassa sain aikaiseksi monta hommaa. Mm. tein tomaatintaimille pedin ja istutin ne paikoilleen.

Ensin astian pohjalle kiviä salaojaksi..

sitten vielä mulloksen keskelle kanankakkakaivanto.

Näitä rakeita sain viime kesänä kylkiäiseksi ruukkuostoksista. Rakeet jäivät käyttämättä vuosi sitten. Eikä noita nytkään ollut ollenkaan riittävästi.

Salaojakiviä etsiessäni löysin yhden sydämellisen

Istutuspuuhia tehdessäni kuopus tuli katselemaan ja kyseli samalla, että joko tehtäisiin ruokaa. Ja lämmitettäiskö sauna? Ilta oli jo pitkällä, joten vastaus kysymyksiin oli  myöntävä. Mutta niin on pitkällä tämä postauskin, joten pistänpä pillit pussiin ja jatkan toiste.

Hyvää helluntaita ystävät hyvät!