Sinisiä ajatuksia ja hämmentävää aineistoa

Postinkantaja on joutunut näköjään kantamaan selkä vääränä postia meille. Eilen löytyi postilaatikosta iso ja muhkurainen kirjekuori. Tänään laatikossa oli pakettikortti... kun tallustelin Shellille (asiamiesposti) lähetystä lunastamaan, sattui kassalle tuttu tyttö, joka arveli hyllyistä löytyvän minulle toisenkin lähetyksen. Niin löytyikin. Mitenkäs tädille tällainen lahjussuma on siunaantunut? Eihän tänään ole merkkipäiväkään...

Vaan kyllä ne ystävät tietävät. Nimittäin sen, että ensi viikolla on taas vuosi vierähtänyt edellisestä vanhenemispäivästä. Muistaminen tuntuu mukavalta, vaikka vanheneminen hirvittääkin. Mutta toisaalta ikä on vain numeroita ja ihminen on juuri niin vanha kuin tuntee olevansa. Ja kotosen tätihän on ihan nuori hupakko! Joka tapauksessa suuret kiitokset lähetysten postittajille!

Vaikka varsinainen syntymäpäivä on vasta ensi viikolla, avasin lähetykset jo tänään. Mietin kyllä, pitäisikö odottaa oikeaan päivään, mutta sitten päädyin tutkimaan yllätyspussit saman tien.

Kirjekuoren päällä oli aiheellinen varoitus.

Kuoressa oli hirmuisen isokokoinen ja paljon vaivaa vaatinut, itse askarreltu onnentoivotus. Ihan menin sanattomaksi! Kiitos yllätyksestä ex-työkaveri -Jennille!

Sitten kurkistin laatikkoon, josta ennätti tulla ilmoitus kotiin. Mitähän sieltä mahtoikaan löytyä...

Tässä vaiheessa näytti siltä, että löytyi materiaalia uusiin käsitöihin...

Wohoo! Aivan ihana Lankakauppa TitiTyyn Licence to knit -kassi! Nyt minulla on reissuja varten kässäpussi eikä tarvitse lankoja ja puikkoja kuljetella muovipussin uumennissa. Kiitos blogikaveri Ritalle!

Kortissa muistutettiin, että täytyy muistaa rauhoittua hetkeksi miettimään sinisiä asioita ja paketti olikin koottu sinisellä teemalla. Tykkään sinisestä ja varsinkin Fazerin sinisestä! Ja erityisen ihastunut olen luonnon sinisiin hetkiin.

Oli kuin jouluna ja vielä oli yksi lähetys tutkimatta. Pussin sisältä löytyi kauniisti paketoitu paketti...

... jonka sisältä löytyi...

makeita onnentoivotuksia ja terveiset postimuseosta. Kiitos kortti- ja reissukaveri -Outsalle! Olen heikkona peltipurkkeihin, ja niitä on jo kotona moneen lähtöön. Tällaista ei ollut ennestään, vaikka esikoinen joulun alla haaveili ja huokaili kaupassa rasian ihanuutta. Olin esikoisen kanssa täsmälleen samaa mieltä, mutta pihiys iski ja rasia jäi kaupan hyllyyn. Vaan nytpä olen sellaisen onnellinen omistaja!

Tänään oli vapaapäivä ja olin suunnitellut siivousta. Sauna- ja pesuhuoneremontti on edelleen vaiheessa, joten luovuin suurisuuntaisista siivoussuunnitelmista ja puunasin vain pari kaappia.

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja patikoitsin keskustaan tutkailemaan kirppareiden tarjontaa. Kävin neljällä kirpparilla, mutta vain ensimmäisellä tein ostoksia. Kympintorilta löytyi ensin L. M. Montgomeryn kirja Vanhan kartanon Pat pokkariversiona vain viidelläkymmenellä sentillä. Sitten bongasin valkoisen, käyttämättömän oloisen H&M:n puuvillaisen hameen, jonka aion viskata pesukoneeseen värinapin kanssa kunhan meillä on taas pesutilat käytössä. Hame oli edullinen, se maksoi vain euron. Vielä löytyi kaksi roosavalkoista Pentikin tablettia, 1 €/kpl. Toisessa on tahra, mutta otin riskin ja toivon, että se lähtee pesussa pois. Löydöt jäivät kuvaamatta, mutta niihin varmaankin palaan myöhemmin.

Kotona kokkasin pikaisesti spagettia ja jauhelihakastiketta päästäkseni leipomaan kylläisenä. Leivoin mikalö-muffinsseja, siis mitä kaapista löytyy -muffinsseja. Meillä oli hedelmäkulhossa viittä vaille nahistunut sitruuna ja kuiva-ainekaapissa turkinpippurirouhepussin pohjalla jämät. Sekoitin sutjakasti kuivat aineet (3,5 dl vehnäjauhoa, 2 dl sokeria, 2 tl leivinjauhetta ja 2 tl vaniljasokeria), lisäsin 2 kananmunaa, 100 g voita sulatettuna ja desin vedellä laimennettua sitruunamehua ja hämmensin seoksen sileäksi. Sitten vielä turkinpippurirouhe sekaan, taikina muffinivuokiin ja uuniin paistumaan 200 asteeseen 15 - 20 minuutiksi. Hyviä tuli!

Tarkoitus oli leipoa samoilla lämpimillä vielä täytekakkupohja, mutta leivinjauhe loppui muffinitaikinaan. Kiskasin siis lenkkarit jalkaan ja kipaisin ensin postissa hakemassa nuo jo raportoidut paketit ja sitten K-supermarketista puuttuvan leivinjauheen sekä tarjousruusuja.

Päivittäinen Emmerdale-annos lähestyi jo. Vatsaahan ei tuo saippuasarja täytä, joten tekaisin telkkarintöllötyseväät. Karjalanpiirakan päälle lämminsavulohta ja keitettyä kananmunaa, jälkiruokaherkuksi maistelin sitruunamuffinia. Sen verran vain olin aikaisessa eväineni, että televisiosta tulikin vasta Kauniit ja rohkeat, jonka henkilöistä en enää ole lainkaan selvillä... Brooke sentään oli vanhoja tuttuja jäljellä. Kun odotettu Emmerdale vihdoin alkoi, eväät oli jo syöty. No, pystyinpähän paremmin keskittymään ohjelman seuraamiseen!