More incrediblerer

Koko viikko yhtä juhlaa. Onnittelukortteja on pukannut tulemaan monena päivänä ja onnea on tullut koko vuoden tarpeiksi. Mukavaa!

Tällä viikolla ja etenkin tänään säiden haltijalla on ollut vaikeuksia hallita säätiloja. Räntää, rakeita, vesisadetta ja auringonpaistetta on saatu saman tunninkin sisällä kiihtyvällä tahdilla. Nyt ulkona paistaa aurinko, mutta taivas on uhkaavan tummanpuhuva. Ukkosmyrsky se tästä vielä puuttuisikin!

Eilen aamulla näytti tältä:

Vaikka ulkona talvi ei malta päästää valtikkaa käsistään, sisällä pikkuruiset taimet ponnistelevat kohti kesän loistoa. Tomerat tomaatin alut pääsivät uusiin purkkeihin jo aiemmin. Nyt hentoiset neilikan alut alkaisivat vaatia samaa operaatiota.

Eilisen lumisena aamuna töihin lähtiessäni säikäytin ulko-oven takana päivystäneet oravan pojat pahanpäiväisesti. Sukkana singahtivat matkan päähän ja jäivät siihen närkästyneenä tuijottamaan. Rappusella vain näkyi suloiset pienet tassun jäljet, jotka olisin mielelläni ikuistanut valokuvaankin, ellei olisi jo ollut kiirus työmaalle. Sinne mennessäni raahasin repussa mukanani silitysrautaa ja muovipusseja.

Työpäivän jälkeen astelin taas innokkaana Taito Shopille askartelemaan. Hullunkurinen juttu, mutta olin ihan yli-innokas ja olin paikalla tikkana yli tuntia ennen kurssin alkuaikaa! Mitäs menevät muuttelemaan kurssien alkamisaikoja! No, olihan kurssin alkamisaika tosin ollut kaikissa esitteissä nähtävillä, mutta joku vain oletti...

Oli siellä onneksi toinenkin, joka ei ollut osannut lukea esitettä. Eikä Teija hätkähtänyt, vaan saimme käydä toimeen heti. Se olikin hyvä juttu, sillä minulla oli illaksi vielä muutakin puuhaa kuin muovipussien silittäminen. Eli kurssin aiheena oli kierrätys ja muovipussien uusiokäyttö.  Kun useampia muovikerroksia silitetään leivinpaperien välissä kiinni toisiinsa, siis yhteen, saadaan aikaiseksi tukevampaa ja vahvempaa materiaalia vaikka pussukoihin tai laukkuihin.

Silitin kiireellä kaikki mukanani olleet muovipussit. Ensimmäinen veti herkästi liian kurttuun, mutta onneksi materiaali on ilmaista.

Tuo vaaleapohjainen pussi siis rypistyi vähän liikaakin, mutta alla oleva musta Doris-pussi onnistui jo paljon paremmin. Kaikkein parhaiten onnistui vihoviimeisenä silittämäni askartelukauppa Charlotan pussin silittäminen kiinni jätesäkkiin. Jätesäkkiin siksi, ettei muuta materiaalia sattunut mukaan ja jollakin piti muovia vahvistaa.

Nyt olisi materiaalia kierrätysaskarteluihin, mutta ompelukoneen kaivaminen esille ja käyttöönotto on kurja homma. Ompeleminen ei ole mielipuuhiani, vaikka aikoinaan olen ommellut paljonkin. No, ehkäpä tässä jonakin päivänä sekin ihme nähdään, että saan jalostettua nämä askartelut valmiiksi saakka.

Kurssilta oli hoppu kotiin, koska halusin leipoa täksi päiväksi töihin gluteenittomia kuppikakkuja. Meillä oli taas kerran ihanan ihmisen läksiäiset. Tällä kertaa hyvästelimme nuoren naisen, joka teki seitsemän kuukauden ajan hyvää työtä projektimme kimpussa.

Googlettelin gluteenittomien muffinien ja kuppikakkujen ohjeita, mutta oikein mikään ei napannut. Monen mutkan kautta löysin Rakkaudella, Paula -blogin yksinkertaisen ja herkulliselta kuulostavan minikakkujen ohjeen. Sovelsin sitä vähän ja tein näin:

Gluteenittomat minikuppikakut

150 g voita
3,5 dl sokeria
4 munaa
3 dl appelsiinimehua
250 g lime-valkosuklaarahkaa
4 tl vanilliinisokeria
4 dl gluteenittomia jauhoja
2 dl perunajauhoja
3 tl leivinjauhetta

Purista appelsiinimehu. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat joukkoon yksitellen voimakkaasti vatkaten. Lisää rahka sekä appelsiininmehu ja kuivat aineet varovaisesti taikinan joukkoon.
Jaa taikina vuokiin. Näin isosta annoksesta sain 48 pientä kakkusta.
Paista 200 asteessa uunin keskiosassa noin 12 - 15 minuuttia.

Minulle kävi niin, että kakkuset kohosivat hienosti, hyvä että vuokien reunat riittivät. Mutta kun olin ottanut kakkuset pois uunista ja käänsin niille selkäni, kaikki lätsähtivät puoleen mahtavuudestaan. Luulin jo, että koko juttu meni myttyyn. Mutta kun paistokset olivat jäähtyneet, maistelin yhden ja totesin, että ovat hyvinkin syötäviä.

Koska en erityisesti pidä voikuorrutteesta, sovelsin kuorrutettakin:

1 rasia appelsiinituorejuustoa (Viola Eila)
0,5 rasiaa maustamatonta tuorejuustoa
3 rkl säilöttyjen mandariinien lientä
500 g tomusokeria

Vatkataan sekaisin.

Tarkoitus ei ollut tehdä noin suurta kuorruteannosta, mutta koska mittasin lientä reilulla otteella, piti tomusokeria laittaa myös reilusti. Silti kuorrute jäi löysähköksi, eikä voinut kuvitellakaan sen pursottamista. Siispä lapoin lusikalla kuorrutusta kuppeihin ja ripottelin strösseleitä päälle. Lopputulos ei ollut ollenkaan niin kaunis, kuin oli etukäteen kuvitellut, mutta leivonnaiset kuitenkin saivat kehuja kahvipöydässä. Panostin kattaukseenkin, sillä raahasin jalallisen lasilautasen lasisine kupuineen tarjoiluastiaksi ja somistin sen kakkupaperilla. Kuvaahan siitä ei tietenkään ole... on vain näitä alkuvaiheen viritelmiä kuvattuna.

Koska en viikolla ennättänyt postailla, keskiviikon kirpparilöydötkin ovat raportoimatta. Pikaisesti kipaisin siis katsastamassa Kympintorin tarjonnan ja poimin pöydistä mukaan hauskan, napakan puuvillakankaan (oli olevinaan kappakangas, mutta ei siitä verhoa meillä tule), pienen pussukan ja peltisiä piparkakkumuotteja askartelutarkoituksiin. Kaikki yhteensä maksoivat 6,50 euroa. Ei mitenkään hirveän halpaa, mutta ei nyt toisaalta aivan hirveän hintaistakaan.