Kohtuus kaukana

Kotosen tädillä on sellainen epätavallinen ja omituinen vaiva, että välillä iskee ihan hillitön tarve tehtailla kakkuja. Eikä mitään nyhveröitä kuivakakkuja vaan ihan kunnon täytekakkuja ja makealle vastapainoksi muhevia voileipäkakkuja. Vaivaan ei ole muuta lääkettä kuin käydä tuumasta toimeen.

Jo ennen pääsiäistä sain päähäni pinttymän, että pitäisi kokeilla appelsiinia kakussa. Oikeastaan tämä tuuma on muhinut nupissani jo jostain vuoden alkupuolelta saakka. Ensin tuumailin, että yrittäisin ihan itse keksiä uuden reseptin, mutta sitten kuitenkin törmäsin Internetin ihmeellisessä maailmassa niin hyvältä kuulostaneeseen kakkureseptiin, että se oli laitettava testaukseen.

Lähdin toteuttamaan tätä unelmaa vähän eri järjestyksessä kuin ohje neuvoi ja kuorin, paloittelin ja nyljin ensin appelsiinit. Siinä touhutessani onnistuin roiskimaan appelsiininmehua ympäriinsä. Eli ikkunanpesua olisi taas kerran tarjolla, kunhan vain saisin sen sopimaan päiväjärjestykseen.

Ihmeen hyviä ja mehukkaita sitruksia onnistuinkin saamaan läheisestä K-kaupasta. Reseptiin piti laittaa kaksi appelsiinia. Koosta ei ollut mitään puhetta, joten laitoin suurimman ja pienimmän.

Appelsiinin "nahkat" ja mehevät palat.

Raadeltuani appelsiinit toteutin reseptiä ohjeen mukaan ja kippasin Jaffa-keksit monitoimikoneen kulhoon jauhautumaan mössöksi.

Keksimössöön sekoitin 50 grammaa sulatettua voita ja painelin tahnan irtopohjavuoan pohjalle. Seuraavaksi piti sulattaa 6 palaa valkosuklaata ja levittää se pohjan päälle. Tämä oli kyllä tämän reseptin omituisin neuvo! Kuudesta palasta tuli niin olemattoman vähän sulaa suklaata, että en alkuunkaan käsitä, kuinka sen olisi saanut tasaisesti riittämään koko pohjan peitoksi. Niinpä sulatin vielä kahdeksan valkosuklaapalaa ja silti pohjan päällä oli vain kuvan mukaisesti kuorrutusta:

Muuten reseptin seuraaminen ei tuottanut tuskaa vaan homma oli selvä kuin pläkki melkein käden käänteessä.

Kakun olisi pitänyt hyytyä jääkaapissa yön yli, mutta koska tein sitä jo aamupäivällä, otin tekeleen koristeltavaksi vielä samana iltana. Koristeluun olin varannut säilöttyjä mandariinilohkoja, valkosuklaata ja appelsiinisuklaata.

Tässähän ei siis ollut vielä mitään kohtuutonta.... mutta siinä on, että tämä appelsiini-valkosuklaakakku oli KOLMAS tänään valmistunut kakku eikä meille edes ole mitään vierastulvaa tulossa. Isä ja äiti tulevat huomenna käväisemään, mutta jotenkin epäilen, että suurin syömisurakka jää kuitenkin omalle perheelle.

Ensimmäisenä aamulla valmistui jo eilen valmisteltu voileipäkakku. Sen jämäpalathan vein jo eilen mummolaan kanoille. Hupsis, tuli tehtyä melkoisen kokoinen kakku... siihen upposi melkein kolme paahtoleipää ja mukavasti muitakin aineksia. Mutta eipähän lopu kesken, ha hah. Niin iso se on, että alustaksi ei löytynyt muuta kuin tympeä sininen muovitarjotin!

Yritän sinnikkäästi tyhjentää pakastimien sisuksia. Siksi otin jo viikolla rasiallisen omenasosetta sulamaan kakun täytteeksi. Perjantaina paistoin kakkupohjan ja eilen täytin sen. Tänään kaivoin pakastimesta kauniita vadelmia, jotka pääsivät kakun pinnalle raikkaaksi koristeeksi. Kermapursotukset reunoihin ja ripsaus suklaamuruja pinnalle. Kotosen sedän mieleinen kakku oli valmis maisteltavaksi!

Koko päivä ei sentään mennyt kakkutalkoissa herkkuja tehden ja maistellen, vaan pistäydyimme sedän kanssa ostamassa kaupasta uudet haravat ja minulle myös uudet työhanskat.

Pistettiin hanskat ja haravat heilumaan keveästä kevätsateesta huolimatta ja niin vain  pihan ilme koheni kummasti. Parasta oli, että saatiin kuopuskin mukaan kuopsuttelemaan. Kolmeen pekkaan työ joutui ripeästi ja roskakasat kasvoivat. Kunhan poutaantuu, sullotaan jätteet säkkiin ja kuskataan ne pois tontilta. Kaatopaikalla lienee tulossa taas sellainen puutarhajätteen jättöpäivä tai -viikko, jolloin tuollaisesta "ongelma"jätteestä pääsee kätevästi eroon.

Reippaan puutarhapuuhailun jälkeen posket punaisina oli mukava nauttia herkkukahvit. Nyt ulkona ropiseekin vettä sillä vimmalla, että oli tosi hyvä, kun saatiin haravointihomma tehtyä pienemmän sateen aikana. Toivottavasti vain tuuli malttaa olla pahemmin puhkumatta, ettei vaivalla kasaan haravoidut roskat leviä uudelleen pitkin pihaa!