lauantai 18. huhtikuuta 2015

Koulijaiset


Jokin aika sitten kertoilin täällä blogissani heräteostossiemenistä. Sekä neilikat että tomaatit itivät ja pikkiriikkiset tomaatinalut ovat nyt jo sen verran hujopeiksi venyneet, etteivät enää mahtuneen minikasvihuoneen katon alle. Oli siis aika tehdä tilaa ja koulia taimet väljemmille vesille tai tässä tapauksessa siis väljemmille mulloksille.



Tänään kävin ostamassa Tokmannilta turvepurkkeja ja taimimultaa ja levittäydyin tarvikkeineni keittiön pöydän ääreen ennen viikkosiivousta. Tai oikeastaan kesken siivouksen. Kuljettelin imuria pitkin lattioita ja olin juuri saavuttamassa keittiön, kun hoksasin ettei mullanpöllyttelyä kannata tehdä vasta imuroidussa tilassa. Siis imuri parkkiin ja multapussit levälleen!

 
 
 
Työ sujui nopeasti eikä aikaakaan, kun pääsin hoitamaan imurointihomman loppuun.
 
Koska sauna- ja pesuhuoneremontti ei edelleenkään etene, pakkasimme jälleen kimpsumme ja kampsumme kokoon ja hurruutimme vanhempien luo saunomaan ja pyykkäämään. On se hyvä että ihmisellä on vanhemmat! Kenenkään muun luo ei kehtaisi viikko toisensa jälkeen telläytyä kylään sauna-aikaan ja vielä pyykkipussin kera.
 
 
Kun ajoimme pihaan, kanat tulivat juoksujalkaa, oikein höyhenet vauhdissa lepattaen meitä vastaan. Luulivatkohan, että nuori emäntänsä, kummityttömme, olisi tullut...? Minulla oli pussillinen voileipäkakkutehtailusta jäljelle jääneitä leivänreunoja kanoille tuliaisiksi. Kylläpä olivatkin kavereita, kun oli leipäherkkua tarjolla. Nokkivat ihan kädestä, niin hyvin on kummityttö kanaset kesyttänyt. Ihanan hellyttävää!
 
 





Äidin pihamaalla oli ilahduttavasti kevään sipulikukkaset nousseet värittämään harmaata, talven jäljeltä ankeaa maisemaa.



Sulo-katti oli taas hyvin itseriittosella tuulella. Ei antautunut silitettäväksi kuin hetkeksi, mutta kellerehti pihalla huomiota kaivaten ja oli tyytyväisyydestä polleana, kun kävelimme yhdessä tiluksilla. Esitteli, mokoma, jopa pyydystämänsä oravan raadon... Sitä en kyllä olisi välittänyt nähdä!





Sisällä tuvassa ihailin upeaa orkideaa, jonka vanhempien naapurit olivat antaneet kiitokseksi kauppakyydeistä. Orkideat ovat kaikessa herkkyydessään lumoavia!



Kahviteltuamme, saunottuamme ja pyykättyämme palasimme kotiin puhtaina ja virkistyneinä. Silti jo kovasti haaveilemme remontin valmistumisesta, että saisimme viettää laiskan löysää lauantai-iltaa ihan rauhassa kotosalla.

4 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus taas kerran! :)
    Mukava kuulla, että kanoilla on edelleen tapana tulla paikalle jos pihaan ajaa auto, viime kesänähän taisivat sen oppia, kun saivat "palkkioksi" aina herkkuja. Tässä taas yksi todiste siitä että kyllä ne kanankin aivot pelittää, vaikka muuta monet luuleekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ainakin näiden kanojen aivot pelittää! Ovat tosi veikeitä kavereita :)

      Poista
  2. Oi miten ihana postaus täynnä mammulan henkeä :) pääsisinpä sinne kylään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ehditään käväistä siellä, kun tulet toukokuussa käymään! :)

      Poista