Pääsiäisaamuna aurinko tanssii

Ihan oikeasti aurinko on tänä aamuna herännyt tanssien! Tai no - en ollut sitä katsomassa, vaan vetelin vielä unta kupoliin tyytyväisenä silloin, kun aurinko jo heräsi. Mutta päivä oli ihanan aurinkoinen ja lämminkin. Ilmassa on taas vaihteeksi lupaus lähestyvästä keväästä.

Eilinen lankalauantai kului Kotosen sakilta autoillen ja tädin osalta myös teemaan sopivasti lankaillen. Tekeillä on tiskirättejä Jyväskylästä löytyneistä bambulangoista. Setä ja kuopus tahtoivat autoilla Mikkeliin, joten täti lähti mukaan. Tarkoitus oli startata heti aamusta, mutta kuinka ollakaan, kello oli melkein yksitoista ennen kuin päästiin matkaan. Mutta olipahan Avensis saanut aamun kuluessa kesäkumit alle, joten nastojen rapinaa sulaa asvalttia vasten ei tarvinnut reissussa kuunnella.

Alkuperäinen ajatus oli ollut kyläillä sukulaisissa, mutta koska siellä oli vatsatauti tullut vieraaksi ennen meitä, päätimme muuttaa suunnitelmia. Sen verran ikävä kaveri tuo Yrjö Laatta, ettei sitä viitsi ehdoin tahdoin käydä meille hakemassa.

Loppujen lopuksi kiersimme keskustan Wilma ja Wihtori -kirppiksen ja pistäydyimme myös Anttilassa etsiskelemässä kuopukselle uusia verhoja ja päiväpeittoa. Kirppikseltä ei meinannut ensin löytyä mitään, mutta sitten tärppäsi! Pentikin Eden -sarjan mukit odottivat ostajaansa 3 €/kpl. En ollut ennen tällaisia nähnytkään eikä niitä nytkään näy Pentikin sivuilla netissä. Ehkä kupit ovat joku erityiserä... ja siten vielä arvokkaampia! Arvokkaita tai ei, olin oikein iloinen löydöstäni.

Kuopukselle löytyi Anttilasta verhot, mutta ei päiväpeittoa. Verhot olivat vielä ihan mahdottoman edulliset, K-plussakortilla vain 9,90 €/kpl. Päiväpeitot olivat kalliita eikä löytynyt ihan täysin mieleistä, joten jätimme asian vielä hautumaan.

Viime aikoina on tullut kierrettyä kirppareita harmillisen vähän. Joku viikko sitten juoksin kiireellä läpi oman kaupungin parhaan kirppiksen eli linja-autoaseman Kympintorin. Sieltä löytyi muistutus siitä, että eläma ON hyvää.

Mutta palataanpa tähän päivään! Aamupalan jälkeen kävin innolla puuhaamaan herkkujälkiruokaa, jonka ohjeen olin nähnyt Kodin kuvalehdessä: suklaamoussella täytettyjä suklaamunia!

Moussen tekeminen vielä sujui leikiten. Pääsin samalla ensimmäistä kertaa kokeilemaan upouutta sauvasekoitintani... ostin sen Lidlin korista vain viidellätoisa eurolla ja perustelin ostostani sillä, että entinen sauvasekoitin on jo yli 20 vuotta vanha, hyvin palvellut ja jo pahasti tummentunut muovinen vekotin. Kun mietin asiaa tarkemmin, tajusin vanhan sekoittimen olevan jo melkein 30 vuotta!! Tuntuu ihan hurjalta! Kestääköhän nykyisistä sähkölaitteista yksikään noin kauaa?

Kuvissa näkyvä sormisuola on ostettu varta vasten tähän reseptiin. Ja sitten unohdin laittaa sen! Ensin vatkattiin munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi, sitten vaahdotettiin kerma ja sitten vielä sulan suklaan joukkoon piti vatkata keltuaiset. Sitten suklaakeltuaisvaahto olisi pitänyt maustaa sormisuolalla. Siinä vaiheessa olin jo vatkannut ajatuksenikin solmuun eikä käynyt edes pienessä mielessä suolan lisääminen. Muistin sen vasta, kun massa oli pursottimessa ja se piti laittaa ja jääkaappiin jähmettymään. Siinä vaiheessa oli turha enää pyristellä.

Massa vaikutti tosi löysältä ja olikin onni, että pursottimen saattoi laittaa korkeaan kannuun, jonne osa massasta valui.

Sillä aikaa kun suklaamoussa jäähtyi jääkaapissa, leikkelin suklaamunista hattuja irti kuumassa vedessä lämmitetyllä veitsellä ja taiteilin leluja pois munien sisältä. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensimmäinen muna särkyi pirstaleiksi, sillä veitsi ei ollut tarpeeksi kuuma. Vielä yksi muukin murtui kesken kaiken, sillä lelua ympäröivä muovimuna oli juuttunut kiinni suklaaseen ja sinnikäs irrottamisyritys oli tuomittu epäonnistumaan.

Ohjeessä väitettiin siinä olevan moussea kuudelle hengelle. No, kahdeksan munaa täyttyi ääriän myöten ja massaa jäi vielä paljon jäljelle. Mitenkähän isoihin muniin se oikein olisi pitänyt laittaa? Toisaalta ohjeessa munat olivat munakupeissa, joten kai kuitenkin ihan tavallisen kokoisista munista oli kysymys. Minulla mousse oli niin juoksevaa, että sitä ei voinut laittaa yhtään reunojen yli... tai tuli valumia.

Ei näistä mitenkään herkullisen näköisiä tullut. Harmin paikka. Mutta maistuivat ihan hyvältä kahvin kaverina.

Päivän mainittavia puuhia oli vielä uuden suolaisen piirakkareseptin testaus. Tavoitteena on tyhjentää pakastinta ja olin ottanut jo pari päivää sitten rasiallisen pakastettuja kantarelleja sulamaan. Tänään sitten vihdoin tartuin toimeen ja tekaisin sienistä piirakan. Resepti löytyi TaikaKokin blogista. Vähän sovelsin, sillä en sattunut löytämään kaupasta pehmeää vuohenjuustoa, vaan ostin ihan tavallista. Tämä onnistui huomattavasti paremmin kuin nuo ylimakeat suklaapommit.

Keittiötä siivotessa käsiini sattui vielä Lidlistä heräteostoksena hankkimani pienoiskasvihuoneet. Ei ne kyllä mitään "huoneita" ole... mutta nyt on kylvetty itämään sekä tomaatteja että neilikoita. Saa nähdä mitä tuleman pitää!