Pölyn pesä

 

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,
missä on kesä pesä!
Onko se variksen siiven alla?
Onko se pilvissä korkealla?
Missä on kesän pesä?

Kesän pesästä on loruillut kivasti Hannele Huovi. Vaan arvaatteko missä on pölyn pesä?

Se on meillä. Tai se OLI meillä. Katu- ja remonttipölyn määrä on käsittämätön ja lisäksi meillä on viime aikoina elämä ollut sellaista matalalentoa paikasta toiseen, että kotitöitä on hoidettu pikaisesti toisella kädellä. Eikä Kotosen täti ole himosiivooja muutenkaan vaikka tykkääkin siististä kodista. Kun nyt sattui sellainen viikonloppu, ettei ollut ylenpalttisesti ohjelmaa, päätin pitää kunnon siivouspäivän. Kannustusta päätökselle sain loppuviikon aurinkoisista päivistä, kun lisääntyvä valo paljasti armotta kaiken sotkun.

Matot ja petivaatteet pääsivät ulos ja sitten kävin taluttelemaan imuria. Silloin kun siivotaan perusteellisesti, sohva ja matala lipastokin siirretään pois paikoiltaan. Niiden alla majailleet pölyvillakoirien kennelit saivat huutia. Olikin jo korkea aika...

Imurin kanssa tutkimme, mitä sohva oli syönyt. Hyh hyh. Istuintyynyjen välistä löytyi murunen jos toinenkin. Murut pääsivät samaan säiliöön pölyjen kanssa.

Imuroinnin jälkeen moppasin ja voi kun alkoikin näyttää koti paremmalta! Vielä paremmalta näytti, kun tasoilla lepäilleet pölyhiukkaset oli pyyhkäisty olemattomiin.

Keittiön lattiaa pyyhkiessä mietin, että on tosi hyvä, että nykyään siivousvälineetkin ovat kauniita. Iloisella rätillä lattiaa pestessä mielikin ilostuu!

Kun koti kiilsi, teki mieli lähteä kukkaostoksille. Myös käsittämättömän keväinen sää suorastaan vaati kukkaistutuksia. Vähän oikaisin ja kipaisin lähimmästä K-kaupasta pari ruukkunarsissia. Jouluksi ostettu kartiovalkokuusi sai väistyä värikkäämmän silmänilon tieltä.

Eihän siihen koristeruukkuun mahtunutkaan kuin yksi muoviruukku. Toiselle piti keksiä muunlainen ruukunsuojus... Vanha paperipussi nurin ja vähän rullalle... Valmis!

Koska silmänilokukkaset ovat keittiön ikkunan takana terassin pöydällä, oli pestävä ikkunakin. Kylläpä tulikin kirkasta! Kuvissa tosin on vielä pesuvedet kuivaamatta.

Näin mahtavana päivänä ei ketuttanut, mutta kylläkin letutti. Siksipä sekoitin litraan maitoa viisi kananmunaa, 5 dl vehnäjauhoa, ripauksen suolaa ja ropsauksen sokeria ja jätin taikinan oman onnensa nojaan hetkeksi turpoamaan.

Ingmariinia pannulle ja johan alkoi räiskäleitä syntyä! Paistan aina kahdella pannulla yhtä aikaa niin ei tarvitse kauaa hellan vierellä vanhentua.

Sydämellinen lettu. Löydätkö sydämen?

Hetkessä oli herkullinen pino ohukaisia valmiina ja pääsimme herkuttelemaan. Omatekoista omenahilloa ja mansikkamarmeladia oli kyytipoikana. Nam!

Toisen mukillisen hörpin terassilla kevättä hengittäen ja auringosta nauttien. Kevät, mikä ihana vuodenaika!