Päivän pähkinät kohteliaiden ihmisten kaupungissa

Ohhohhoijaa!

Palasin illalla reissusta. Äitini täytti helmikuussa pyöreitä vuosia ja vein hänet lahjaksi pitkän viikonlopun viettoon kylpylälomalle Jyväskylään. Tarkoitus oli tehdä reissusta yksi ainoa postaus, mutta todellisuus on taas tarua ihmeellisempää ja materiaalia on yllin kyllin ja ylikin. Niinpä nyt puran mielestä päällimmäiset tunnot ja palaan tarkemmin asiaan tulevissa kirjoituksissa.

Meillä oli melko tarkka suunnitelma neljän päivän ohjelmaksi. Torstaina matkustimme tarkan tiketillä (5 €/henki) Savonlinnasta Jyväskylään. Perille päästyä tungimme matkatavaramme Matkakeskuksen säilytyslokeroon ja lähdimme etsimään purtavaa. Sopivan oloinen pikaruokapaikka löytyi kävelykadun varrelta ostoskeskuksesta. Submarine vaikutti lupaavalta ja niin tilasimme salaattiannoksemme. Kun ruoka tuli, henkäisimme. Valtavan kokoiset ja kauniit annokset! Ja niin hyvää!

Torstaille ei ollutkaan etukäteen suunniteltu muuta ohjelmaa kuin majoittuminen hotelliimme Rantasipi Laajavuoreen. Keskustasta hotellille on neljän kilometrin matka ja ajattelimme käyttää hyväksi toimivaa paikallisliikennettä. Palloilimme pitkin kadunpätkää, jolla on pysäkkejä molemmin puolin ja pähkäilimme keskenämme. Ventovieras nainen kysyi meiltä, että minnekä mahdoimme olla menossa. Kerrottuamme määränpäämme hän kertoi meille, että meidän pitäisi olla kylläkin tien toisella puolella, että pääsisimme oikeaan suuntaan. Bussissa taas sattui viereeni ystävällinen naisihminen, joka neuvoi koska meidän pitää jäädä bussista pois. Myös äidin vieressä istunut poika opasti ystävällisesti. Niinpä pääsimme perille nopeasti ja helposti.

Bussissa kiinnitimme huomiota siihen, kuinka matkustajat huikkasivat kuskille kiitokset jäädessään bussista pois ja poistuessaan takaovesta. En ollut ennen moista hienoa käytöstä nähnyt enkä kuullut. Kun sitä kotiin palattua ihastelin ääneen, kuopus kertoi saman käytännön olevan nykyään täällä oman paikkakunnan linja-autoissakin. Niinpä! Ajoin nyt Jyväskylässä Linkillä neljässä päivässä enemmän kuin vuoteen paikallisbussilla täällä kotikonnuilla.

Jo torstaina kipaisimme kylpyläosastolle nauttimaan poreista ja muista kylpylän palveluista. Neljän päivän aikana kävimme kylpyläosastolla viidesti! Tuli siis liotettua nahkojamme perin pohjin ja ihan kunnolla saatiin rahalle vastinetta.

Alun perin olin suunnitellut perjantaille rauhallista kylpyläpäivää ja illaksi sitten Lainahöyhenissä-musikaalia kaupunginteatterissa. Säätiedotus uhkaili viikonlopulle sateita, joten otimmekin perjantain ohjelmaan lauantaille suunnitellun patikoinnin Laajavuoresta kaupunkiin ja Toivolan vanhan pihan pääsiäismyyjäisiin.

Matkan varrelle sattui Harjun Paperi, postcrossareiden ja muiden postikorttiharrastajien Mekka ja Paratiisi. Paikka, joka on pakko nähdä ja kokea ainakin kerran elämässään. Minä onnellinen nyt pääsin sinne jo toisen kerran. Tällä kertaa korttiostokseni pysyivät kohtuullisissa kantimissa, vaikka houkutuksia oli ihan liikaa.

Koska olimme suorittaneet päivällä mainioita korttiostoksia niin Harjun paperilla kuin Toivolan vanhalla pihallakin, hotellille päästyämme käynnistimme korttienkirjoitustalkoot. No, tällä kertaa kyllä en minäkään lähettänyt kuin kourallisen postia. Ei sitä aina ehdi runoilla tekstejä moniin kortteihin. Toisella kerralla sitten lisää!

Illalla suunistimme teatteriin melkoisen monen muun kanssa. Teatterissa oli esitys yhtä aikaa suurella ja pienellä näyttämöllä ja talon seinien sisällä oli melkoinen joukko kulttuurinnälkäistä kansaa. Mutta voi kumma! Missään ei ollut mitään ruuhkaa tai tungosta. Mielettömän hyvät järjestelyt takasivat sen, että ihmiset saivat takkinsa narikkaan ja narikasta ilman pitkällisiä jonotuksia, väliaikatarjoilut hoituivat jouhevasti ja väki purkautui hetkessä salista näytelmän päätyttyä.

Taustalla kaupunginteatteri ja vihreillä Linkeillä ajeltiin paljon.

Lauantain aloitimme muhkean aamupalan jälkeen tehokkaalla vesijumpalla. Vatsalihakset vinkuivat, mutta voi että oli ihanaa! Kylpyläreissulla muistin taas, kuinka mukavaa uiminen ja vesijumppa onkaan - jos altaaseen sopii hyvin. Olen yrittänyt harrastaa molempia oman kaupungin uimahallissakin, mutta kun koko ajan piti varoa, ettei potkaissut jumppakaveria leukaan tai saanut toisen varvasta omaan suuhunsa ja uidessa oli joko koko ajan toisten jaloissa tai itse joutui ohittelemaan hitaampia, hommasta katosi hohto. Mutta viikonlopun kokemusten jälkeen tekisi mieleni yrittää taas uudelleen kotikonnuillakin.

Jumpappaan jälkeen sonnustauduimme lähtemään matkan pääasialliseen tutustumiskohteeseen, siis Jyväskylän Kädentaitomessuille. Ei muuten oltu ainoat messuihin tutustujat siellä! Melkoiseen tungokseen ahdoimme itsemme, mutta onneksi päivän kääntyessä illaksi, väenpaljous helpotti ja näytteilleasettajien tuotteita pääsi paremmin ihailemaan. Kyllä oli tarjolla vaikka mitä! Ja hurjan mukavia ihmisiä tavattiin myös. Erityisen hyvin jäi mieleeni iloinen ja positiivinen Annan pajan Anna, joka tekee vanhoista astioista, ruokailuvälineistä ja jopa emalipoteista taidetta ja hyötykäyttöönkin veikeitä ja vetoavia esineitä.

Messuilta palattuamme ja hetken huilattuamme houkuttelin äidin vielä kylpylän kuohuihin. Kylpylässä olikin hämyinen ja maaginen iltavalaistus, joka teki uintihetkestä elämyksen. Jokaisella uintikerralla maisema kylpylän suurten ikkunoiden takana oli erilainen ja illalla se näytti suorastaan satumaiselta ja jännittävältä usvan leijuessa puiden yllä. Tällä kertaa jopa ylitin itseni ja kävin kylmävesialtaassa kaulaani myöten. Nimenomaan kävin - en jäänyt sinne asumaan... olisin voinut olla kauemminkin, mutta kun sinne oli tulossa jo muitakin... seli seli.

Viime yönä kelloja taas rumpattiin kesäaikaan. Me kyllä nukuimme täysiään aamukolmelta, emmekä heränneet virittelemään ajannäyttäjiämme uuteen aikaan. Se homma oli edessä aamulla. Heräsimme sunnilleen kaksikymmentä vaille seitsemään, mutta kas kummaa: kellohan oli jo melkein kahdeksan! Vedimme vaatteet niskaan ja suunnistimme aamupalalle. Onneksi olimme Laajavuoressa kolme yötä, joten kaikkia seisovan aamiaispöydän herkkuja ei tarvinnut ahtaa yhtenä aamuna. Tämän aamun aamupalani on tässä

Paitsi että halusinkin ottaa vielä vähän pähkinöitä... enkä sitten jaksanut syödä noita keksejä! Terveyssuosituksissa sanotaan, että päivittäin pitäisi syödä kourallinen pähkinöitä, mutta kekseistä ei puhuta mitään. Tai puhutaan, mutta juuri sitä, että hyvä kun jäivät syömättä.

Aamupalan jälkeen vesijumppasimme vielä viime hetken jumpat. Sen jälkeen pikaiseti pakkaamaan! Huone piti luovuttaa puolilta päivin ja kotimatkan linja-auto starttasi vasta 15.30. Meillä oli siis monta tuntia tehokasta aikaa, jota ei oltu etukäteen suunniteltu täyteen. Niinpä ajelimme keskustaan Linkillä, veimme matkatavarat säilytykseen matkakeskukseen ja kipaisimme kävelykadulta Suomen käsityön museoon. Onneksi olin lukenut tästä mainiosta museosta Ritan 365 kuppia kahvia -blogista, joten tiesin, että siellä vierailu ei olisi pettymys. Eikä ollutkaan!

Pikavuoroon Jyväskylästä Lappeenrantaan oli niin paljon tulijoita, että hieman jo hirvitti, mahdummeko kaikki kyytiin. Onneksi mahduttiin, mutta kun matkan varrelta vielä nousi porukaa bussiin, siellä taisi lopulta olla enää vain yksi istumapaikka jäljellä. Bussissa oli mahtava kuljettaja, joka esitteli itsensä Frimanin Ninniksi, eikä hän ollenkaan hermostunut, vaikka lähtö venyi, kun porukkaa vain lappoi bussin ovesta sisään. Muutenkin hänellä tuntui olevan hieno ja oikea ote asiakaspalvelijana hommaan ja autolla ajokin sujui niin, ettei hirvittänyt, vaikka aikataulua pitikin yrittää kuroa umpeen.

Minulla oli taas reissussa mukana matkakäsityö, joka olisi varmaan valmistunut kotimatkan aikana, ellen ensin olisi joutunut Jyväskylästä Mikkeliin istuskelemaan ventovieraan nuoren miehen viereen ja toisessa bussissa Mikkelistä Savonlinnaan taas hämärtyi liiaksi, että neulominen olisi ollut miellyttävää. Ei se nuoren miehen vieressä istuminen tietenkään olisi neulomista estänyt, mutta kun neuletyönyssäkkä oli pohjattoman laukkuni syövereissä syvällä, en kehdannut vieraan ihmisen syliin lappaa kaikkea päällimmäisenä ollutta rompetta.

Näin olen kertonut vähän maistiaisia matkastamme. Lisäselvitystä tiedossa lähipäivinä!