Naputtavan akan uudet kuviot

Tänään oli niin hieno sää pyhäinmiestenpäivän kunniaksi, että ihan meidän Halloween-kurpitsaakin nauratti! Aurinko jaksoi säteillä koko päivän ja pikku pakkanen teki säästä kuivan ja reippaan raikkaan. Mutta mitä teki täti? Askarteli sisätiloissa ja lounaan jälkeen päätti hetken levähtää dvd:tä katsellen. David Copperfieldin seurassa vierähti kuitenkin miltei kolme tuntia! Tämän päivän opetus oli siis, että levykotelosta voisi ensin tutkia ohjelman kestoa, ennen kuin tuhlaa koko päivän tv:n ääressä! No, onneksi voi ulkoilla vielä auringonlaskun jälkeenkin ja niinpä tallustelimme illan vilakassa pitkin kaupungin katuja setä Kotosen kanssa.

Tämän päivän askartelut on aloitettu jo syyskuun puolella, kun tyhjensin ja pesin säilykepurkkeja.

Jossakin välissä täytin purkit vedellä ja tökkäsin ne pakastimeen. Pakastimesta kaivelin jäätyneet astiat viime viikolla.

Purkit olivat toooosi kylmiä ja tuntui että sormien kudoksetkin jäätyivät näitä käsitellessä. Silti etsin esille vasaran ja kun en naulaa helposti löytänyt, ruuvin. Niiden avulla nakuttelin jäisten purkkien kylkiin reikiä.

Rei'ityksen jälkeen purkit pääsivät kuivauskaappiin kuivumaan ja odottelemaan viimeistelyä. Tänään tuntui olevan sopiva päivä maalaamiselle. Samalla päätin maalata aiemmin kirpparilta ostamani pajusydämen valkoiseksi. Ripustin sydämen roikkumaan langan varaan, että saisin sen maalattua kerralla kokonaan.

Sedän jemmoista löytyi valkoista huonekalumaalia ja täti pääsi sutimaan. Maalaaminen on äärimmäisen mukavaa touhua! Vaikka tuota sydäntä maalatessa aikaa tuhrautuikin, sillä siinä riitti kolosia ja lokosia!

Reiät purkkien kylkiin olisi kuitenkin pitänyt tehdä naulalla. Nuo pikkuiset ruuvireiät maalautuivat melkein umpeen. Mutta ehkä jonain päivänä pistelen neulalla tai rautalangalla reiät uudelleen avoimiksi. Siitä tulikin mieleeni vanha kysymys: Kumpi on suurempi; reikä vai läpi? No, reikä tietysti, kun siitä näkyy läpi! Heh heh.

Rautalangasta virittelin purkkeihin ripustuslenkit ja setä Kotonen ruuvasti lisää koukkuja terassin reunaan. Niin sain viriteltyä kynttilänvaloa pyhäinmiestenpäivän pimenevään iltaan.

Kurpitsalyhdyn hattu on jo niin kuivunut ja kutistunut, ettei se enää kestä virnistelijän päässä. Onneksi homma toimii ilman lakkiakin!