Tikapuita pitkin taivaaseen

Ihminen voi tulla väsymyksen takia heikkopäiseksi. Ihan niin katkipoikki en ymmärtääkseni vielä ole, mutta tikut silmissä helpottaisivat kovasti. Kuusipäiväinen työviikko on takana ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän se vaikuttaa. Nuorempana sitä vain paahtoi menemään sen kummempia miettimättä eikä koskaan väsyttänyt. Tai ainakaan en muista...

Eilen aamulla aloin neljän jälkeen vahtia kelloa ja odotin viisareiden liikahtavan viiteen, jolloin kello oli soimassa. Päivä töissä sujui ihan hyvin, mutta kun olin päässyt kotiin ja syönyt kunnon annoksen ruokaa (nälkä ahdisteli, sillä lauantaisin meillä töissä on ruokatunti jo ennen kymmentä!) ja käyty pikaisesti kaupassa, lamaannus iski jäseniin. Olisin ollut ihan valmista kauraa yöpuulle. Mutta pitihän sitä saunaan mennä, kun kerran oli lauantai ja saunominen kuuluu ehdottomasti rutiineihin. Sauna virkisti niin, etten sitten hetikään hoksannut painua petiin, vaan tuijotin telkkarista Putousta ja Amazing Racea.

Tänä aamuna uni loppui viideltä. Ihan kuin joku olisi imenyt pillillä minusta unen raukeuden ja lämmön. Hetken peiton alla sinniteltyäni päätin käydä touhuamaan. Tälle päivälle oli nimittäin tehtynä suunnitelma jos toinenkin.

Aamukahvin ja päivän lehden jälkeen sulloin pyykkejä koneeseen ja käynnistin koneen. Keittiössä nostelin hellalle pari kattilaa ja paistinpannun. Yhteen kattilaan laitoin kiehumaan riisiohraa ja toiseen kananmunia. Pannulla ruskistin jauhelihaa, jonka joukkoon sekoitin sipulia ja kuivattuja suppiksia. Jo edellisenä iltana ennen saunaa tein taikinan maitorahkasta, voista, vehnäjauhoista ja leivinjauheesta.

Taikina oli tekeytynyt yön aikana ja oli oikein sopivaa kaulittavaksi. Koska viime viikonloppuna leipomani lihapiirakka oli syntisen hyvää, sitä piti nyt tehdä uusi satsi. Ensin kaulitsin pohjan, jonka asettelin vuokaan. Ylimääräiset reunat leikkasin pois. Pohjan päälle tuli täyte, eli 500 g jauhelihaa mausteineen, riisiohra, yksi kananmuna ja ruohosipulituorejuustopurkista puolet.

Sitten kaulitsin pyöreän kannen... eikä siitä meinannut pyöreää tulla millään!

Reunat työntelin piirakan alle ja johan näytti siistiltä! Pohjasta leikatuista ylijäämäpaloista leikkelin kannen päälle koristeita vapaalla kädellä. Sitten vain haarukalla pistelyt pintaan ja piirakka voitelun jälkeen uuniin!

Tällä kertaa halusin kokeilla myös joulutorttuja tästä taikinasta. Luumuhillo ei ole sedän mieleen, joten kokeilin saksalaiskaupan hassua omenakanelihilloa, joka suoraan tuubista tiristettiin leivonnaisen päälle. Taikinalevyt leikkelin vauhdilla ja vapaalla kädellä neliöiksi, joten niiden symmetrisyys on vähän niin ja näin...

Jälkiviisaus on se paras viisaus ja nyt viisastuneena voisinkin todeta, että tähtitorttujen taikinalevyt olisi voinut jättää vähän paksummiksi. Mutta kyllä nämä nuukailuversiotkin hyvältä maistuvat! Mutta täti on vakaasti sitä mieltä, että joulutortun oikea täyte on luumua!

Taikinaa jäi jäljelle vielä pieni möykky. Poishan sitä ei tietenkään heitetä, mutta mikä olisi järkevä tapa hyödyntää se? Siitä tuli jämäpiirakka!

Sekoitin tähteeksi jääneeseen jauhelihakastikeeseen pari pieniksi pilkottua perunaa, riisiä ja ruohosipulituorejuustoa. Täyte taikinan sisään kippoon ja koko hoito puoleksi tunniksi uuniin. Hyvältä näyttää, mutta vielä ei ole jaksettu maistaa!

Leipomistouhun sivussa ihastelin nimipäivälahjakukkaa, joka edelleen on upea. Vesikin oli maljakosta haihtunut, mutta kukka vain kukoistaa. Saa nähdä kuinka kauan...

Toinenkin koneellinen pyykkiä tuli pestyksi leipomistouhujen ohella. Tehokas aamu, sillä ennen puolta päivää istuimme jo autossa matkalla kohti lapsuuden kotiani ja mökkiä. Äidillä oli kotona ruoka odottamassa, kun pääsimme perille ja hyvällä halulla upotimme tuulen suojaan perunamuusia ja lihapullia.

Mummolavierailun perimmäinen syy oli, että halkovarastomme oli huvennut huolestuttavasti ja piti käydä hakemassa täydennystä. Lähdimme lastaamaan auton peräkärriä viiden hengen voimin, joten homma sujui sukkelasti ja lasti oli valmis alta aikayksikön. Onneksi oli aikaa myös katsella maisemia kameran linssin läpi. Harmaata oli!

Kolme pientä elefanttia marssi näin lumista tietä rantaan päin...

Hei tipsun tapsun tipsun tapsun, tontun jäljet lumeen jää... Joku muukin on mökkirannassa tallustellut ennen meitä...

Koska käly aikoo rakentaa joulupuun, hän oli toivonut kuusenhavuja. Siis tehotiimimme suuntasi seuraavaksi havupuiden kimppuun varustautuneina puukoin ja leikkurein.

Havut pistettiin pusseihin.

Yhtään en ihmettele, että muinaiset esi-isät uskoivat tonttuihin ja maahisiin ja muihin metsän henkiin. Tässäkin on selvästi käsi!!

Mummolan pihassa viettää alkutalvea herkkä enkeli luudan varjossa ja sisällä talossa kissa etsiskeli parasta nukkumispaikkaa.

Kotiin palattiin kaupan kautta. Käytiin hakemassa sipulipussikeittoaineksia, että pääsin pyörittelemään vielä satsin lihapullia. Kun homma oli hoidettu, olin niin onnellinen, mutta väsynyt kaikesta touhusta. Olen siis tänään kiivennyt puuhaillen tikapuita pitkin tyytyväisyyden taivaaseen.