sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kuppikakku päivässä...


... ei ole kalorikammoisen elämää. Mutta nyt on kuppikakkuilu kyllä lähtenyt lapasesta ja mopo karannut käsistä. Tuli taas leivottua herkkuja. Tosin oli hyvä syykin, kun rakas serkkuni miehensä kanssa tuli pitkästä aikaa käväisemään. Koska vierailu toteutui hyvin lyhyellä varoitusajalla, en kovin kummoisia kahvileipiä ehtinyt loihtimaan. Onneksi kävimme eilen Lidlissä ja siellä oli kuppikakkuaineksia tyrkkyhinnalla. Ostin pari pakettia ja heti tuli käyttöön ensimmäinen pakkaus.


Hiukkasen kyllä arveluttaa, kun melkein kaikki ainekset tulee pussista...


Taikina-ainesten joukkoon särjin yhden kananmunan, mittasin desin laktoositonta kevytmaitoa ja desin auringonkukkaöljyä. Tehokkaan sähkövatkaamisen jälkeen taikina oli suit sait valmis kipattavaksi vuokiin.



Nämä leivonnaiset paistettiin melko miedolla lämmöllä vajaan puoli tuntia. Taikina kohosi hienosti ja loppujen lopuksi vuoissa oli kauniin pallomaisia pikkukakkusia. Niin pallopäitä, että voi voi... kuinka tuohon kuorrutus pursotetaan?


Pursotusainesten joukkoon tuli pehmeää voita ja maustamatonta tuorejuustoa. Taas vimmattua vatkaamista ja kuorrute oli valmis! Mutta pursottelin niin reilulla otteella, että kuorrutetta riitti vain yhdeksälle muffinille. Eipä se haittaa, kolme menee kyllä kahvin kyytipoikana ilman turhia päällyksiä.

Ai niin, paketissa oli omassa pussissaan vielä suklaalastutkin kuppikakkujen kaunistukseksi. Ihan täyden palvelun pakkaus!



Jos totta puhutaan, en voi kovin korkealle arvostaa tällaista pussista leipomista. Kunnon leipuri tekisi kaiken alusta alkaen itse. Mutta ei hullumpaa välillä vähän oikaista... ihan syötäviä tekeleitä ja kotiin tulee kotoisa tuoksu.

Ruokaa tein alusta alkaen itse. Ja sedän herkkua. Eli perunoita ja jauhelihakastiketta. Kastike oli ihan perinteinen voissa ruskistetuista vehnäjauhoista loihdittu soossi. Maistuu se omassakin suussa mukavalta. Ja voi pannulla käyttäytyi romanttisesti, kun se sulaessaan muodosti pannulle sydämen... ihan parasta versiota en ehtinyt kuvata. (Siis ihan joka hetki en ole kameran takana valmiina painamaan liipasimesta, hah!)


Ihan koko päivä ei mennyt ruokaa laittaen ja syöden, vaan käsityörintamalla on myös tapahtunut edistystä. Viime talvena alulle laitetut sukat valmistuivat ja ovat jo paketissa matkalla muille maille.



2 kommenttia:

  1. Kyllä joskus voi vähän oikoa leipomisessa ;)

    Kyllä on Kotosen täti saanut taas aikaan vaikka mitä viime aikoina!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääasia kai että on jotain ainakin tekevinään... ;)

      Poista