Iltachillailua

Tavallisen viikon tavallinen tiistai-ilta. Ilta, jolloin ei ole erityistä ohjelmaa, vaan töiden jälkeen voi kotosalla ottaa ihanan lokoisasti ja rennosti. Nauttia vain kynttilöistä ja lämmöstä neljän seinän sisällä ja samalla jättää oven ulkopuolelle kaiken marraskuisen pimeyden.

Viime viikolla sain kauppareissulla uuden tontun. Tämä tonttuherra on samaa sarjaa kuin viime talvena hankkimani tonttukolmoset. Se porukkahan lähti viime joulun jälkeen ansaitulle lomamatkalle Kreikkaan, kuten silloin blogissani kerroin.  Toivottavasti tonttujoukko palailee pikapuoliin!

Kuuden kantturoissa heittäydyin sohvalle. Oikein levittäydyin siihen kuppikakkuineni, kahvimukeineni ja neulomuksineni. Telkkarista tuli Emmerdale, joka on perheen teineille vakava merkki äidin keski-ikäisyydestä ja tytöt ovat kerran jos toisenkin kauhistelleet ohjelmamakuani. Mutta mitäs muuta tässä ollaan kuin tukevasti keski-iässä? Nuoruus on mennyt eikä vanhuus vielä ole tullut.

Ikean kartiovalkokuusi oli tänään löytänyt paikkansa terassilta. Siinä se säteili iloa ympärilleen kun kotiuduin töistä pimeän jo laskeuduttua tienoon ylle.

Telkkaria tuijotellessani katselin muutenkin ympärilleni ja hoksasin, että kovin kuvauksellinen olisi esikoisen Tallinnan tuliainen pullojukan juurella.

Postisetä on taas kantanut laatikkoomme mieltä lämmittävää korttipostia. Outsalta tuli viisaus kirjattuna korttiin niin etu- kuin takapuolellekin. Kiitos!

Muistatteko talviunipeittoni?  Maanantain postissa tuli pikkuisen myöhästynyt nimipäiväonnittelukortti, jossa on lähettäjän mukaan kuva minusta. No, yhtäläisyyksiä on roppakaupalla, mutta noin suurista silmistä vain haaveilen... Mutta selän takana kissalla on ihan ilmiselvästi minun peittoni! Ritalle kiitokset!

Että voi ihmisen mieli olla heikko ja lankeemuksia tapahtuu. Kotona lankavarasto pullistelee, mutta kun Prisman asikakasomistajapäivillä sai 15 prosentin alennuksen langoistakin, sorruin ihanan houkuttelevan väriseen lankakerään. Ensimmäinen sukka on jo kilistelty ja toinen hyvällä alulla.

Ohjelma loppui, kahvi loppui ja muffinssi loppui. Sukka ei ole valmis, muttei tarvitsekaan. Huomenna tulee uudet jaksot ja voi keittää uudet kahvit. Ja mikäs hätä tässä, valmiissa maailmassa? Tavallisena tiistaina tavallisena iltana epätavallista on, että julkaisen kaksi postausta. Tätä ei ole ennen nähty!