torstai 30. lokakuuta 2014

Kurpitsan kesytys


Kesäkurpitsa on tuttu juttu ja siitä on tullut tehtyä yhtä ja toista. Perinteisempään talvikurpitsaan ei ole tullut tutustuttua aiemmin. Useampana vuonna olen jo haaveillut, että kokeilisin kaivertaa Halloween-lyhdyn kurpitsasta. Nyt sitten tartuin härkää sarvista... ei kun kurpitsaa kannasta ja raahasin sellaisen Lidlistä kotiin.

Pihi kun olen, niin en raaskinut käyttää kurpitsaa vain lyhdyksi vaan sisuksesta piti keittää soppaa. En löytänyt mieleista reseptiä ja yhdistelin kahta ja sovelsin vielä niitäkin sen mukaan mitä kotona oli ja mitä Lidlistä löytyi.






Tiesin, että kurpitsasta piti irroittaa ensin hattu. Olipa jännää leikata veitsellä napakkaa, suorastaan tiukkaa, maltoa ja toivoa, että kaikki menee hyvin... Ainakin ihan valtavasti löytyi sisuksista siemeniä!

Sitten tuli vastaan ongelma. Koverra kurpitsasta sisus. Selvää suomenkieltä, mutta silti hepreaa. Koverra? Millä? Onko tähänkin puuhaa olemassa joku työkalu? Yritin veitsellä, yritin lusikalla. Ei antautunut kurpitsan liha. Tai kyllä siitä pieniä siivuja irtosi, mutta jotenkin tuntui toistaitoiselta ja kömpelöltä. Sitten kun keksin kraapia kurpitsan sisäpintaa lusikan reunalla, homma alkoi sujua. Sitähän se kovertaminen tietysti olikin!




Keittoon sujahti kurpitsan lisäksi kasvisliemikuutio, perunaa, bataattia (josta en ennen ole ruokaa laittanut), porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja jääkaapissa nahistuneet pari chilipaprikaa.




Kun keitto oli kiehunut kypsäksi ja soseutettu sauvasekoittimella, lorautin sekaan appelsiinin mehua, kermaa, makeaa chilikastiketta, sokeria, suolaa ja pippurista tuorejuustoa. Yritin paahtaa keiton pinnalle herkuksi noita siemeniä. Mutta en osannut. Niistä tuli nahkeita ja mauttomia, epämiellyttävä suutuntuma. Onneksi kaapista löytyi kaupasta ostettuja siemeniä valmiin keiton pinnalle.






Miltäs se keitto sitten maistui? Ensimmäinen ajatus oli, että tämähän on makeaa. Siis sananmukaisesti! Mutta heti kohta maistui oikein hyvältä ja lopuksi maussa oli tymäkkä chilinen takapotku. Olisipa oivaa kylmän pakkaspäivän ruoka, sillä lämmin tuli tätä lusikoidessa!



Kurpitsan kuoreen piirtelin mustalla tussilla viivoja ja niitä viivoja pitkin sitten viiltelin veitsellä. Ihan niin hienoa en osannut tehdä kuin olin ajatellut, mutta näin harjoituskappaleeksi kelvollinen. Omasta mielestäni ainakin.





3 kommenttia:

  1. Kurpitsalyhdylläsi on kaunis hymy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) On sillä myös hullun kiilto silmissä :D

      Poista